Turku–Tampere-kehityskäytävä : aluekehitys ja vyöhykemäisyys kolmen liikenneväylän näkökulmasta
Vehviläinen, Juho (2021-05-17)
Turku–Tampere-kehityskäytävä : aluekehitys ja vyöhykemäisyys kolmen liikenneväylän näkökulmasta
(17.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060333861
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021060333861
Tiivistelmä
Liikenteen runkoväyliin tukeutuvat kehityskäytävät ja -vyöhykkeet ovat merkittäviä aluekehittämisen välineitä, joilla pyritään monikeskuksiseen ja tasapainoiseen aluerakenteeseen. Käytävien mittakaava vaihtelee, mutta perusrakenne on sama: kaupunkikeskuksia yhdistävä runkoväylä, joka muodostaa alueellisen yhteistyön ja vyöhykemäisen aluerakenteen perustan. Suomessa vakiintuneimpia kehitysvyöhykkeitä ovat Suomen kasvukäytävä sekä Pohjoinen kasvuvyöhyke.
Tampere ja Turku muodostavat yhdessä Helsingin kanssa kaupungistuvan Suomen ydinalueen, jolla asuu laskutavasta riippuen noin puolet suomalaisista. Näiden kahden kaupungin käytävät Helsingin suuntaan ovat vakiintuneet, mutta Turku–Tampere-yhteysvälin toiminnallista syvyyttä ei ole nähty yhtä vahvana. Kuitenkin kaupunkien välistä rautatieyhteyttä sekä valtatietä 9 pidetään merkittävänä osana valtakunnallista liikenneverkkoa. Kaupunkeja yhdistää myös kolmas liikenneyhteys, joka muodostuu valtatiestä 12 ja kantatiestä 41.
Tässä pro gradu -työssä tutkitaan Turku–Tampere-yhteysväliä kehityskäytävänä ja vyöhykemäisenä sekä toiminnallisena alueena. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti kehityskäytävän elinvoimaisuutta, kolmen runkoliikenneväylän eroja sekä paikallisten toimijoiden näkemyksiä alueen nykytilasta ja tulevaisuudesta. Tutkimus perustuu paikkatietoaineistoja soveltaviin spatiaalisiin analyyseihin, näitä tukevaan tilastokatsaukseen sekä kyselytutkimukseen.
Tulokset osoittavat tutkimusalueen jakautuneen tasaisesti kasvaviin Turun ja Tampereen kaupunkiseutuihin, tasapainoisiin ja lievästi laskusuuntaisiin seutukeskuksiin ja suuriin taajamiin sekä voimakkaasti taantuneisiin pieniin taajamiin ja haja-asutusalueeseen. Ennusteet vuodelle 2040 antavat viitteitä keskittyvän trendin voimistumisesta. Runkoliikenneväylien ympärillä havaittu suhteellisen positiivisen aluekehityksen vyöhyke sekä väestökadosta huolimatta nousseet liikennemäärät viittaavat Turun ja Tampereen vuorovaikutuksen lisääntyneen ja aluerakenteessa olevan vyöhykemäisiä piirteitä.
Kyselyn tulosten mukaan paikalliset toimijat kokevat yhteysvälillä piilevän potentiaalia, joka nykyisellään jää osin hyödyntämättä. Kehityskäytävän ytimeksi tulkittiin valtatien 9 ja rautatien muodostama kaksoisyhteys, ja mielipiteet kolmannen yhteyden roolista olivat eriäviä. Yhteysvälin tärkeimmäksi kehityskohteeksi todettiin liikenneyhteyksien parantaminen. Lisäksi noteerattiin alueen toimijat yhdistävän ohjausryhmän puute. Development corridors and regional development zones are widely used tools for regional planning, aiming for polycentric and balanced regional structure. These corridors vary in scale and are based on a traffic connection between central cities which serves as a basis for regional interaction, cooperation, and zonal development. In Finland, most established development corridors are Growth Corridor Finland and Northern Growth Zone. Tampere and Turku together with Helsinki form a core area of increasingly urbanizing Finland.
These two cities have relatively strong corridor-like connections towards Helsinki, but the connection between Turku and Tampere themselves has not been considered comparably strong. However, both railway and National Road (valtatie) 9 connecting cities are considered as important parts of national transport network. Additionally, cities are connected by third traffic route, consisting of National Road 12 and second-class main road (kantatie) 41.
This thesis studies the traffic connection between Turku and Tampere from the perspective of zonal and functional development corridor. The objectives are to study the regional vitality based on actualized and predicted regional development, define differences between functionalities of the three main traffic routes and observe the views of local actors about the study area’s present and future state. Study methods include GIS analysis, supplement of these results by statistical overview and an enquiry directed to local actors.
The results divide the study area in three categories: steadily growing city-regions of Turku and Tampere, balanced or slightly stagnating subregion centers and heavily stagnating rural areas as well as small centers within them. Predictions for the year 2040 indicate this concentrating trend to intensify. Both the observed zone of relatively positive development around traffic routes and the growth of traffic on main roads despite population loss indicate the existence of a somewhat zonal regional structure and increased interaction between Turku and Tampere.
Local actors seem to identify unexploited potential on this corridor. The double connection of National Road 9 and railway is widely seen as the principal corridor, while opinions about the third route were mixed. The most important development object was defined as the overall improvement of the traffic routes. Additionally, lack of steering group bringing together local actors was noted.
Tampere ja Turku muodostavat yhdessä Helsingin kanssa kaupungistuvan Suomen ydinalueen, jolla asuu laskutavasta riippuen noin puolet suomalaisista. Näiden kahden kaupungin käytävät Helsingin suuntaan ovat vakiintuneet, mutta Turku–Tampere-yhteysvälin toiminnallista syvyyttä ei ole nähty yhtä vahvana. Kuitenkin kaupunkien välistä rautatieyhteyttä sekä valtatietä 9 pidetään merkittävänä osana valtakunnallista liikenneverkkoa. Kaupunkeja yhdistää myös kolmas liikenneyhteys, joka muodostuu valtatiestä 12 ja kantatiestä 41.
Tässä pro gradu -työssä tutkitaan Turku–Tampere-yhteysväliä kehityskäytävänä ja vyöhykemäisenä sekä toiminnallisena alueena. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti kehityskäytävän elinvoimaisuutta, kolmen runkoliikenneväylän eroja sekä paikallisten toimijoiden näkemyksiä alueen nykytilasta ja tulevaisuudesta. Tutkimus perustuu paikkatietoaineistoja soveltaviin spatiaalisiin analyyseihin, näitä tukevaan tilastokatsaukseen sekä kyselytutkimukseen.
Tulokset osoittavat tutkimusalueen jakautuneen tasaisesti kasvaviin Turun ja Tampereen kaupunkiseutuihin, tasapainoisiin ja lievästi laskusuuntaisiin seutukeskuksiin ja suuriin taajamiin sekä voimakkaasti taantuneisiin pieniin taajamiin ja haja-asutusalueeseen. Ennusteet vuodelle 2040 antavat viitteitä keskittyvän trendin voimistumisesta. Runkoliikenneväylien ympärillä havaittu suhteellisen positiivisen aluekehityksen vyöhyke sekä väestökadosta huolimatta nousseet liikennemäärät viittaavat Turun ja Tampereen vuorovaikutuksen lisääntyneen ja aluerakenteessa olevan vyöhykemäisiä piirteitä.
Kyselyn tulosten mukaan paikalliset toimijat kokevat yhteysvälillä piilevän potentiaalia, joka nykyisellään jää osin hyödyntämättä. Kehityskäytävän ytimeksi tulkittiin valtatien 9 ja rautatien muodostama kaksoisyhteys, ja mielipiteet kolmannen yhteyden roolista olivat eriäviä. Yhteysvälin tärkeimmäksi kehityskohteeksi todettiin liikenneyhteyksien parantaminen. Lisäksi noteerattiin alueen toimijat yhdistävän ohjausryhmän puute.
These two cities have relatively strong corridor-like connections towards Helsinki, but the connection between Turku and Tampere themselves has not been considered comparably strong. However, both railway and National Road (valtatie) 9 connecting cities are considered as important parts of national transport network. Additionally, cities are connected by third traffic route, consisting of National Road 12 and second-class main road (kantatie) 41.
This thesis studies the traffic connection between Turku and Tampere from the perspective of zonal and functional development corridor. The objectives are to study the regional vitality based on actualized and predicted regional development, define differences between functionalities of the three main traffic routes and observe the views of local actors about the study area’s present and future state. Study methods include GIS analysis, supplement of these results by statistical overview and an enquiry directed to local actors.
The results divide the study area in three categories: steadily growing city-regions of Turku and Tampere, balanced or slightly stagnating subregion centers and heavily stagnating rural areas as well as small centers within them. Predictions for the year 2040 indicate this concentrating trend to intensify. Both the observed zone of relatively positive development around traffic routes and the growth of traffic on main roads despite population loss indicate the existence of a somewhat zonal regional structure and increased interaction between Turku and Tampere.
Local actors seem to identify unexploited potential on this corridor. The double connection of National Road 9 and railway is widely seen as the principal corridor, while opinions about the third route were mixed. The most important development object was defined as the overall improvement of the traffic routes. Additionally, lack of steering group bringing together local actors was noted.