”Meil täytyis olla melkee semmonen kuudes aisti täs työssä”: Varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä ja toimintatapoja lapsen kielenkehitystä sekä kielellistä vuorovaikutusta tukevissa kirjanlukutilanteissa
Harju, Emilia; Björklund, Miia (2021-05-20)
”Meil täytyis olla melkee semmonen kuudes aisti täs työssä”: Varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä ja toimintatapoja lapsen kielenkehitystä sekä kielellistä vuorovaikutusta tukevissa kirjanlukutilanteissa
Harju, Emilia
Björklund, Miia
(20.05.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061738326
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061738326
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaista vuorovaikutusta syntyy
varhaiskasvatuksen opettajien ja kolmevuotiaiden lasten välillä kirjanlukutilanteissa. Tavoitteena oli
tarkastella sitä, millä tavoin opettajat kokevat kirjanlukuhetken tukevan lapsen kielenkehitystä sekä
vuorovaikutusta ja miten he toteuttavat kirjan lukemista päiväkotiryhmissä. Lisäksi tarkasteltiin
opettajien toiminnan teoriaa ja keskustelevan lukemisen piirteiden käyttöä lukutilanteissa. Tutkimus
toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jonka aineisto kerättiin haastattelemalla neljää opettajaa,
joista kaksi oli varhaiskasvatuksen kandidaatteja ja kaksi varhaiskasvatuksen sosionomeja.
Haastattelun lisäksi videoitiin opettajien pitämät kirjanlukutilanteet, joihin jokaiseen osallistui kolme
lasta. Haastattelut ja videoinnit suoritettiin kesän ja syksyn 2020 aikana eräissä satakuntalaisissa
päiväkodeissa. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin sekä toiminnan teorian kautta.
Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että kirjan lukeminen koettiin kieltä kehittävänä ja
vuorovaikutuksellisesti rikkaana toimintana. Tuloksissa korostui myös, että kirjojen merkitys
ymmärretään lasten kehitystä tukevana asiana. Varhaiskasvatuksen opettajat käyttivät lukiessaan
keskustelevan lukemisen piirteistä suurinta osaa monipuolisilla tavoilla. Opettajat loivat kuitenkin
lukutilanteissa lapsille huomattavan vähän mahdollisuuksia lauseiden täydentämiseen. Tuloksista kävi
lisäksi ilmi, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta opettajien sisäiset uskomukset kohtasivat
heidän toimintansa kanssa eli toiminnan teorian välillä ei ollut suuria ristiriitaisuuksia.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että kirjojen lukeminen on mainio tapa vahvistaa vuorovaikutusta
aikuisen ja lapsen välillä sekä tukea lapsen kielenkehitystä. Opettajien lukutilanteissa käyttämät eleet,
ilmeet, kosketukset ja äänenpainot lisäävät vuorovaikutusta aikuisen ja lasten välillä mahdollistaen
syvemmän yhteyden syntymisen. Johtopäätösten perusteella voidaan myös kertoa, että
varhaiskasvatuksen opettajat ymmärtävät kirjojen pedagogisen arvon ja niitä käytetään osana ryhmien
päivittäistä toimintaa.
varhaiskasvatuksen opettajien ja kolmevuotiaiden lasten välillä kirjanlukutilanteissa. Tavoitteena oli
tarkastella sitä, millä tavoin opettajat kokevat kirjanlukuhetken tukevan lapsen kielenkehitystä sekä
vuorovaikutusta ja miten he toteuttavat kirjan lukemista päiväkotiryhmissä. Lisäksi tarkasteltiin
opettajien toiminnan teoriaa ja keskustelevan lukemisen piirteiden käyttöä lukutilanteissa. Tutkimus
toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jonka aineisto kerättiin haastattelemalla neljää opettajaa,
joista kaksi oli varhaiskasvatuksen kandidaatteja ja kaksi varhaiskasvatuksen sosionomeja.
Haastattelun lisäksi videoitiin opettajien pitämät kirjanlukutilanteet, joihin jokaiseen osallistui kolme
lasta. Haastattelut ja videoinnit suoritettiin kesän ja syksyn 2020 aikana eräissä satakuntalaisissa
päiväkodeissa. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisen sisällönanalyysin sekä toiminnan teorian kautta.
Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että kirjan lukeminen koettiin kieltä kehittävänä ja
vuorovaikutuksellisesti rikkaana toimintana. Tuloksissa korostui myös, että kirjojen merkitys
ymmärretään lasten kehitystä tukevana asiana. Varhaiskasvatuksen opettajat käyttivät lukiessaan
keskustelevan lukemisen piirteistä suurinta osaa monipuolisilla tavoilla. Opettajat loivat kuitenkin
lukutilanteissa lapsille huomattavan vähän mahdollisuuksia lauseiden täydentämiseen. Tuloksista kävi
lisäksi ilmi, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta opettajien sisäiset uskomukset kohtasivat
heidän toimintansa kanssa eli toiminnan teorian välillä ei ollut suuria ristiriitaisuuksia.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että kirjojen lukeminen on mainio tapa vahvistaa vuorovaikutusta
aikuisen ja lapsen välillä sekä tukea lapsen kielenkehitystä. Opettajien lukutilanteissa käyttämät eleet,
ilmeet, kosketukset ja äänenpainot lisäävät vuorovaikutusta aikuisen ja lasten välillä mahdollistaen
syvemmän yhteyden syntymisen. Johtopäätösten perusteella voidaan myös kertoa, että
varhaiskasvatuksen opettajat ymmärtävät kirjojen pedagogisen arvon ja niitä käytetään osana ryhmien
päivittäistä toimintaa.