Aleksitymian esiintyvyys ja yhteys päihteidenkäyttöön nuorisopsykiatrian potilasaineistossa
Kanerva, Eetu (2021-04-13)
Aleksitymian esiintyvyys ja yhteys päihteidenkäyttöön nuorisopsykiatrian potilasaineistossa
(13.04.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042211421
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042211421
Tiivistelmä
Tässä syventävien opintojen opinnäytetyössä oli tarkoitus selvittää aleksitymian esiintyvyyttä ja yhteyttä päihteidenkäyttöön nuorisopsykiatrian potilasaineistossa Satakunnan alueella.
Aleksityymisyys on persoonallisuuden piirre, jossa ilmenee vaikeutta tunteiden tulkitsemisessa ja kuvailemisessa, sekä mielikuvituksen ja fantasioinnin rajoittuneisuutta. Se koostuu kolmesta dimensiosta: tunteiden tunnistamisen vaikeus (engl. difficulty identifying feelings, DIF), tunteiden kuvailemisen vaikeus (engl. difficulty describing feelings, DDF) sekä ulkokohtainen ajattelu (engl. externally-oriented thinking, EOT). Aleksitymian esiintyvyys suomalaisessa väestössä on tutkimusten mukaan noin 10 %. Kiinnostus aleksitymiaa kohtaan on kasvanut siksi, että sen on todettu olevan yhteydessä vakaviin mielenterveyden ongelmiin, kuten itsetuhoisuuteen, skitsofreniaan ja masennukseen.
Opinnäytetyön tutkimuksen tutkittavat (n=194) olivat Satakunnan nuorisopsykiatrian poliklinikoiden ensikävijöitä. Tutkittavat täyttivät aleksityymisyyttä mittaavan TAS-20 -lomakkeen (Toronto Alexithymia Scale), päihteidenkäyttöä mittaavan ADSUME:n (Adolescents’ Substance Use Measurement) ja masennusta mittaavan BDI:n (Beck Depression Inventory). Lisäksi tutkittavilta kysyttiin taustatekijöitä iän, opiskelujen, työtilanteen, asumistilanteen, ruokailutottumusten, liikkumistottumusten ja tupakointi-/nuuskakokeilujen muodossa. Mitään erityisiä tutkittavien poissulkukriteerejä ei ollut.
Tuloksien analysoinnissa käytettiin tilastollisina menetelminä jatkuvien muuttujien vertailussa Mann Whitney U-testiä, jolla arvioitiin sukupuolten välisiä eroja. Spearmanin korrelaation avulla selvitettiin jatkuvien muuttujien välistä korrelaatiota. Luokiteltujen muuttujien sukupuolittaisessa vertailussa hyödynnettiin Khiin neliötestiä. Monimuuttuja-analyysit tehtiin yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla.
Tuloksista todettiin aleksityymisyyden olevan itsenäinen nuorten päihteidenkäyttöön yhteydessä oleva tekijä. Aleksitymian dimensioista DIF osoittautui päihteidenkäyttöön itsenäisesti yhteydessä olevaksi tekijäksi. Koko nuorisopsykiatrian tutkimusaineistossa aleksitymian esiintyvyys oli miltei puolet, 48,5 % (n= 85). Sukupuolten välillä aleksityymisyyden esiintyvyydessä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa.
Tutkimuksessa havaittiin aleksitymian ja päihteidenkäytön tilastollisesti merkitsevä yhteys sekoittavat tekijät huomioituna. Tutkimuksen tulokset herättävät kysymyksen siitä, voiko nuorten päihteidenkäyttöä vähentää kehittämällä ja parantamalla tunteiden ilmaisuun ja tulkitsemiseen liittyviä taitoja.
Aleksityymisyys on persoonallisuuden piirre, jossa ilmenee vaikeutta tunteiden tulkitsemisessa ja kuvailemisessa, sekä mielikuvituksen ja fantasioinnin rajoittuneisuutta. Se koostuu kolmesta dimensiosta: tunteiden tunnistamisen vaikeus (engl. difficulty identifying feelings, DIF), tunteiden kuvailemisen vaikeus (engl. difficulty describing feelings, DDF) sekä ulkokohtainen ajattelu (engl. externally-oriented thinking, EOT). Aleksitymian esiintyvyys suomalaisessa väestössä on tutkimusten mukaan noin 10 %. Kiinnostus aleksitymiaa kohtaan on kasvanut siksi, että sen on todettu olevan yhteydessä vakaviin mielenterveyden ongelmiin, kuten itsetuhoisuuteen, skitsofreniaan ja masennukseen.
Opinnäytetyön tutkimuksen tutkittavat (n=194) olivat Satakunnan nuorisopsykiatrian poliklinikoiden ensikävijöitä. Tutkittavat täyttivät aleksityymisyyttä mittaavan TAS-20 -lomakkeen (Toronto Alexithymia Scale), päihteidenkäyttöä mittaavan ADSUME:n (Adolescents’ Substance Use Measurement) ja masennusta mittaavan BDI:n (Beck Depression Inventory). Lisäksi tutkittavilta kysyttiin taustatekijöitä iän, opiskelujen, työtilanteen, asumistilanteen, ruokailutottumusten, liikkumistottumusten ja tupakointi-/nuuskakokeilujen muodossa. Mitään erityisiä tutkittavien poissulkukriteerejä ei ollut.
Tuloksien analysoinnissa käytettiin tilastollisina menetelminä jatkuvien muuttujien vertailussa Mann Whitney U-testiä, jolla arvioitiin sukupuolten välisiä eroja. Spearmanin korrelaation avulla selvitettiin jatkuvien muuttujien välistä korrelaatiota. Luokiteltujen muuttujien sukupuolittaisessa vertailussa hyödynnettiin Khiin neliötestiä. Monimuuttuja-analyysit tehtiin yksisuuntaisen varianssianalyysin avulla.
Tuloksista todettiin aleksityymisyyden olevan itsenäinen nuorten päihteidenkäyttöön yhteydessä oleva tekijä. Aleksitymian dimensioista DIF osoittautui päihteidenkäyttöön itsenäisesti yhteydessä olevaksi tekijäksi. Koko nuorisopsykiatrian tutkimusaineistossa aleksitymian esiintyvyys oli miltei puolet, 48,5 % (n= 85). Sukupuolten välillä aleksityymisyyden esiintyvyydessä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa.
Tutkimuksessa havaittiin aleksitymian ja päihteidenkäytön tilastollisesti merkitsevä yhteys sekoittavat tekijät huomioituna. Tutkimuksen tulokset herättävät kysymyksen siitä, voiko nuorten päihteidenkäyttöä vähentää kehittämällä ja parantamalla tunteiden ilmaisuun ja tulkitsemiseen liittyviä taitoja.