Voiko historiaa pyytää anteeksi? : Poliittis-historiallisten anteeksipyyntöjen filosofista tarkastelua

Abstract

Elämme eräänlaista kriisien aikakautta. Tästä huolimatta myös historian vääryyksien korjaaminen ja hyvittäminen on aihepiiri, joka nousee tasaisin väliajoin julkiselle agendalle. Viime vuosikymmenien aikana menneisyyden hyvittämiseen liittyvät intressit ovat lisääntyneet maailmanpolitiikassa huomattavasti. Näiden hyvitysmuotojen joukossa myös erityyppiset anteeksipyynnöt ja hyvityspuheet muodostavat yhden merkittävän trendin. Etenkin toiseen maailmansotaan liittyvien anteeksipyyntöjen vaatiminen lisääntyi kylmän sodan päättymisen jälkeen. Useat tahot vaativat sotineita valtioita tunnustamaan julkisesti omat vääryytensä, ja useat valtiot myös vastasivat näihin vaatimuksiin esittämällä historiallisia anteeksipyyntöjä. Usein historian tapahtumien tulkitseminen on kuitenkin ollut kiistanalaista, ja anteeksipyyntöjä on odotettu turhaan. Tutkimuskirjallisuudessa onkin perustellusti kysytty, voiko instituutio tai kansakunta kuitata symbolisella anteeksipyynnöllä menneisyyden vääryydet, tai onko sillä tai materiaalisilla reparaatioilla vääryyksien uhreille ja heidän myöhäsyntyisille jälkeläisilleen mitään hyötyä tai merkitystä. Jos todella elämme anteeksipyyntöjen ja moraalisten hyvitysvaatimusten aikaa, niin millainen rooli anteeksipyynnöille tulisi antaa nykyisen maailmanpolitiikan todellisuudessa ja valtioiden historiapolitiikassa?

Tutkielma käsittelee perustellun poliittis-historiallisen anteeksipyynnön määrittämisen kriteereitä; tavoitteena on esittää poliittis-historiallisen anteeksipyynnön sisällöllinen määritelmä ja tarkastella aihepiiriin liittyviä filosofisia kysymyksiä ja ongelmanasetteluja.

Tutkielman keskeinen kysymys on, voidaanko interpersonaalisen anteeksipyynnön sisällöllistä määritelmää käyttää välineenä poliittis-historialliseen sfääriin sijoittuvien anteeksipyyntöjen jäsentämisessä. Tutkielmassa esitetään, että historiallisten anteeksipyyntöjen analyysi paljastaa, että myös poliittis-historialliseen sfääriin sijoittuvien anteeksipyyntöjen on mahdollista täyttää tavanomaiselle, interpersonaaliselle anteeksipyynnölle asetetut sisällölliset kriteerit ja tässä suhteessa analogiaa voidaan pitää mielekkäänä ja mahdollisena.

Tutkielman lähtökohta on vertaileva ja analyysin perustana ja tarkastelun lähtökohtana käytetään Paul Davisin ”On Apologies” (2002) esittämää kategorisen anteeksipyynnön määritelmän sisällöllistä jäsennysmallia. Tutkielmassa argumentoidaan, että historiallisen anteeksipyynnön käsitteestä on erotettavissa neljä eri puolta tai aspektia, joista jokainen muodostaa anteeksipyynnön käsitteen välttämättömän ehdon ja yhdessä nämä ehdot muodostavat poliittis-historiallisen anteeksipyynnön käsitteen määrittämisen riittävät ehdot. Poliittis-historiallisen anteeksipyynnön käsitteestä on erotettavissa 1) doksastinen ulottuvuus eli anteeksipyynnön sisällöllisen substanssin muodostava, propositionaalinen sisältö, 2) affektiivinen eli moraalitunteet käsittävä ulottuvuus, 3) dispositionaalinen eli anteeksipyynnön konsekventiaalinen, seurauseettinen ulottuvuus. Lisäksi politiikan todellisuuteen sijoittuviin anteeksipyyntöihin liittyy neljäntenä myös niiden 4) seremoniallisuus, joka käsittää anteeksipyyntöjen teknisen toteutuksen.

Työn laajempana tavoitteena on myös vastata siihen, mistä historian hyvittämisessä on oikein kysymys, ja miksi historiaa tulisi ylipäätään pyytää anteeksi, ja miten anteeksipyyntö sijoittuu symbolisena hyvitysmuotona muiden postuumisti suoritettavien reparaatioiden joukkoon ja onko anteeksipyynnöille lopulta osoitettavissa historiallista, poliittista kuin moraalistakaan perustetta. Usein anteeksipyyntöjen taustalta löytyy myös perustavanlaatuisempi sovintotyö, ja anteeksipyyntöjen merkitystä tarkastellaan osana tätä laajempaa sovintoprosessin viitekehystä. Tutkielman aineiston muodostaa aiheeseen liittyvä filosofinen, poliittinen, historiallinen kuin osittain myös psykologinenkin kirjallisuus, ja tarkastelun tukena käytetään lukuisia empiirisiä esimerkkejä.