Näkyväksi tulemista : The Gaze & The Unspoken ja dekolonisaation prosessit: tapaus CAMP
Tiirakari, Maria (2021-03-24)
Näkyväksi tulemista : The Gaze & The Unspoken ja dekolonisaation prosessit: tapaus CAMP
(24.03.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042927907
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042927907
Tiivistelmä
Tutkimuskohteeni on kööpenhaminalaisen taidekeskuksen CAMP Center for Art on Migration Politics toiminta ja taide. Toiminnan keskeisenä tavoitteena on ollut pyrkiä taiteen avulla kasvattamaan ymmärrystä siirtymään joutuneiden ihmisten sekä heidät vastaanottaneiden yhteisöjen välillä. Esimerkkiteosten The Gaze & The Unspoken kontekstualisoivan analyysin avulla pyrin hahmottamaan historiallisesti muotoutuneita ja kontemporaarisissa suhteissa edelleen vaikuttavia valtasuhteita ja diskursseja.
Tutkielman tavoite on avata ja purkaa jaettuihin ymmärryksiin ja arvostelmiin perustuvia, historiallisesti muotoutuneita ja eurosentrisessä tiedontuotannossa ylläpidettyjä, hierarkkisia ihmis- ja kulttuurikäsityksiä. Dekolonisaation prosesseissa pyritään paljastamaan kulttuurisessa tuotannossa ja erilaisissa diskursseissa tuotettuja ja usein legitiimeiksi miellettyjä, mutta eriarvoisuutta ja rasismia ylläpitäviä käytäntöjä. Kontemporaaristen vallan rakenteiden hahmottamisen apuna olen käyttänyt Aníbal Quijanon (2000) käsitettä vallan kolonialismi. Vallitsevia valtarakenteita ja kanonisoidun tiedon legitiimiyttä haastavat kysymykset nykyistä pluralistisemmista ja tasa-arvoisemmista ihmis- ja kulttuurikäsityksistä, moniäänisesti tuotetusta tiedosta, poliittisesta identiteetistä ja vaikutusmahdollisuuksista.
Tärkeitä lähteitä ovat Tator, Henry & Mattisin kulttuurisen tuotannon merkitystä ja taidetta sosiaalisen voimaannuttamisen välineenä sekä institutionaalisen vastuunkannon kysymystä käsittelevä Challenging Racism in the Arts (1998) ja Dogramaci & Mersmannin toimittama Handbook of Art and Global Migration. Theories, Practices and Challenges (2019). Teos tutkii migraation ja globalisaation leikkauskohdassa syntyviä taidehistorian tieteenalaa, kuratorisia käytänteitä sekä taiteellista tuotantoa muokkaavia ilmiöitä.
Lähtöoletus taidekentän toimijoiden käyttämättömästä potentiaalista käsitellä eriarvoisuuteen liittyviä kysymyksiä vahvistuu tutkimuksen myötä. Tarkastelu kulminoituu moninaisuutta tuottavassa kolmannen tilan ajatuksessa. CAMPin ja esimerkkiteosten edustama kolmas tila on sekä fyysistä että tiedollista jaettua tilaa, jossa muodostuu uudenlaisia identiteettejä, diskursseja ja ymmärryksiä sekä historioiden yhteenkietoutumista. Taide näyttäytyy oleellisena osana sitä tiedontuotannon verkostoa, josta kaikkien kulttuuristen prosessien tutkimus on riippuvaista. Tutkielmassa painotetaan tutkimuksen vastuuta totuudenmukaisemman ja ehjemmän ymmärryksen ja maailmankuvan rakentamisessa. Tasa-arvoisempi tulevaisuus edellyttäisi kentältä inklusiivisia strategioita, kuten kaanonin avaamista, moniäänisesti tuotettua tietoa ja vaihtoehtoista historiografiaa sekä lisää monikulttuurisia taidekentän toimijoita.
Tutkielman tavoite on avata ja purkaa jaettuihin ymmärryksiin ja arvostelmiin perustuvia, historiallisesti muotoutuneita ja eurosentrisessä tiedontuotannossa ylläpidettyjä, hierarkkisia ihmis- ja kulttuurikäsityksiä. Dekolonisaation prosesseissa pyritään paljastamaan kulttuurisessa tuotannossa ja erilaisissa diskursseissa tuotettuja ja usein legitiimeiksi miellettyjä, mutta eriarvoisuutta ja rasismia ylläpitäviä käytäntöjä. Kontemporaaristen vallan rakenteiden hahmottamisen apuna olen käyttänyt Aníbal Quijanon (2000) käsitettä vallan kolonialismi. Vallitsevia valtarakenteita ja kanonisoidun tiedon legitiimiyttä haastavat kysymykset nykyistä pluralistisemmista ja tasa-arvoisemmista ihmis- ja kulttuurikäsityksistä, moniäänisesti tuotetusta tiedosta, poliittisesta identiteetistä ja vaikutusmahdollisuuksista.
Tärkeitä lähteitä ovat Tator, Henry & Mattisin kulttuurisen tuotannon merkitystä ja taidetta sosiaalisen voimaannuttamisen välineenä sekä institutionaalisen vastuunkannon kysymystä käsittelevä Challenging Racism in the Arts (1998) ja Dogramaci & Mersmannin toimittama Handbook of Art and Global Migration. Theories, Practices and Challenges (2019). Teos tutkii migraation ja globalisaation leikkauskohdassa syntyviä taidehistorian tieteenalaa, kuratorisia käytänteitä sekä taiteellista tuotantoa muokkaavia ilmiöitä.
Lähtöoletus taidekentän toimijoiden käyttämättömästä potentiaalista käsitellä eriarvoisuuteen liittyviä kysymyksiä vahvistuu tutkimuksen myötä. Tarkastelu kulminoituu moninaisuutta tuottavassa kolmannen tilan ajatuksessa. CAMPin ja esimerkkiteosten edustama kolmas tila on sekä fyysistä että tiedollista jaettua tilaa, jossa muodostuu uudenlaisia identiteettejä, diskursseja ja ymmärryksiä sekä historioiden yhteenkietoutumista. Taide näyttäytyy oleellisena osana sitä tiedontuotannon verkostoa, josta kaikkien kulttuuristen prosessien tutkimus on riippuvaista. Tutkielmassa painotetaan tutkimuksen vastuuta totuudenmukaisemman ja ehjemmän ymmärryksen ja maailmankuvan rakentamisessa. Tasa-arvoisempi tulevaisuus edellyttäisi kentältä inklusiivisia strategioita, kuten kaanonin avaamista, moniäänisesti tuotettua tietoa ja vaihtoehtoista historiografiaa sekä lisää monikulttuurisia taidekentän toimijoita.