Tilintarkastajan mahdollisuudet estää ja havaita kirjanpidon väärinkäytöksiä : Tilintarkastus Euroopan Unionin tilintarkastusuudistuksen jälkeisessä Suomessa.

Abstract

2000-luvun alun jälkeen tapahtuneiden yritysmaailmaa ravistaneiden kriisien jälkeen tilintarkastajan kyky tunnistaa väärinkäytöksiä on noussut keskustelun kohteeksi. Tilintarkastajan mahdollisuuksia estää ja havaita väärinkäytöksiä on paranneltu erilaisin lainsäädännöin sekä Euroopan Unionin tilintarkastusuudistuksen myötä. Lainsäädäntöjen ja ohjeiden ohella keskustelun ulkopuolelle jää se, että tilintarkastaja on ihminen ja ihmisyyteen liittyy rajoittavia tekijöitä. Nämä tekijät saattavat vaikuttaa tilintarkastajan työhön, minkä yhdeksi keskeiseksi elementiksi nostetaan esimerkiksi ammatillinen skeptisyys. Onkin tarkoituksenmukaista tutkia, miten tilintarkastajan henkilökohtaiset ominaisuudet ja piirteet voivat vaikuttaa hänen mahdollisuuksiinsa estää ja havaita kirjanpidon väärinkäytöksiä. Aikaisempien tutkimusten perusteella kirjanpidon väärinkäytöksiin liittyvä tematiikka on jaoteltu tilintarkastajan kykyyn ennaltaehkäistä väärinkäytöksiä sekä havaita niitä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on muodostaa käsitys siitä, millaiset ovat tilintarkastajan mahdollisuudet estää ja havaita kirjanpidon väärinkäytöksiä Euroopan Unionin tilintarkastusuudistuksen jälkeisessä Suomessa. Tutkimus tehdään laadullisena tutkimuksena ja tutkimuksen empiria kerätään puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Tutkimuksessa haastatellaan neljää tilintarkastuksen asiantuntijaa. Tutkimuksen teoreettinen tausta tehdään käsiteanalyyttisesti ja se rakennetaan mukailemaan vahvasti Halosen ja Steinerin (2009) esittämään tilintarkastuksen rakennetta, missä tutkimusta lähestytään kolmivaiheisesti. Tutkimus osoitti, että tilintarkastajan henkilökohtaiset ominaisuudet voivat vaikuttaa hänen mahdollisuuksiinsa ehkäistä ja havaita kirjanpidon väärinkäytöksiä. Tutkimuksessa nousi esille vaikuttavina tekijöinä esimerkiksi kommunikointitaito, ammatillisen skeptisyyden rakentuminen, kokemusvuodet sekä muun muassa tunneälyn kautta muodostunut käsitys siitä, millainen tarkastettava on kyseessä. Tutkimuksessa todettiin myös, että suomalainen kulttuuri on yleisesti sellainen, että liiketoimintaa halutaan tehdä oikein ja rehellisesti. Tutkittavat eivät siis kokeneet, että väärinkäytökset olisivat merkittävä riski Suomessa.