Sosiaalityön johtajien näkemyksiä sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden syistä ja seurauksista
Holappa, Johanna (2021-04-09)
Sosiaalityön johtajien näkemyksiä sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden syistä ja seurauksista
(09.04.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042927929
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021042927929
Tiivistelmä
Sosiaalityön pro gradu- tutkielmani käsittelee sosiaalityön johtajien näkemyksiä sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden syistä ja seurauksista. Tutkimukseni tehtävänä on tuottaa tietoa ja ymmärrystä sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuudesta ilmiönä sekä luoda maaperää sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden ratkaisuille.
Tutkimukseni edustaa laadullista tutkimusperinnettä ja saa inspiraationsa rakenteellisen sosiaalityön tavoitteista. Osallistuin opinnäytetyöprosessini aikana Turun yliopiston ja Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen opinnäyteyhteistyöhön. Haastattelin tutkimustani varten kahdeksaa sosiaalityön johtajaa Varsinais-Suomen alueelta. Toteutin haastatteluaineistoni analyysin laadullisen sisällönanalyysin ja teemoittelun keinoin.
Tutkimuksessani vaihtuvuuden syyt paikantuivat sosiaalityöntekijöiden elämäntilanteisiin ja henkilökohtaisiin valintoihin, sosiaalityöntekijöiden työasenteiden muutokseen, työn luonteeseen ja sen muutokseen, johtamisen ongelmiin ja muihin epäkohtiin, sosiaalityöntekijöiden hyvään työmarkkina-asemaan, sosiaalityön profession ja aseman kehitykseen sekä työelämän ja yhteiskunnan muutokseen.
Tutkimukseni mukaan sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuudesta seurasi monitasoista kuormituksen lisääntymistä. Lisäksi vaihtuvuus heikensi sosiaalityön palvelujen laatua, vaikuttavuutta ja kehittämistä sekä aiheutti sosiaalityön etiikan, aseman ja yhteiskunnallisen tehtävän kyseenalaistumisen. Vaihtuvuudesta kärsivät niin sosiaalityön asiakkaat, sosiaalityöntekijät, työyhteisöt, johtaminen, organisaatiot, talous kuin yhteiskuntakin. Vaikka vaihtuvuudella saattoi olla myös positiivisia seurauksia, tutkimuksessani sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus näyttäytyi enimmäkseen ongelmallisena ja vahingollisena.
Tutkimukseni perusteella voi todeta, että sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus on kehämäinen, monisyinen ja moniseurauksinen ilmiö. Kaikkea vaihtuvuutta ei voi eikä tarvitsekaan estää. Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuudella on kuitenkin niin perustavanlaatuisia seurauksia, että sosiaalityöntekijöiden liialliseen ja vältettävissä olevaan vaihtuvuuteen tulisi puuttua. Sosiaalityön vaihtuvuusongelma on ratkaistavissa, jos voimavarat suunnataan sosiaalityön työolojen parantamiseen, resurssien lisäämiseen, johtamiseen, palkkojen tarkistamiseen, koulutus- ja urapolkujen kohentamiseen, työn sisällön terävöittämiseen, sosiaalityön aseman kohentamiseen ja yhteiskunnallisten rakenteiden kehittämiseen.
Tutkimukseni edustaa laadullista tutkimusperinnettä ja saa inspiraationsa rakenteellisen sosiaalityön tavoitteista. Osallistuin opinnäytetyöprosessini aikana Turun yliopiston ja Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen opinnäyteyhteistyöhön. Haastattelin tutkimustani varten kahdeksaa sosiaalityön johtajaa Varsinais-Suomen alueelta. Toteutin haastatteluaineistoni analyysin laadullisen sisällönanalyysin ja teemoittelun keinoin.
Tutkimuksessani vaihtuvuuden syyt paikantuivat sosiaalityöntekijöiden elämäntilanteisiin ja henkilökohtaisiin valintoihin, sosiaalityöntekijöiden työasenteiden muutokseen, työn luonteeseen ja sen muutokseen, johtamisen ongelmiin ja muihin epäkohtiin, sosiaalityöntekijöiden hyvään työmarkkina-asemaan, sosiaalityön profession ja aseman kehitykseen sekä työelämän ja yhteiskunnan muutokseen.
Tutkimukseni mukaan sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuudesta seurasi monitasoista kuormituksen lisääntymistä. Lisäksi vaihtuvuus heikensi sosiaalityön palvelujen laatua, vaikuttavuutta ja kehittämistä sekä aiheutti sosiaalityön etiikan, aseman ja yhteiskunnallisen tehtävän kyseenalaistumisen. Vaihtuvuudesta kärsivät niin sosiaalityön asiakkaat, sosiaalityöntekijät, työyhteisöt, johtaminen, organisaatiot, talous kuin yhteiskuntakin. Vaikka vaihtuvuudella saattoi olla myös positiivisia seurauksia, tutkimuksessani sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus näyttäytyi enimmäkseen ongelmallisena ja vahingollisena.
Tutkimukseni perusteella voi todeta, että sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus on kehämäinen, monisyinen ja moniseurauksinen ilmiö. Kaikkea vaihtuvuutta ei voi eikä tarvitsekaan estää. Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuudella on kuitenkin niin perustavanlaatuisia seurauksia, että sosiaalityöntekijöiden liialliseen ja vältettävissä olevaan vaihtuvuuteen tulisi puuttua. Sosiaalityön vaihtuvuusongelma on ratkaistavissa, jos voimavarat suunnataan sosiaalityön työolojen parantamiseen, resurssien lisäämiseen, johtamiseen, palkkojen tarkistamiseen, koulutus- ja urapolkujen kohentamiseen, työn sisällön terävöittämiseen, sosiaalityön aseman kohentamiseen ja yhteiskunnallisten rakenteiden kehittämiseen.