Määrällinen tutkimus sosiaalityöntekijöiden tiedollisista ja taidollisista valmiuksista työssään

Abstract

Pro Gradu –tutkielmassani tarkastelen erilaisten työhön liittyvien tekijöiden yhteyttä sosiaalityöntekijöiden kokemuksiin tiedollisista ja taidollisista valmiuksistaan. Näitä tekijöitä ovat työkokemuksen pituus, pääasiallinen tehtäväalue, esimiesasema ja asiakastyön määrä. Lisäksi tutkin sosiaalityöntekijöiden tiedollisten ja taidollisten valmiuksien yhteyttä työhyvinvointiin. Tutkielman teoriaosuudessa käyn läpi asiantuntijuuden kehittymistä sekä työelämän yleisiä osaamisvaatimuksia. Lisäksi käyn läpi, minkälaisia alakohtaisia osaamisvaatimuksia sosiaalityöntekijöihin kohdistuu, ja miten sosiaalityön koulutus sekä erilaiset lisä- ja täydennyskoulutukset tukevat sosiaalityöntekijöiden ammatillista osaamista ja sen kehittymistä.

Aineistona käytän Sosiaalityöntekijöiden valtakunnallista kyselyaineistoa, joka on kerätty Turun yliopiston ja sosiaalialan ammattiliitto Talentian yhteistyön kanssa. Kyselylomake lähetettiin Talentian jäsenrekisterin kautta kuntien sosiaalityöntekijöille ja johtaville sosiaalityöntekijöille. Tässä tutkielmassa analysoin kvantitatiivisten menetelmien avulla kuntien sosiaalityöntekijöiden (N=418) kokemuksia tiedollisista ja taidollisia valmiuksiaan. Menetelminä käytän ristiintaulukointia ja khiin neliötestiä.

Empiirisen aineiston mukaan 86,4 prosenttia sosiaalityöntekijöistä koki tiedolliset ja taidolliset valmiutensa työnsä tekemiseen riittäviksi. Tulosten perusteella työkokemuksen pituudella, esimiesasemalla ja asiakastyön määrällä on tilastollisesti merkitsevä yhteys sosiaalityöntekijöiden kokemukseen tiedollisista ja taidollisista valmiuksistaan. Työkokemuksen karttuessa myös varmuus omasta osaamisestaan kasvaa. Esimiesasemassa toimivat sosiaalityöntekijät arvioivat valmiutensa keskimäärin muita sosiaalityöntekijöitä paremmiksi. Yli puolet viikkotyöajastaan kasvokkain tapahtuvaa asiakastyötä tekevät sosiaalityöntekijät kokevat valmiutensa paremmiksi kuin alle puolet asiakastyötä työajastaan tekevät sosiaalityöntekijät. Pääasiallisella tehtäväalueella ja koetuilla valmiuksilla ei ole tilastollisesti merkitsevää yhteyttä, mutta lastensuojelun sosiaalityöntekijät arvioivat valmiutensa hieman muita sosiaalityöntekijöitä paremmiksi. Lisäksi paremmat tiedolliset ja taidolliset valmiudet ovat yhteydessä parempaan työhyvinvointiin.

Sosiaalityöntekijöiden tiedollisia ja taidollisia valmiuksia ei sellaisenaan ole aiemmin tutkittu, joten tutkielma tuo sosiaalityön tutkimuksen kentälle uutta tietoa. Tutkielman tavoitteena on kannustaa tutkimaan sosiaalityöntekijöiden kokemuksia tiedollisista ja taidollisista valmiuksista laajemmin niin määrällisin kuin laadullisin menetelmin sekä näkemään sosiaalityöntekijöiden osaamiseen panostamisen työhyvinvointia edistävänä tekijänä.