Taistelu tiedosta : Saamelaisuuden rakentuminen Pedar Jalvin julkaistuissa teksteissä 1900-luvun alussa

Abstract

Tutkielma käsittelee suomensaamelaisen Pedar Jalvin (1888–1916) 1900-luvun alussa suomeksi julkaisemia pakinoita, runoja, kertomuksia sekä pohjoissaamenkielistä kaunokirjallista kokoelmateosta Muohtačalmmit (1915). Tutkimuskysymykseni on, minkälaista representaatiota Jalvin tekstit rakensivat saamelaisista, saamelaisuudesta ja Saamenmaasta. Selvitän myös, millainen suhde rakennetuilla representaatioilla oli perinteiseen Lapin kuvauksen traditioon.

Tarkastelen lähteitäni ajan poliittista ja kulttuurista kontekstia vasten. Jalvin representaatioiden kulttuurihistoriallisena kehyksenä Jalvin etnopoliittinen toimijuus ja mielenmaisema vaativat myös kirjailijan elämäkerrallisen kokemuksen sekä siihen vaikuttaneiden tekijöiden käsittelemistä.

Tutkielmani on osa kiihtyvällä tahdilla lisääntyvää saamentutkimusta ja asettuu postkoloniaanisen tutkimuksen kentälle. Pyrin postkolonialistisen kritiikin avulla tarkastelemaan Jalvin teksteihin toistuneita ja vaikuttaneita kolonialistisia tiedon valtarakenteita. Keskeiseksi työvälineeksi tutkielmassani nousee ajatus, ettei kielellinen ilmaisu ole koskaan merkityksetön tai viaton. Lähestyn alkuperäisaineistoa mikrohistorialliselle tutkimukselle tyypillisesti laadullisen sisällönanalyysin ja lähiluvun keinoin.

Vaikka pohjoissaameksi kirjoitettu kokoelmateos Muohtačálmmit ja suomeksi kirjoitetut artikkelit ja kertomukset eroavat paikoin tyylillisesti ja sisällöllisesti toisistaan, sävyttää koko tuotantoa saamelaiskansallinen aate sekä saamelaisuuden ja Saamenmaan esiintuonnin ja esittelyn tarve. Pedar Jalvin esitykset pyrkivät herättämään saamelaiset näkemään sekä kulttuurinsa vahvuudet että ongelmat uudessa ajassa ja tulemaan subjektiksi oman narratiivinsa luomisessa.

Tutkielmani tulos on, että saamelaisen kansan olemus rakentui Jalvin teksteissä kirjailijan omien näkemysten, valtakulttuurien luomien mielikuvien ja todellisuuden kohdatessa kulttuurien välisessä rajamaastossa. Valtakulttuurin piirissä opiskelleen ja työskennelleen Jalvin identiteetti muotoutui hybridiseksi, mikä ilmenee teksteissä ristiriitaisina kuvauksina: toisaalla Jalvi vastustaa valtakulttuurien luomia toiseuttavia representaatioita, toisaalla myös toisintaa niitä.