”Jokanen oli masentunu ku tuli sinne. Ku aatteli, et nyt tää elämä oli tässä.” : Muistitietotutkimus Paimion parantolan potilaiden kokemuksista 1940–1960-luvuilta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen Paimion tuberkuloosiparantolassa 1940–1960-luvuilla olleiden potilaiden kokemuksia ja muistoja parantola-ajasta. Tutkielman tavoitteena on täydentää Paimion parantolan historiaa sekä potilaiden kokemuksia ja arkea koskevaa tutkimusta. Tutkielmani pääkysymyksiä ovat: Millaisia muistoja haastattelemillani Paimion parantolan entisillä potilailla on tuberkuloosiin sairastumisesta ja parantola-ajasta? Miten parantolakokemuksia muistellaan nyt ja millaisia merkityksiä niille on annettu?

Tutkimusaineisto koostuu neljän Paimion parantolan entisen naispotilaan muistitietohaastatteluista, jotka on tuotettu tätä tutkielmaa varten. Haastattelut on litteroitu ja ne on arkistoitu Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen arkistoon. Tutkimusaineistoni vertailupohjana käytän vuonna 1971 tehdyn Parantolaperinteen keruukilpailun Paimion parantolaa koskevia kirjoituksia.

Tutkielmani tulokset osoittavat, että parantolahoidon alkamista on ennen kaikkea värittänyt suru, masennus ja pelko tulevaisuudesta, mutta parantolaelämään on vähitellen pääosin sopeuduttu. Potilaat ovat tunteneet olonsa sekä sosiaalisesti että maantieteellisesti eristetyiksi, mikä on ollut omiaan synnyttämään parantolaan omalaatuisen yhteisönsä ja perinteensä. Epävarmuuden keskellä parantolassa on turvauduttu arjen pieniin nautintoihin ja perinteisiin juhlapyhien menoihin, kuten juhannuksen viettoon ja lettujen paistamiseen – jopa parantolasta häätämisen uhalla. Parantolan tiukasta kurista on etsitty porsaanreikiä, ja vaikka toiset ovatkin olleet kuuliaisempia kuin toiset, muita potilaita ei ole käräytetty sääntörikkomuksista.

Parantolan päivärutiini on toistunut päivästä toiseen lähes samanlaisena, mutta silti kokemukset parantolasta ovat hyvin vaihtelevia. Parantolassa koetuille asioille on myös myöhemmin annettu keskenään erilaisia merkityksiä, ja tänä päivänä parantola-aikaa muistellaan sekä hauskana että pelon ja epävarmuuden täyttämänä aikana. Entiset potilaat ovat kantaneet parantolapotilaan stigmaa hyvin eri tavoin, sillä siinä missä toisilla parantolamenneisyys on ollut tiedetty ja julkinen osa heidän menneisyyttään, toiset ovat mieluummin päättäneet vaieta ajastaan parantolassa.