Identiteettivarkaus - Uhrin myötävaikutus ja tekijän rikosoikeudellinen vastuu
Kallio, Reetta (2021-04-01)
Identiteettivarkaus - Uhrin myötävaikutus ja tekijän rikosoikeudellinen vastuu
(01.04.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042311633
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042311633
Tiivistelmä
Yhteiskunnan nopea kehitys on asettanut lainsäätäjälle, tuomioistuimille ja viranomaisille uusia haasteita. Yksi tällainen haaste on jatkuvasti yleistyvät identiteettivarkaudet. Identiteettivarkauden kriminalisoiva säännös lisättiin rikoslain 38 luvun 9a §:ksi vuonna 2015. Identiteettivarkaus on seuraamuksiltaan lievä rikos, mikä osaltaan rajoittaa viranomaisten keinoja sen selvittämiseen. Tämän vuoksi varsin merkittävässä roolissa on rikoksen potentiaalisen uhrin oma uhriksi joutumista ennaltaehkäisevä toiminta, ja toisaalta jo uhriksi joutuneen toimenpiteet rikosvahinkojen rajaamiseksi. Tämä identiteettivarkauden uhrin harteille asettuva paino antaakin kiinnostavan pohjan uhrin toiminnan tarkastelulle rikosoikeudellisen ratkaisuharkinnan näkökulmasta.
Tutkielmassa on selvitetty rikoslainopin keinoin, voidaanko identiteettivarkauden uhrin omalle rikokseen myötävaikuttaneelle toiminnalle antaa merkitystä rikosoikeudellisessa ratkaisuharkinnassa. Tutkielmalle on tarvetta, sillä identiteettivarkautta koskeva oikeuskäytäntö on varsin epäyhtenäistä ja myötävaikutusta käsittelevä aineisto on puolestaan erittäin hajaantunutta. Lisäksi identiteettivarkautta käsittelevä aiempi tutkimus on lähinnä opinnäytetyötasoista, eikä uhrin myötävaikutustakaan olla kotimaisessa oikeustieteellisessä tutkimuksessa juurikaan käsitelty lukuun ottamatta Vilja Hahdon väitöskirjaa vuodelta 2004. Tutkielman yhtenä tavoitteena onkin lainkäyttäjän työn helpottaminen ja identiteettivarkauden uhrin aseman selkeyttäminen. Tutkielman lähdeaineistona hyödynnetään Hahdon väitöskirjan lisäksi virallislähteitä, korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuja, rikos- ja vahingonkorvausoikeudellista oikeuskirjallisuutta sekä Helsingin, Turun ja Itä-Suomen hovioikeuksilta kerättyjä identiteettivarkautta käsitteleviä ratkaisuja.
Tutkielman johtopäätöksenä yksinkertaistaen on, että identiteettivarkauden uhrin myötävaikutukselle voidaan antaa painoarvoa rikosoikeudellisessa ratkaisuharkinnassa. Suurempi vaikutus myötävaikutuksella identiteettivarkaudessa on kuitenkin vahingonkorvausoikeudellisten seuraamusten kannalta. Uhrin myötävaikutuksen arviointi ja sille seuraamusharkinnassa annettava painoarvo ovat vahvasti sidoksissa yksittäisessä tapauksessa ilmeneviin seikkoihin ja olosuhteisiin. Näin ollen yleispäteviä tulkintaohjeita myötävaikutuksen soveltamisesta ei ole mahdollista muodostaa. Tutkielmassa on kuitenkin luotu pääsäännönomaiset suuntaviivat myötävaikutuksen soveltumisesta identiteettivarkauteen, ja tulkinnan kautta myös esimerkiksi vapautta ja kunniaa loukkaaviin rikoksiin.
Tutkielmassa on selvitetty rikoslainopin keinoin, voidaanko identiteettivarkauden uhrin omalle rikokseen myötävaikuttaneelle toiminnalle antaa merkitystä rikosoikeudellisessa ratkaisuharkinnassa. Tutkielmalle on tarvetta, sillä identiteettivarkautta koskeva oikeuskäytäntö on varsin epäyhtenäistä ja myötävaikutusta käsittelevä aineisto on puolestaan erittäin hajaantunutta. Lisäksi identiteettivarkautta käsittelevä aiempi tutkimus on lähinnä opinnäytetyötasoista, eikä uhrin myötävaikutustakaan olla kotimaisessa oikeustieteellisessä tutkimuksessa juurikaan käsitelty lukuun ottamatta Vilja Hahdon väitöskirjaa vuodelta 2004. Tutkielman yhtenä tavoitteena onkin lainkäyttäjän työn helpottaminen ja identiteettivarkauden uhrin aseman selkeyttäminen. Tutkielman lähdeaineistona hyödynnetään Hahdon väitöskirjan lisäksi virallislähteitä, korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuja, rikos- ja vahingonkorvausoikeudellista oikeuskirjallisuutta sekä Helsingin, Turun ja Itä-Suomen hovioikeuksilta kerättyjä identiteettivarkautta käsitteleviä ratkaisuja.
Tutkielman johtopäätöksenä yksinkertaistaen on, että identiteettivarkauden uhrin myötävaikutukselle voidaan antaa painoarvoa rikosoikeudellisessa ratkaisuharkinnassa. Suurempi vaikutus myötävaikutuksella identiteettivarkaudessa on kuitenkin vahingonkorvausoikeudellisten seuraamusten kannalta. Uhrin myötävaikutuksen arviointi ja sille seuraamusharkinnassa annettava painoarvo ovat vahvasti sidoksissa yksittäisessä tapauksessa ilmeneviin seikkoihin ja olosuhteisiin. Näin ollen yleispäteviä tulkintaohjeita myötävaikutuksen soveltamisesta ei ole mahdollista muodostaa. Tutkielmassa on kuitenkin luotu pääsäännönomaiset suuntaviivat myötävaikutuksen soveltumisesta identiteettivarkauteen, ja tulkinnan kautta myös esimerkiksi vapautta ja kunniaa loukkaaviin rikoksiin.