Non è solo nazionale ciò che nasce nel proprio paese : storia del melodramma finlandese
Väyrynen, Tiia (2021-05-26)
Non è solo nazionale ciò che nasce nel proprio paese : storia del melodramma finlandese
(26.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052832115
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021052832115
Tiivistelmä
In questa tesi ho esaminato la storia dell'opera finlandese e ho riflettuto su cosa sia l'opera finlandese e la musica finlandese in generale. Il concetto di nazionalismo nella musica non è chiaro o semplice, quindi non possono esserci risposte dirette e solide alla domanda su cosa sia la musica finlandese o quali siano i tratti tipici della musica finlandese o dell'opera finlandese. Nella mia tesi ho però cercato di creare un quadro sull'opera finlandese esaminando la sua storia e alcune delle più famose opere finlandesi.
La storia dell'opera finlandese è relativamente breve. La Finlandia ha avuto la sua indipendenza nel 1917 e prima era prima parte della Svezia e poi della Russia. Ciò ha influenzato il lento sviluppo della musica e della cultura finlandese in generale, perché la lingua finlandese non aveva uno status elevato e ai governanti non piaceva l'ascesa del nazionalismo finlandese. Poiché la Finlandia è stata una "provincia arretrata" per molto tempo, non aveva bisogno di strutture o pratiche per sviluppare l'opera prima.
Quando si parla di opera finlandese, non ci sono tratti simili in tutte le opere finlandesi. Tuttavia, nelle famose opere finlandesi di solito c'è qualcosa di Kalevala, alcune canzoni popolari tradizionali, qualcosa di simile a Sibelius o sembrava tradizionale. Di solito le melodie e le trame sono piuttosto tristi e tragiche. I finlandesi sembrano apprezzare le opere realistiche che illustrano la storia e la natura del loro paese. Tuttavia, questo non significa che tutte le opere finlandesi siano realizzate con lo stesso schema. Penso che qualcosa, che sia musica o letteratura o qualcos'altro, sia finlandese se i finlandesi lo considerano finlandese. Tässä sivuainetutkielmassa tutkin suomalaisen oopperan historiaa ja pohdin, mitä oikein on suomalainen ooppera. Onko sillä jotain tiettyjä, tunnistettavia piirteitä? Miten ja milloin ooppera on saapunut Suomeen ja miten suomalainen ooppera on kehittynyt vuosien saatossa? Tarkastelen suomalaisen oopperan ja samalla musiikkikulttuurin historiaa 1700-luvulta nykypäivään asti. Pyrin myös luomaan kuvan suomalaisista oopperoista esittelemällä kuuluisia suomalaisia oopperoita. Usein oopperasta tulee mieleen italialaiset oopperat, joten tällä tutkielmallani pyrin nostamaan esille suomalaisen oopperan. Suomalaiset oopperat ansaitsevat tulla kansainväliseen tietoisuuteen, mitä se onkin Kaija Saariahon oopperoiden myötä tullutkin.
Tutkimuksessani hyödynnän musiikin historian tutkimusta. Musiikin kansallisista piirteistä puhuttaessa ei ole olemassa tarjolla mitään absoluuttisia totuuksia vaan kaikki on suhteellista. Tämän takia olen tutkielmassani tarjonnut vain ehdotuksia siitä, mitä suomalainen ooppera tai musiikki voisi olla. Tutkimuksessani olen käyttänyt apuna erilaisia suomalaisen musiikin ja oopperan historiaa käsitteleviä kirjoja, esimerkiksi Hannu-Ilari Lampilan teosta Suomalainen ooppera (1997).
Ooppera syntyi Italiassa 1500˗1600-lukujen taitteessa, kun kreikkalainen tragedia elvytettiin ja muokattiin vaiheiden kautta oopperaksi. Italian ooppera ja oopperan historia on hyvin pitkä ja monimuotoinen, eikä tässä tutkielmassa ole tilaa sen kokonaisvaltaiselle tarkastelulle. Alkuperäisellä italialaisella oopperalla on vähän tekemistä suomalaisen oopperan kanssa, nämä edustavat kahta eri perinnettä ja kulttuuria. Koska tarkastelen suomalaista oopperaa ja sen kehitystä, täytyy italialaisesta oopperasta nostaa esille verismi, sillä se on vaikuttanut paljon suomalaiseen oopperaan. Verismi alkoi ensin kirjallisuudensuuntauksena, mutta levisi sittemmin myös musiikkiin. Pietro Mascagnin oopperaa Cavalleria Rusticana (1890) pidetään ensimmäisenä veristisenä oopperana. Monissa kuuluisia suomalaisia oopperoita voidaan pitää veristisinä oopperoina, esimerkiksi Leevi Madetojan Pohjalaisia (1924) ja Aulis Sallisen Punainen viiva (1978). Molemmat oopperat ovat hyvin realistisia kuvauksia omasta ajastaan eikä asioita pahemmin kaunistella. Päähenkilöt ovat tavallisia kansalaisia, eivät tarunhohtoisia sankareita.
1800-luvun alussa alkoivat muotoutua eri maiden oopperaperinteet ja -piirteet. Suomen musiikkikulttuurissa näkyi vahvasti saksalainen vaikutus. Ovet pidettiin auki länteen Ruotsin kautta, kun taas baltialainen ja venäläinen vaikutus ei tarttunut suomalaiseen musiikkikulttuuriin, vaikka lähellä olivatkin. Saksalaisten oopperoiden lisäksi myös ranskalaisia ja italialaisia oopperoita esitettiin Suomessa.
Suomalaisen oopperan historia on suhteellisen lyhyt ja oopperan kehitys tapahtui hitaasti. Suomi oli pitkään niin sanotusti toisen suurvallan ”takapajuinen” maa, eikä täällä ollut aluksi edellytyksiä oopperan kaltaiselle korkeakulttuurille. Muutenkin suomen kieltä ei pidetty kulttuurin kielenä ja sen lisäksi sananvapautta oli rajoitettu. Suomalaisen musiikin historia on aina ollut hyvin kansainvälinen. Ruotsin vallan aikaan Turussa vieraili useita ulkomaalaisia teatteriseurueita, jotka esittivät myös katkelmia oopperoista. Julkiset esitykset olivat pitkään kiellettyjä, joten suomalaiset itse eivät voineet esiintyä ja muutenkin soittajista ja naislaulajista oli pulaa. Suomen kuitenkin siirryttyä Venäjän vallan alle tsaari kumosi esiintymiskiellon ja vuonna 1849 esitettiin ensimmäistä kertaa ooppera suomalaisvoimin, mutta ruotsin kielellä, italialaisen Gioachino Rossinin Sevillan parturi (1816). Giuseppe Verdin Trubaduuri (1853) esitettiin vuonna 1870 ja se oli ensimmäinen suomeksi esitetty ooppera. Tämä koettiin voittona kielitaistelussa ruotsia vastaan.
Suomalaisten orkestereiden ja musiikkioppilaitosten perustaminen ja varsinaisten teatterirakennusten rakennuttaminen 1800-luvulla vauhdittivat suomalaisvoimin tehtyjä esityksiä, mutta myös suomalaisen musiikin kehittymistä. Tätä myös Euroopassa valloillaan ollut nationalismi edisti. Suomessa haluttiin rakentaa suomalaista kulttuuria ja erottua näin muista. Suomenkielisiä oopperoita selvästi kaivattiin, ja ulkomaalaisia oopperoita alettiin kääntämään suomeksi. Frederik Paciuksen King Karls Jakt esitettiin vuonna 1852 ja sitä pidetään ensimmäisenä suomalaisena oopperana, vaikka se oli ruotsinkielinen ja Pacius alun perin saksalainen. 1800-luvulla oopperasta oli tullut kansallisen itsetunnon kohottaja ja suomalaisetkin itsenäisyyttä kaipaavina toivoivat omaa, suomenkielistä oopperaa. Ensimmäinen suomenkielinen ooppera, Oskar Merikannon Pohjan neiti, esitettiin Viipurissa vuonna 1908.
Ooppera alkoi vakiintua Suomessa pikkuhiljaa, ja suomalaiset säveltäjät innostuivat säveltämään lisää oopperoita, esimerkiksi Leevi Madetojan Pohjalaisia-ooppera sai ensi-iltansa vuonna 1924. Tätä teosta kutsutaan usein suomalaiseksi kansallisoopperaksi. Varsinainen suomalaisen oopperan nousukausi alkoi 1970-luvulla Aulis Sallisen ja Joonas Kokkosen oopperoiden ansiosta. Oopperoita alettiin säveltää yhä enemmän ja enemmän. Suomalainen ooppera voi nykypäivänäkin hyvin, ja esimerkiksi vuonna 2000 peräti 15 oopperaa sai ensi-iltansa, mikä on suuri määrä suhteutettuna Suomen pieneen asukaslukuun.
Suomalaista oopperaa, tai suomalaista musiikkia ylipäätään, ei voida määritellä vain yhdellä tavalla. Usein sanotaan, että musiikki on suomalaista, jos säveltäjä asuu tai on syntynyt Suomessa. Suomalainen musiikki saattaa myös pohjautua suomalaiseen historiaan tai kulttuuriin tai suomalaisessa musiikissa käytetään suomen kieltä teoksen nimessä tai sanoissa. Sibeliuksen ja hänen musiikkinsa kaltainen musiikki sekä perinteisiä suomalaisia kansansävelmiä käyttävä musiikki koetaan usein vahvasti suomalaisiksi. Usein suomalaiseen musiikkiin yhdistetään myös alakuloisuus ja melankolisuus. Näitä luettelemiani piirteitä löytyy useista kuuluisista suomalaisista oopperoista, esimerkiksi juuri Madetojan Pohjolaisista: muun muassa aihe liittyy suomalaiseen historiaan, ooppera on suomen kielellä, musiikissa on hyödynnetty suomalaisia kansanlauluja ja loppu on traaginen. Loppujen lopuksi suomalaisen musiikin ei välttämättä tarvitse kuitenkaan noudattaa näitä tiettyjä piirteitä. Mielestäni tärkeintä suomalaisessa musiikissa ja oopperassa on se, että suomalaiset itse kokevat sen suomalaiseksi.
La storia dell'opera finlandese è relativamente breve. La Finlandia ha avuto la sua indipendenza nel 1917 e prima era prima parte della Svezia e poi della Russia. Ciò ha influenzato il lento sviluppo della musica e della cultura finlandese in generale, perché la lingua finlandese non aveva uno status elevato e ai governanti non piaceva l'ascesa del nazionalismo finlandese. Poiché la Finlandia è stata una "provincia arretrata" per molto tempo, non aveva bisogno di strutture o pratiche per sviluppare l'opera prima.
Quando si parla di opera finlandese, non ci sono tratti simili in tutte le opere finlandesi. Tuttavia, nelle famose opere finlandesi di solito c'è qualcosa di Kalevala, alcune canzoni popolari tradizionali, qualcosa di simile a Sibelius o sembrava tradizionale. Di solito le melodie e le trame sono piuttosto tristi e tragiche. I finlandesi sembrano apprezzare le opere realistiche che illustrano la storia e la natura del loro paese. Tuttavia, questo non significa che tutte le opere finlandesi siano realizzate con lo stesso schema. Penso che qualcosa, che sia musica o letteratura o qualcos'altro, sia finlandese se i finlandesi lo considerano finlandese.
Tutkimuksessani hyödynnän musiikin historian tutkimusta. Musiikin kansallisista piirteistä puhuttaessa ei ole olemassa tarjolla mitään absoluuttisia totuuksia vaan kaikki on suhteellista. Tämän takia olen tutkielmassani tarjonnut vain ehdotuksia siitä, mitä suomalainen ooppera tai musiikki voisi olla. Tutkimuksessani olen käyttänyt apuna erilaisia suomalaisen musiikin ja oopperan historiaa käsitteleviä kirjoja, esimerkiksi Hannu-Ilari Lampilan teosta Suomalainen ooppera (1997).
Ooppera syntyi Italiassa 1500˗1600-lukujen taitteessa, kun kreikkalainen tragedia elvytettiin ja muokattiin vaiheiden kautta oopperaksi. Italian ooppera ja oopperan historia on hyvin pitkä ja monimuotoinen, eikä tässä tutkielmassa ole tilaa sen kokonaisvaltaiselle tarkastelulle. Alkuperäisellä italialaisella oopperalla on vähän tekemistä suomalaisen oopperan kanssa, nämä edustavat kahta eri perinnettä ja kulttuuria. Koska tarkastelen suomalaista oopperaa ja sen kehitystä, täytyy italialaisesta oopperasta nostaa esille verismi, sillä se on vaikuttanut paljon suomalaiseen oopperaan. Verismi alkoi ensin kirjallisuudensuuntauksena, mutta levisi sittemmin myös musiikkiin. Pietro Mascagnin oopperaa Cavalleria Rusticana (1890) pidetään ensimmäisenä veristisenä oopperana. Monissa kuuluisia suomalaisia oopperoita voidaan pitää veristisinä oopperoina, esimerkiksi Leevi Madetojan Pohjalaisia (1924) ja Aulis Sallisen Punainen viiva (1978). Molemmat oopperat ovat hyvin realistisia kuvauksia omasta ajastaan eikä asioita pahemmin kaunistella. Päähenkilöt ovat tavallisia kansalaisia, eivät tarunhohtoisia sankareita.
1800-luvun alussa alkoivat muotoutua eri maiden oopperaperinteet ja -piirteet. Suomen musiikkikulttuurissa näkyi vahvasti saksalainen vaikutus. Ovet pidettiin auki länteen Ruotsin kautta, kun taas baltialainen ja venäläinen vaikutus ei tarttunut suomalaiseen musiikkikulttuuriin, vaikka lähellä olivatkin. Saksalaisten oopperoiden lisäksi myös ranskalaisia ja italialaisia oopperoita esitettiin Suomessa.
Suomalaisen oopperan historia on suhteellisen lyhyt ja oopperan kehitys tapahtui hitaasti. Suomi oli pitkään niin sanotusti toisen suurvallan ”takapajuinen” maa, eikä täällä ollut aluksi edellytyksiä oopperan kaltaiselle korkeakulttuurille. Muutenkin suomen kieltä ei pidetty kulttuurin kielenä ja sen lisäksi sananvapautta oli rajoitettu. Suomalaisen musiikin historia on aina ollut hyvin kansainvälinen. Ruotsin vallan aikaan Turussa vieraili useita ulkomaalaisia teatteriseurueita, jotka esittivät myös katkelmia oopperoista. Julkiset esitykset olivat pitkään kiellettyjä, joten suomalaiset itse eivät voineet esiintyä ja muutenkin soittajista ja naislaulajista oli pulaa. Suomen kuitenkin siirryttyä Venäjän vallan alle tsaari kumosi esiintymiskiellon ja vuonna 1849 esitettiin ensimmäistä kertaa ooppera suomalaisvoimin, mutta ruotsin kielellä, italialaisen Gioachino Rossinin Sevillan parturi (1816). Giuseppe Verdin Trubaduuri (1853) esitettiin vuonna 1870 ja se oli ensimmäinen suomeksi esitetty ooppera. Tämä koettiin voittona kielitaistelussa ruotsia vastaan.
Suomalaisten orkestereiden ja musiikkioppilaitosten perustaminen ja varsinaisten teatterirakennusten rakennuttaminen 1800-luvulla vauhdittivat suomalaisvoimin tehtyjä esityksiä, mutta myös suomalaisen musiikin kehittymistä. Tätä myös Euroopassa valloillaan ollut nationalismi edisti. Suomessa haluttiin rakentaa suomalaista kulttuuria ja erottua näin muista. Suomenkielisiä oopperoita selvästi kaivattiin, ja ulkomaalaisia oopperoita alettiin kääntämään suomeksi. Frederik Paciuksen King Karls Jakt esitettiin vuonna 1852 ja sitä pidetään ensimmäisenä suomalaisena oopperana, vaikka se oli ruotsinkielinen ja Pacius alun perin saksalainen. 1800-luvulla oopperasta oli tullut kansallisen itsetunnon kohottaja ja suomalaisetkin itsenäisyyttä kaipaavina toivoivat omaa, suomenkielistä oopperaa. Ensimmäinen suomenkielinen ooppera, Oskar Merikannon Pohjan neiti, esitettiin Viipurissa vuonna 1908.
Ooppera alkoi vakiintua Suomessa pikkuhiljaa, ja suomalaiset säveltäjät innostuivat säveltämään lisää oopperoita, esimerkiksi Leevi Madetojan Pohjalaisia-ooppera sai ensi-iltansa vuonna 1924. Tätä teosta kutsutaan usein suomalaiseksi kansallisoopperaksi. Varsinainen suomalaisen oopperan nousukausi alkoi 1970-luvulla Aulis Sallisen ja Joonas Kokkosen oopperoiden ansiosta. Oopperoita alettiin säveltää yhä enemmän ja enemmän. Suomalainen ooppera voi nykypäivänäkin hyvin, ja esimerkiksi vuonna 2000 peräti 15 oopperaa sai ensi-iltansa, mikä on suuri määrä suhteutettuna Suomen pieneen asukaslukuun.
Suomalaista oopperaa, tai suomalaista musiikkia ylipäätään, ei voida määritellä vain yhdellä tavalla. Usein sanotaan, että musiikki on suomalaista, jos säveltäjä asuu tai on syntynyt Suomessa. Suomalainen musiikki saattaa myös pohjautua suomalaiseen historiaan tai kulttuuriin tai suomalaisessa musiikissa käytetään suomen kieltä teoksen nimessä tai sanoissa. Sibeliuksen ja hänen musiikkinsa kaltainen musiikki sekä perinteisiä suomalaisia kansansävelmiä käyttävä musiikki koetaan usein vahvasti suomalaisiksi. Usein suomalaiseen musiikkiin yhdistetään myös alakuloisuus ja melankolisuus. Näitä luettelemiani piirteitä löytyy useista kuuluisista suomalaisista oopperoista, esimerkiksi juuri Madetojan Pohjolaisista: muun muassa aihe liittyy suomalaiseen historiaan, ooppera on suomen kielellä, musiikissa on hyödynnetty suomalaisia kansanlauluja ja loppu on traaginen. Loppujen lopuksi suomalaisen musiikin ei välttämättä tarvitse kuitenkaan noudattaa näitä tiettyjä piirteitä. Mielestäni tärkeintä suomalaisessa musiikissa ja oopperassa on se, että suomalaiset itse kokevat sen suomalaiseksi.