| dc.description.abstract | Ranskankieliset sanat ja ilmaukset Kjell Westön romaanissa Där vi en gång gått
Johdanto
Tutkimukseni aiheeni on Kjell Westön Finlandia-palkittu historiallinen romaani Där vi en gång gått (Missä kuljimme kerran), joka ilmestyi vuonna 2006. Teos kertoo itsenäistyvän Suomen tarinaa päähenkilöidensä, tosiasiallisten tapahtumien, rakennusten, tapakuvauksen ja kielellisen rikkauden avulla. Westö tunnetaan taitavana kuvailijana ja hänellä onkin kyky tuoda romaanihenkilöt lähelle lukijaa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin, mutta romaanihenkilöiden mukana käydään myös Pariisissa.
Kirjan henkilöt puhuvat ruotsin, suomen ja Stadin slangin lisäksi ranskaa, englantia, venäjää, saksaa, italiaa, espanjaa ja latinaa. Ranskaksi sanoja, ilmauksia, lainauksia tai nimiä löytyy yli kolme sataa. Nämä kielen yksiköt valikoituivat tutkimukseni pohjaksi tutkimuskysymysten ollessa seuraavat:
1) Mihin elämänalueisiin ranskankieliset sanat ja ilmaukset liittyvät romaanissa Där vi en gång gått?
2) Ketkä henkilöhahmoista käyttävät ranskankielisiä sanoja ja ilmauksia eniten romaanissa Där vi en gång gått?
Tutkimuksen teoria pohjaa Eriksson ja Haapamäen vuonna 2011 luomaan malliin, jota he uudistivat vuonna 2017. Mallissa yhdistyvät kielitieteen ja kirjallisuustieteen näkökulma.
Hypoteesini on, että ranskankieliset ilmaukset ohjaavat lukijaa havaitsemaan miten romaanihenkilöt puhuvat ja missä he ovat.
Aineisto
Westön neljäs romaani Där vi en gång gått kuvaa niin punaisten kuin valkoistenkin Helsinkiä vuosisadan vaihteesta vuoteen 1940. Kirjan mukana eletään henkilöhahmojen kanssa, nautitaan ja kärsitään heidän rinnallaan. Käydään Ekbergin ja Fazerin kahviloissa, salongeissa ja usein Opriksessa. Mutta myös työläisten kylmissä kamareissa ja yläluokan kanssa Pariisissa, joka kirjassa on kulttuurin, muodin, älymystön, kabareiden ja kahviloiden kaupunki. Tuona aikana suomalaiset toki myös kävivät Pariisissa, esimerkiksi Elmer Diktonius, joka kirjassakin mainitaan.
Kirjassa on useita henkilöitä, joista tärkeimmäksi nousevat satamatyöläinen Allu, hänen tuleva vaimonsa Mandi, yläluokkainen Lucie, hänen veljensä Cedi ja heidän ystävänsä Eccu ja Hennning sekä kertojan alter ego Ivar.
Monikielisyys, kielenvaihto ja niiden erilaiset piirteet ovat tärkeä osa romaania. Aineistoa kerätessäni poimin ensin ranskankieliset sanat ja lainasanat romaanista. Kursivoidut tai muuten erikseen merkityt ilmaukset oli helppo tunnistaa, mutta lainasanat vaativat tarkempaa selvitystä. Etsin ne Ruotsin akatemian sanakirjoista ja poistin kieleen vakiintuneet lainasanat. Rajausten jälkeen kielellisiä yksiköitä oli jäljellä 302.
Ryhmittelin sanat aihealueiden, sanaluokkien ja romaanihenkilöiden mukaan. Aineistossa on mukana myös ranskankielisiä pidempiä lainauksia ja erisnimiä. Otin myös huomioon sen, missä laajuudessa ranskankielisiä sanoja ja ilmauksia esiintyy.
Teoreettinen viitekehys
Kielen luonne sosiaalisena vuorovaikutuksen välineenä, joka on kuitenkin enemmän kuin sanakirjat ja kieliopit voivat osoittaa on tutkimukseni pohjana, joka ottaa huomioon myös monikielisyyden ja koodinvaihdon. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä on Erikssonin ja Haapamäen kirjallisten tekstien tutkimiseen kehittämä malli. Mallissa on mukana tekstin lähettäjä / tuottaja sekä sen välittäminen tekstin kautta vastaanottajalle, joka puolestaan käsittelee sen omalla tavallaan. Keskiössä on teksti, jolla on muoto, sisältö ja kielen eri tehtävät. Keskiössä ovat mukana myös kielenvaihdon tarkoitus ja muoto, joka voi olla piilevä tai näkyvä.
Piilevä kielenvaihto tarkoittaa ilmauksia, joissa kielen vaihtumista ei ole tehty näkyväksi, mutta siitä on olemassa kielenulkoisia viitteitä tai tilanteeseen liittyviä vihjeitä, joiden myötä lukija ymmärtää, että toinen kieli on osa kerrontaa.
Näkyvä kielenvaihto on ilmaistu joko kursivoimalla, käyttämällä lainausmerkkejä, kääntämällä tai selittämällä jollakin tavalla niin, että kielen vaihtumisen huomaa. Näkyvää kielenvaihtoa ovat myös lainasanat, jotka ovat omaksuneet lainaajakielensä kielijärjestelmän.
Haapamäen ja Erikssonin mukaan kielenvaihdon tehtävää ei voi määrittää etukäteen, vaan sen saa selville kirjallisen teoksen eri osia analysoimalla.
Analyysi
Aineiston 302 yksiköstä suurin osa on kielenvaihdoltaan näkyviä, pieni osa piileviä tai sellaisia, joille ei anneta minkäänlaista selitystä tai asiayhteyttä. Aineistossa on adjektiiveja, substantiiveja, verbejä, kielellisiä lainauksia ja erisnimiä.
Adjektiivit esiintyvät kertaluonteisesti ja valtaosa niistä noudattaa ruotsin kielen kielioppia. Lucie nousee esiin hahmona, jolla on viettelevä (kokett) kello ja hän osaa myös vietellä leikkisästi (kokettera). Lucie on rajoja rikkova henkilö ja se näkyy myös hänen kielenkäytössään.
Substantiivit liittyvät arkkitehtuuriin, armeijaan, viihde-elämään, keittotaitoon, vaatetukseen, luontoon ja luonteeseen, yhteiskuntaan, kulkuvälineisiin ja titteleihin. Välillä sama ilmaus on tehty näkyväksi kursiivilla ja toisessa yhteydessä sama ilmaus löytyy tekstistä piilevänä. Totean analyysissäni, että kirjoittajalla on useimmissa tapauksissa ollut jokin syy, miksi hän on halunnut korostaa ja merkitä jonkin ilmauksen erikseen. Syynä on voinut olla todenmukaisen kielenkäyttötilanteen mukailu tai suora lainaus henkilön puheesta. Syynä on voinut olla myös sanan erilaisen sävyn näyttäminen, sanaa on haluttu käyttää eri yhteyksissä eri merkityksissä.
Aineiston verbejä on taivutettu tekstissä samoin kuin ruotsin verbejä. Ranskankieliset erisnimet viittaavat useimmiten maantieteellisiin paikkoihin tai henkilöihin. Selitys on hyvin luonnollinen, sillä kirjan tapahtumien siirtyessä Pariisiin mainitaan tietenkin siellä olevia kaupunginosia, ravintoloita, puistoja ja muita paikkoja, joissa kirjan henkilöt käyvät. Ranskankieliset todelliset henkilönnimet antavat kirjalle kielenulkoisia viitteitä ajatusmaailmasta, johon henkilöhahmot liitetään.
Osa lainauksista liittyy kieleen tai romaanihenkilön ja kielen suhteeseen. He sanoittavat mielipiteensä kieleen, kertovat kielenoppimisestaan tai kuvailevat, milloin käyttävät vierasta kieltä. Osa lainauksista on sanottu vieraalla kielellä ilman merkintää tai mainintaa kielen vaihtumisesta. Käyttötavat pyrkivät matkimaan todellisia kielenkäytön tilanteita.
Tutkimukseni toinen tutkimuskysymys kysyi, kuka romaanihenkilöistä käyttää ranskankielisiä ilmauksia ja missä tarkoituksessa. Ylivoimaisesti eniten niitä käyttää kertoja, jonka voi olettaa osaavan ranskaa ja muita vieraita kieliä hyvin. Hänen ei tarvitse nähdä vaivaa ilmaisussaan ja hänen alter egostaan, Ivarista, todetaankin, että hän tiesi, miten tunteet ja älykkyys yhdistyivät kielessä.
Lucie on monikielinen, eikä hänellä ole vaikeuksia ilmaista itseään kielillä, joita hän osaa. Hän käyttää romaanihenkilöistä eniten pelkästään ranskankielisiä lauseita ja sanoja. Hänen ranskan kielen taitonsa ei ole täydellinen, mutta ottaen huomioon sen, että hän on hahmona huoleton ja elämästä nauttiva, jolle kielellinenkään tarkkuus ei liene ehdoton vaatimus, hänelle kieliopillista tarkkuutta tärkeämpää on se, että hänet ymmärretään. Hän saattaa myös todeta jotakin ranskaksi, kun hän olettaa tai tietää toisen osapuolen ymmärtävän ranskaa. Lucien työväenluokkainen rakastaja, Allu, ärsyyntyy hänen tapaansa sekoittaa ranskan kielen sanoja puheeseensa. Ärsyyntyminen sanoihin kuvastaa myös ärsyyntymistä luokkaeroon, joka tulee näkyväksi kielen kautta.
Allu ei kuitenkaan ole kielitaidoton, vaan hän osaa suomen ja ruotsin lisäksi Stadin slangia. Merillä ollessaan hän oppii espanjaa ja kykenee kuvailemaan tarkasti kielen merkityksiä ja sanojen ääntämistä samalla tunnistaen oman vajavaisen kykynsä tuottaa vieraskielistä puhetta.
Muut romaanihenkilöt käyttävät ranskaa niukemmin. Heidän kielenvaihtonsa liittyy tilanteisiin, jossa kirjailija sanojen valinnalla osoittaa heidän kuuluvan tiettyyn sosiaaliseen luokkaan, luo kielen kautta todenmukaisuutta tai kuvaa henkilöhahmojen persoonaa myös kielen avulla. Heistä erityisesti Mandi pohtii suhdettaan kieleen ja kielenoppimistaan.
Johtopäätökset
Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää ensiksi, millaisissa kielenkäyttötilanteissa kielenvaihtoa ranskaan esiintyy Westön romaanissa Där vi en gång gått. Näyttää selvältä, että kielen ja paikan välillä on yhteys. Kun romaanihenkilöt ovat ranskankielisellä alueella, ranskan kielen osuus kasvaa. Myös silloin, kun ranskankielinen sana tai ilmaus on tilanteeseen soveltuvampi, henkilöt vaihtavat pääkielensä ranskaksi.
Mikään elämäalue ei nouse toista edustetummaksi kielenvaihdon osalta, vaan kielenvaihtoa tapahtuu erilaisissa tilanteissa. On kuitenkin nähtävissä, että kirjoittajan tarkoituksena on ollut käyttää ranskankielisiä ilmauksia.
Olisikin mielenkiintoista verrata muiden kielten esiintymistä romaanissa ja sitä miten ranskankieliset ilmaukset on käännetty eri kieliin.
Toinen tutkimuskysymys pohti kielenvaihdon ja romaanihenkilön yhteyttä. Tutkimuksen mukaan henkilöiden kieli vaihtelee keskustelukumppanin ja tilanteen mukaan. Myös sosiaalinen asema näkyy tavassa käyttää kieltä. Kieltä ja kielenvaihtoa käytetään myös ilmaisemaan ajatuksia ja tunteita.
Kielenvaihto voi myös ärsyttää. Erityisesti silloin, kun ei itse osaa kyseessä olevaa kieltä. Tai se voi helpottaa silloin, kun muuten tuntuu vaikealta tai silloin, kun ei uskalla kertoa ajatuksistaan muulla kielellä. Vieraskielinen sana voi myös tyylillisesti toimia tekstissä paremmin kuin pääkielen sana. | |
