Rahalla reiluutta? - Ilmastorahoitus ilmasto-oikeudenmukaisuuden välineenä UNFCCC:n osapuolikokouksissa
Heikelä, Kira (2021-06-07)
Rahalla reiluutta? - Ilmastorahoitus ilmasto-oikeudenmukaisuuden välineenä UNFCCC:n osapuolikokouksissa
(07.06.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061838754
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061838754
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma tutkii ilmastorahoituksen ja ilmasto-oikeudenmukaisuuden välistä suhdetta. Työn kontekstina toimii YK:n ilmastopuitesopimus UNFCCC sekä sen alainen ilmastorahoitus, joka kattaa kehittyneiltä teollisuusmailta kehittyville maille suuntautuvan ilmastorahoituksen.
Tutkimus analysoi sisällönanalyysilla 368 puhetta, joista on poimittu ilmastorahoitusta käsittelevät osuudet. Aineisto kattaa puheita YK:n vuosien 2010, 2016 ja 2019 COP-ilmastokokouksista. Puheissa esiintyvät sekä kehittyneiden teollisuusmaiden, siirtymätalouden maiden että kehittyvien maiden esittämät näkemykset ilmastorahoituksen oikeudenmukaisista periaatteista ja tavoitteista.
Tutkimus sijoittuu normatiivisen politiikan tutkimuksen piiriin ja ilmasto-oikeudenmukaisuuden näkökulmaan. Oikeudenmukaisuustyyppeinä tarkastellaan kompensatorista, distributiivista ja proseduraalista oikeudenmukaisuutta. Erityisesti kehittyvät maat korostavat kompensatorista, mutta kaikkia oikeudenmukaisuustyyppejä tarvitaan ja valtiot yhdistelevät niitä joustavasti.
Rahoituksen kohdentuminen tavoitteen mukaan jaetaan työssä ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen ohella myös kapasiteetin rakentamiseen ja menetyksien & vahinkojen konseptiin. Suuri osa rahoituksesta kohdistuu hillintään, ja monet maat tavoittelevat tätä rahoitusta, mutta erityisesti köyhimmät taloudet painottavat muita tavoitteita rahoitukselle.
Tutkimus luo kehikon, jossa rahoitukseen liitetyt oikeudenmukaisuusperiaatteet ja kohdentuminen asetetaan kompensatorisen, distributiivisen ja proseduraalisen oikeudenmukaisuuden alle. Analyysin viimeisessä alaluvussa aineistosta havainnoituja painotuksia rahoituksen kohdentumisesta verrataan rahoituksen todelliseen jakaumaan. Huomataan, ettei rahoituksen nykyinen jakauma useinkaan edusta kehittyvien maiden preferenssejä.
Ilmastorahoituksessa on paljon vastaamattomia kysymyksiä, jotka kytkeytyvät oikeudenmukaisuuteen. Rahoitusvastuiden ja tavoitteiden selkiyttäminen yhteisesti on olennaista. Sopeutumisrahoituksen ja kapasiteetin rakentamisen pieni osuus ja menetysten ja vahinkojen korvaaminen kaipaavat lisähuomiota. Tutkimus suosittelee lisäämään vastaavaa empiiristä tutkimusta aiheesta.
Asiasanat: YK, ilmastonmuutoksen puitesopimus, ilmastorahoitus, ilmasto-oikeudenmukaisuus, oikeudenmukaisuus, kansainväliset suhteet
Tutkimus analysoi sisällönanalyysilla 368 puhetta, joista on poimittu ilmastorahoitusta käsittelevät osuudet. Aineisto kattaa puheita YK:n vuosien 2010, 2016 ja 2019 COP-ilmastokokouksista. Puheissa esiintyvät sekä kehittyneiden teollisuusmaiden, siirtymätalouden maiden että kehittyvien maiden esittämät näkemykset ilmastorahoituksen oikeudenmukaisista periaatteista ja tavoitteista.
Tutkimus sijoittuu normatiivisen politiikan tutkimuksen piiriin ja ilmasto-oikeudenmukaisuuden näkökulmaan. Oikeudenmukaisuustyyppeinä tarkastellaan kompensatorista, distributiivista ja proseduraalista oikeudenmukaisuutta. Erityisesti kehittyvät maat korostavat kompensatorista, mutta kaikkia oikeudenmukaisuustyyppejä tarvitaan ja valtiot yhdistelevät niitä joustavasti.
Rahoituksen kohdentuminen tavoitteen mukaan jaetaan työssä ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen ohella myös kapasiteetin rakentamiseen ja menetyksien & vahinkojen konseptiin. Suuri osa rahoituksesta kohdistuu hillintään, ja monet maat tavoittelevat tätä rahoitusta, mutta erityisesti köyhimmät taloudet painottavat muita tavoitteita rahoitukselle.
Tutkimus luo kehikon, jossa rahoitukseen liitetyt oikeudenmukaisuusperiaatteet ja kohdentuminen asetetaan kompensatorisen, distributiivisen ja proseduraalisen oikeudenmukaisuuden alle. Analyysin viimeisessä alaluvussa aineistosta havainnoituja painotuksia rahoituksen kohdentumisesta verrataan rahoituksen todelliseen jakaumaan. Huomataan, ettei rahoituksen nykyinen jakauma useinkaan edusta kehittyvien maiden preferenssejä.
Ilmastorahoituksessa on paljon vastaamattomia kysymyksiä, jotka kytkeytyvät oikeudenmukaisuuteen. Rahoitusvastuiden ja tavoitteiden selkiyttäminen yhteisesti on olennaista. Sopeutumisrahoituksen ja kapasiteetin rakentamisen pieni osuus ja menetysten ja vahinkojen korvaaminen kaipaavat lisähuomiota. Tutkimus suosittelee lisäämään vastaavaa empiiristä tutkimusta aiheesta.
Asiasanat: YK, ilmastonmuutoksen puitesopimus, ilmastorahoitus, ilmasto-oikeudenmukaisuus, oikeudenmukaisuus, kansainväliset suhteet