Museokokoelmien muotoutuminen kolmen eettisen kysymyksen valossa : Esimerkkinä 1600-luvun esineet ja arkeologiset löydöt

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan museokokoelmien muotoutumista ja sitä, minkälaisia eettisiä kysymyksiä siihen liittyy. Museokokoelmia on kerätty useiden vuosisatojen aikana, jonka vuoksi kokoelmaesineet ja löydöt on kerätty jopa hyvin erilaisin eettisin perustein. Eettiseltä kannalta tämä on ongelmallista, sillä museoiden kokoelmatyössä on osattava huomioida sekä mennyt, nykyisyys että tuleva. Tutkielmassani väitän, että ei ole olemassa yhtäkään täysin eettisesti ongelmatonta museokokoelmaa johtuen siitä, että ne ovat muodostuneet pitkällä aikavälillä ja eri eettisten uskomusten, lakien ja käytänteiden varassa. Eettisiä kysymyksiä on tästä johtuen museoiden kokoelmatyön kannalta olennaista jatkuvasti kehittää eteenpäin.

Olen jakanut tarkastelemani eettiset kysymykset kolmeen eri osa-alueeseen: 1) ihmisjäänteiden eettiseen käsittelyyn 2), autenttisuuden ongelmiin ja 3) historialliseen reiluuteen. Eettiset kysymykset toimivat tutkimuksessa aiemman tutkimuksen perusteella määriteltyinä teoreettisina malleina, joiden kautta tarkastelen aineistoesimerkkejäni, niiden päätymistä kokoelmiin, sekä niihin liittyviä eettisiä kysymyksiä. Aineistoesimerkkeinä on 1600-luvulle ajoitettuja kohteita Turun museokeskuksen kulttuurihistoriallisista kokoelmista, sekä Satakunnan Museolle deponoituja arkeologisia aineistoja. Tutkimuksen tarkoituksena ei ole tuottaa niinkään uutta tietoa tarkasteltavana olevista aineistoista itsessään, vaan ne toimivat välineinä tuotettaessa museokokoelmien muotoutumiseen ja museoiden kokoelmatyöhön liittyvää teoriaa.

Olennaisia teoksia teoreettisia malleja määriteltäessä on ollut ihmisjäänteiden osalta muun muassa E. Hallamin ja J. Hockeyn Death, Memory & Material Culture sekä UNESCOn Human Remains and Museum Practice. Autenttisuuden teoriaa olen määrittänyt L. Viinikkalan väitöskirjan Digitaalisia valheita vai historiallista tietoa? Aineellisen todellisuuden, kerronnan ja historiallisen tiedon suhde yhdistetyn todellisuuden teknologiaa hyödyntävissä menneisyyden esityksissä avulla. Historiallisen reiluuden teoria taas perustuu J. Kalelan tutkimuksiin Historiantutkimus ja historia sekä Making History: The Historian and the Uses of the Past.

Tutkimuksen keskeinen tulos on, että jotta museokokoelmien eteen tehty työ olisi eettistä, olisi kokoelmatyön oltava kahdensuuntaisesti eettisesti rakentunutta. Jotta kokoelmatyö siis olisi eettistä, tulisi tutkijan huomioida sekä oma että tutkimuskohteensa kulttuuri. Lisäksi tulisi tiedostaa ne tutkimuskohteen elinkaaren aikana tapahtuneet ja sen sisältämiin merkityksiin vaikuttaneet asiat.