Absoluuttisen tiedon retoriikka : Identifikaatiot ja erottautumiset Johannes Nefastoksen Fosforos-teoksessa
Kulokorpi, Lari (2021-05-02)
Absoluuttisen tiedon retoriikka : Identifikaatiot ja erottautumiset Johannes Nefastoksen Fosforos-teoksessa
Kulokorpi, Lari
(02.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021051930634
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021051930634
Tiivistelmä
Tarkastelen tässä pro gradu -tutkielmassa retoriikkaa, jolla Johannes Nefastos -nimeä käyttävä kirjoittaja rakentaa esoteerisen Azazelin Tähti -seuran oppia teoksessaan Fosforos. Nefastos on yksi tämän teististä satanismia ja teosofiaa yhdistävän seuran perustajajäsenistä. Tutkielman keskiössä ovat retoriset keinot, joilla kirjoittaja rakentaa identifikaatioiden ja erottautumisten kautta esoteerista absoluuttisen tiedon ajatustaan suhteessa tieteeseen, uskontoihin ja muuhun esoterian kenttään.
Käytän tutkielmani aineistona Nefastoksen kirjoittamaa ja alkujaan vuonna 2003 julkaistua Fosforos -teosta, joka on alusta lähtien toiminut olennaisessa osassa seuran filosofian ja maailmankuvan määrittäjänä. Tutkimusmenetelmänäni käytän retorista analyysia, joka pohjautuu Kenneth Burken retoriikkateoriaan identifikaatioista ja erottautumisista. Teoreettisena viitekehyksenä työssäni toimii uusi retoriikka, johon sovellan teoreettisia käsitteitä kuten absoluuttinen tieto sekä jaottelua usko, järki ja gnosis, joista jälkimmäisten suhdetta tarkastelen osana Nefastoksen retoriikkaa.
Selkeää erontekoa Nefastos tuottaa Fosforoksessa erityisesti dualistiseen ajattelutapaan. Erottautuminen kohdistuu niin rationalismin yksipuoliseen ja reduktionistiseen painotukseen kuin uskontojen dualistisuuteen, maallisuuteen ja dogmaattisuuteen. Siinä, missä kirjoittaja erottautuu uskontojen ulkoisesta institutionalisoitunesta kuoresta, samastuu hän puolestaan ajatukseen uskontojen taustalla olevasta yhteisestä opillisesta ytimestä. Esoterian traditiossa vastakkaisina pidetyt oikean ja vasemman käden tien opit näyttäytyvät kirjoittajan retoriikassa puutteellisina yksinään sovellettuina, mitä vastoin näiden yhdistämisen ajatus korostuu absoluuttisen tiedon tavoittelun kannalta keskeisenä.
Tämä retorinen tarkastelu osoittaa, että Nefastoksen retoriikassa absoluuttiseen tietoon kytkeytyvät olennaisesti ykseysopilliset ajatukset vastakkaisten oppien yhdistämisestä, vastakohtien sulauttamisesta sekä kaikkien olemuspuolten ymmärtämisestä osana kokonaisuutta. Kirjoittaja samastuu erilaisten oppien kohdalla tyypillisesti niissä toiseutettuihin ja unohdettuihin kokonaisuuden puoliin. Tätä kautta myös juutalaiskristillisissä opeissa syrjäytetyn Saatanan keskeisyys Nefastokselle on ymmärrettävissä. Samalla nykykulttuurin aineellisuuden ja elämän ylikorostamisen vastavoimana painottaa kirjoittaja henkisyyttä ja kuolemanpalvontaa.
Käytän tutkielmani aineistona Nefastoksen kirjoittamaa ja alkujaan vuonna 2003 julkaistua Fosforos -teosta, joka on alusta lähtien toiminut olennaisessa osassa seuran filosofian ja maailmankuvan määrittäjänä. Tutkimusmenetelmänäni käytän retorista analyysia, joka pohjautuu Kenneth Burken retoriikkateoriaan identifikaatioista ja erottautumisista. Teoreettisena viitekehyksenä työssäni toimii uusi retoriikka, johon sovellan teoreettisia käsitteitä kuten absoluuttinen tieto sekä jaottelua usko, järki ja gnosis, joista jälkimmäisten suhdetta tarkastelen osana Nefastoksen retoriikkaa.
Selkeää erontekoa Nefastos tuottaa Fosforoksessa erityisesti dualistiseen ajattelutapaan. Erottautuminen kohdistuu niin rationalismin yksipuoliseen ja reduktionistiseen painotukseen kuin uskontojen dualistisuuteen, maallisuuteen ja dogmaattisuuteen. Siinä, missä kirjoittaja erottautuu uskontojen ulkoisesta institutionalisoitunesta kuoresta, samastuu hän puolestaan ajatukseen uskontojen taustalla olevasta yhteisestä opillisesta ytimestä. Esoterian traditiossa vastakkaisina pidetyt oikean ja vasemman käden tien opit näyttäytyvät kirjoittajan retoriikassa puutteellisina yksinään sovellettuina, mitä vastoin näiden yhdistämisen ajatus korostuu absoluuttisen tiedon tavoittelun kannalta keskeisenä.
Tämä retorinen tarkastelu osoittaa, että Nefastoksen retoriikassa absoluuttiseen tietoon kytkeytyvät olennaisesti ykseysopilliset ajatukset vastakkaisten oppien yhdistämisestä, vastakohtien sulauttamisesta sekä kaikkien olemuspuolten ymmärtämisestä osana kokonaisuutta. Kirjoittaja samastuu erilaisten oppien kohdalla tyypillisesti niissä toiseutettuihin ja unohdettuihin kokonaisuuden puoliin. Tätä kautta myös juutalaiskristillisissä opeissa syrjäytetyn Saatanan keskeisyys Nefastokselle on ymmärrettävissä. Samalla nykykulttuurin aineellisuuden ja elämän ylikorostamisen vastavoimana painottaa kirjoittaja henkisyyttä ja kuolemanpalvontaa.