Vahingonkorvausvaatimusten käsittely hallintoprosessissa
Falenius, Nico (2021-06-12)
Vahingonkorvausvaatimusten käsittely hallintoprosessissa
Falenius, Nico
(12.06.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021062139133
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021062139133
Tiivistelmä
Tutkielman kohteena on yksityisen oikeussuojan tehokas toteutuminen oikeudenkäyntimenettelyssä, ja tutkielmassa pyritään selvittämään, voidaanko hallintotuomioistuimen tutkimus- ja ratkaisuvaltaa laajentaa koskemaan myös julkisen vallan käyttäjän toiminnasta johtuvien vahinkojen käsittelyä niin, että se vahvistaa yksityisen oikeusturvan toteutumista ja johtaa julkishallinnon korvausvastuun tehokkaampaan toteutumiseen. Tutkielmassa pohditaan, miten hallintoprosessin ja olemassa olevien oikeussuojakeinojen tehokkaammalla hyödyntämisellä voitaisiin kohentaa yksityisen asemaa tilanteissa, missä julkisen vallan käyttäjä on toiminut huolimattomasti tai laiminlyönyt velvollisuuksiensa täyttämisen.
Yleisten ja hallintotuomioistuinten välistä toimivallan jakautumista tarkastellaan kolmessa eri tilanteessa. Ensiksi tutkitaan, miten toimivalta jakautuu tilanteissa, joissa korvausvaatimus perustuu julkishallinnon huolimattomuuteen tai laiminlyöntiin sen järjestäessä julkisia palveluita. Toiseksi tarkastelun kohteena on toimivaltakysymysten pohtiminen perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvittämistä koskevissa riidoissa, ja viimeiseksi tutkielmassa pohditaan, kummassa tuomioistuimessa unionin oikeuden rikkomiseen perustuvia korvausvaatimuksia tulisi käsitellä.
Tutkielma on pääasiassa hallinto-oikeudellinen, sillä suuri osa tutkielmasta kohdistuu hallintoprosessiin ja oikeussuojajärjestelmäämme tutkimiseen. Tutkielma voidaan kuitenkin katsoa kuuluvaksi myös vahingonkorvaus- ja prosessioikeuden alojen alle ja se sisältää myös perus- ja ihmisoikeudellisia elementtejä. Tutkimusmenetelmä on lainopillinen ja lähteinä on käytetty julkisyhteisön vahingonkorvausvastuuseen liittyvää lainsäädäntöä, hallinto-oikeudellista lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä, oikeuskirjallisuutta sekä viranomaislähteitä.
Keskeinen tutkimustulos on, että tuomioistuinlinjojen välinen rajanveto on hämärtynyt ja siviiliprosessissa tutkitaan laajasti korvausriitoja, jotka johtuvat julkisyhteisön aiheuttamista vahingoista. Viimeaikaiset lainsäädäntöhankkeet ovat ennestään vahvistaneet siviiliprosessin merkitystä. Siitä huolimatta oikeuskäytäntö osoittaa, että myös hallintoprosessissa käsitellään laajasti yksityisoikeudellisia riita-asioita, ja hallintoprosessi vaikuttaisi tarjoavan erinomaisen oikeuspaikan julkisten ja yksityisten välisten vahinkoriitojen käsittelylle. Erityisesti perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta, hallintoriitamenettelyn tehokkaampi hyödyntäminen loisi yksityisille paremman mahdollisuuden saada korvausta julkisen vallan käyttäjältä ja vahvistaisi siten oikeussuojaa.
Yleisten ja hallintotuomioistuinten välistä toimivallan jakautumista tarkastellaan kolmessa eri tilanteessa. Ensiksi tutkitaan, miten toimivalta jakautuu tilanteissa, joissa korvausvaatimus perustuu julkishallinnon huolimattomuuteen tai laiminlyöntiin sen järjestäessä julkisia palveluita. Toiseksi tarkastelun kohteena on toimivaltakysymysten pohtiminen perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvittämistä koskevissa riidoissa, ja viimeiseksi tutkielmassa pohditaan, kummassa tuomioistuimessa unionin oikeuden rikkomiseen perustuvia korvausvaatimuksia tulisi käsitellä.
Tutkielma on pääasiassa hallinto-oikeudellinen, sillä suuri osa tutkielmasta kohdistuu hallintoprosessiin ja oikeussuojajärjestelmäämme tutkimiseen. Tutkielma voidaan kuitenkin katsoa kuuluvaksi myös vahingonkorvaus- ja prosessioikeuden alojen alle ja se sisältää myös perus- ja ihmisoikeudellisia elementtejä. Tutkimusmenetelmä on lainopillinen ja lähteinä on käytetty julkisyhteisön vahingonkorvausvastuuseen liittyvää lainsäädäntöä, hallinto-oikeudellista lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä, oikeuskirjallisuutta sekä viranomaislähteitä.
Keskeinen tutkimustulos on, että tuomioistuinlinjojen välinen rajanveto on hämärtynyt ja siviiliprosessissa tutkitaan laajasti korvausriitoja, jotka johtuvat julkisyhteisön aiheuttamista vahingoista. Viimeaikaiset lainsäädäntöhankkeet ovat ennestään vahvistaneet siviiliprosessin merkitystä. Siitä huolimatta oikeuskäytäntö osoittaa, että myös hallintoprosessissa käsitellään laajasti yksityisoikeudellisia riita-asioita, ja hallintoprosessi vaikuttaisi tarjoavan erinomaisen oikeuspaikan julkisten ja yksityisten välisten vahinkoriitojen käsittelylle. Erityisesti perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta, hallintoriitamenettelyn tehokkaampi hyödyntäminen loisi yksityisille paremman mahdollisuuden saada korvausta julkisen vallan käyttäjältä ja vahvistaisi siten oikeussuojaa.