Intertekstuaalisuus, merkityssuhteet ja mielikuvat 1980- ja 2010-luvun suomalaisten draamaelokuvien nimissä
Kalin, Petteri (2021-05-14)
Intertekstuaalisuus, merkityssuhteet ja mielikuvat 1980- ja 2010-luvun suomalaisten draamaelokuvien nimissä
Kalin, Petteri
(14.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052431322
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052431322
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani käsittelen draamaelokuvannimien intertekstuaalisuutta ja mielikuvia 1980- ja 2010-luvulla. Intertekstuaaliset tehokeinot elokuvannimissä näyttäytyvät kummallakin vuosikymmenellä hyvin yleisinä, ja tässä tutkielmassa tarkastelenkin, minkälaisia merkityksiä intertekstuaalisuuteen liittyy ja minkälaisia mielikuvia näin elokuvannimiin luodaan. Lisäksi tarkastelen, minkälaisia merkityssuhteita elokuvannimiin liittyy. Kahden eri vuosikymmenen elokuvannimiä tarkkailemalla tutkin myös, miten suomalaisen elokuvan kentällä tapahtunut historiallinen muutos näyttäytyy elokuvannimissä.
Intertekstuaalisuus jaetaan avoimeen ja perustavaan intertekstuaalisuuteen. Avoin intertekstuaalisuus on näkyvää, jolloin tekstien väliset yhteydet ovat helposti havaittavissa, kun taas perustava intertekstuaalisuus on konstituoivaa, ja tekstien väliset suhteet eivät olekaan aivan yhtä ilmiselviä. Sekä avoimia että perustavia intertekstuaalisia nimiä analysoidessani kartoitan, millaisia tyypilliset intertekstuaaliset viittaukset ovat ja minkälaisia merkityksiä ja mielikuvia näihin viittauksiin liittyy.
Elokuvannimien merkityksiä käsittelen kognitiivisesta näkökulmasta, jolloin nimillä voidaan hahmottaa olevan yksilöivän funktion lisäksi myös kuvaileva funktio. Jay H. Bernstein (2007: 142) ja Oksana Aleksandrova (2007) kertovat, että elokuvannimen pitää kertoa jotain siitä, mitä elokuva pitää sisällään. Näin määrittyykin elokuvannimien kuvaileva funktio. Merkityssuhde voi olla suora, jolloin elokuvannimi kertoo informatiivisesti, mitä elokuvassa tapahtuu tai sen, että kyseessä on fiktiivinen mediatuote. Merkityssuhde voi olla myös epäsuora, jolloin elokuvannimi viittaa metonyymisesti vain johonkin tiettyyn osaan sisällöstään, kuten sen hahmoon, miljööhön tai kohtaukseen.
Tutkimustulosten perusteella intertekstuaalisuudessa saatetaan osoittaa elokuvan yhteys alkuperäisteokseen, josta elokuva on sovitettu. Elokuvannimi voi olla sama kuin alkuperäisteoksen nimi, jolloin intertekstuaalisuus on hyvin avointa. Avoimia intertekstuaalisia viittauksia elokuvannimissä esitetään myös musiikkikappaleisiin ja todellisen elämän henkilöihin, joista kummastakin voidaan päätellä jotain elokuvan sisällöstä. Adaptaatioelokuvannimissä on kuitenkin myös mahdollista, että nimeä on muokattu hieman alkuperäisteoksen nimestä. Nimen muokkaukset ovat aineistossani kuitenkin harvinaisempia kuin suora nimilaina. Lähdeteoksen nimestä muokattu elokuvannimi saattaa olla sekä avoimesti että perustavasti intertekstuaalinen. Perustavaa intertekstuaalisuutta elokuvannimissä edustavat myös elokuvannimien viittaukset Raamatun teksteihin, mikä korostaa elokuvan teemoja, ja epäselvät viittaukset tosielämän todellisiin henkilöihin.
Elokuvahistoriallisesta näkökulmasta alalla tapahtunut muutos heijastuu myös elokuvannimiin. 1980-luvun intertekstuaalisissa nimissä näkyy se, miten kaunokirjallisuuden klassikoita on filmatisoitu, kun taas 2010-luvulla näkyy se, miten kansainvälisesti elokuvat on nimetty. Vieraskieliset elokuvannimet kertovat siitä, että elokuvilla on joko kansainvälisiä tuotantoyhtiöitä tukemassa tekemistä tai että elokuvaa pyritään markkinoimaan myös ulkomaille.
Intertekstuaalisuus jaetaan avoimeen ja perustavaan intertekstuaalisuuteen. Avoin intertekstuaalisuus on näkyvää, jolloin tekstien väliset yhteydet ovat helposti havaittavissa, kun taas perustava intertekstuaalisuus on konstituoivaa, ja tekstien väliset suhteet eivät olekaan aivan yhtä ilmiselviä. Sekä avoimia että perustavia intertekstuaalisia nimiä analysoidessani kartoitan, millaisia tyypilliset intertekstuaaliset viittaukset ovat ja minkälaisia merkityksiä ja mielikuvia näihin viittauksiin liittyy.
Elokuvannimien merkityksiä käsittelen kognitiivisesta näkökulmasta, jolloin nimillä voidaan hahmottaa olevan yksilöivän funktion lisäksi myös kuvaileva funktio. Jay H. Bernstein (2007: 142) ja Oksana Aleksandrova (2007) kertovat, että elokuvannimen pitää kertoa jotain siitä, mitä elokuva pitää sisällään. Näin määrittyykin elokuvannimien kuvaileva funktio. Merkityssuhde voi olla suora, jolloin elokuvannimi kertoo informatiivisesti, mitä elokuvassa tapahtuu tai sen, että kyseessä on fiktiivinen mediatuote. Merkityssuhde voi olla myös epäsuora, jolloin elokuvannimi viittaa metonyymisesti vain johonkin tiettyyn osaan sisällöstään, kuten sen hahmoon, miljööhön tai kohtaukseen.
Tutkimustulosten perusteella intertekstuaalisuudessa saatetaan osoittaa elokuvan yhteys alkuperäisteokseen, josta elokuva on sovitettu. Elokuvannimi voi olla sama kuin alkuperäisteoksen nimi, jolloin intertekstuaalisuus on hyvin avointa. Avoimia intertekstuaalisia viittauksia elokuvannimissä esitetään myös musiikkikappaleisiin ja todellisen elämän henkilöihin, joista kummastakin voidaan päätellä jotain elokuvan sisällöstä. Adaptaatioelokuvannimissä on kuitenkin myös mahdollista, että nimeä on muokattu hieman alkuperäisteoksen nimestä. Nimen muokkaukset ovat aineistossani kuitenkin harvinaisempia kuin suora nimilaina. Lähdeteoksen nimestä muokattu elokuvannimi saattaa olla sekä avoimesti että perustavasti intertekstuaalinen. Perustavaa intertekstuaalisuutta elokuvannimissä edustavat myös elokuvannimien viittaukset Raamatun teksteihin, mikä korostaa elokuvan teemoja, ja epäselvät viittaukset tosielämän todellisiin henkilöihin.
Elokuvahistoriallisesta näkökulmasta alalla tapahtunut muutos heijastuu myös elokuvannimiin. 1980-luvun intertekstuaalisissa nimissä näkyy se, miten kaunokirjallisuuden klassikoita on filmatisoitu, kun taas 2010-luvulla näkyy se, miten kansainvälisesti elokuvat on nimetty. Vieraskieliset elokuvannimet kertovat siitä, että elokuvilla on joko kansainvälisiä tuotantoyhtiöitä tukemassa tekemistä tai että elokuvaa pyritään markkinoimaan myös ulkomaille.