Äidin rajat – Mediateknologinen toimijuus työelämän tietokoneistumisesta sosiaalisen median aikakaudelle
Kaarakainen, Suvi-Sadetta (2021-09-03)
Äidin rajat – Mediateknologinen toimijuus työelämän tietokoneistumisesta sosiaalisen median aikakaudelle
(03.09.2021)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8540-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8540-1
Tiivistelmä
Kulttuurihistorian alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessa tutkitaan äitien mediateknologisen toimijuuden muotoutumista Suomessa 1980-luvulta 2010- luvulle työelämän, (perhe)arjen ja kulttuuristen määritysten konteksteissa.
Aineistona toimii äitien kirjoittamat teknologiakertomukset. Kontekstoivana aineistona toimii mediajulkisuuden kuvasto teknologiaa käyttävistä äideistä. Kulttuurihistoriallisen analyysin avulla tehdään näkyväksi sosiaalisia, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia rajoja, joiden varassa äitien mediateknologinen toimijuus muotoutui sekä sitä, miten äidit itse tuottivat toimijuuttaan suhteessa niihin.
Työelämäkontekstissa äitien toimijuus määrittyi 1980-1990-luvuilla äitiyslomien ja kotiäitivuosien aiheuttamien katkosten kautta. Ne määrittivät äitien mahdollisuuksia pysyä mukana teknologisoituvassa työelämässä aikana, jolloin kotien tietokoneistuminen ei ollut laajaa. Teknologian kehittyessä katkosten merkitys muuttui ja syntyi uusia työn ja perhe-elämän yhdistämisen tapoja.
Arjessa äitien toimijuus laajeni internetin myötä, kun arkiset käytänteet helpottuivat ja vertaistuen ja -tiedon merkitys kasvoi. Se mursi asiantuntijatiedon ja sukupolvien välisen tiedon asemaa. Kehityksen myötä äitien arkea alkoi rajata oman mediateknologian käytön monitorointi ja uudet kasvatukselliset kysymykset. Arkea alkoi myös kuormittaa digitaalinen metatyö.
Mediateknologisen toimijuuden kulttuurisia määrityksiä tuotetaan mediajulkisuuden humoristisissa nettiäitikuvastoissa ja vanhemmuuden asiantuntijoiden lausunnoissa, joissa kysymys äitien mediateknologian käytöstä on muodostunut ennen kaikkea moraaliseksi. Äidit itse kertoivat mediateknologi-an käytöstään hyvän äitiyden ja hyvän mediateknologian käyttäjän kulttuurisia puhetapoja mukailemalla.
Tutkimus osoittaa, että samalla kun äitien toimijuus mediateknologioiden ansiosta on laajentunut, ovat toimijuuden moraaliset rajat entisestään tiukentuneet. Tähän sisältyy äititoimijuuden kohdalla mediateknologisen kehityksen paradoksi: laajan näkyvyyden ja osallisuuden vuoksi äidit ovat myös laajemman arvioinnin ja arvostelun kohteita. Boundaries of Motherhood – Media Technological Agency from the Computerization of Working Life for the Era of Social Media
This dissertation examines how the media technological agency of mothers has formed in Finland from 1980s to early 2010s in contexts of working life, everyday (family) life and cultural definitions.
The main source material consists of autobiographical technology stories written by mothers. Contextual material utilizes an imagery of media publicity about mothers and media technology. Through cultural-historical analysis, the research reveals the social, cultural and societal boundaries of mothers' media technology agency, as well as how mothers themselves produce their agency in relation to these boundaries.
In the context of working life, the boundaries were caused by maternity leaves and housewife years in the 1980s and early 1990s. In the late 2000s social media began to enable new forms of work for mothers.
From the 1990s the internet offered opportunities in everyday (family) life making everyday practices easier. The importance of peer support and peer information increased. The transition broke the power of expert knowledge and intergenerational transmission of information. At the same time, developments brought new demands to mothers' daily lives: monitoring their own media technologies’ usage amounts and new forms of parenting. While technology made everyday life easier, it also created new practices of digital meta-work.
Cultural definitions of mothers’ media technology agency were produced in imagery of media publicity: the humorous stereotype of online mothering and in parenting experts’ opinions about mothers’ use of media technology. In these definitions the use of mothers’ media technology became above all moral. The mothers themselves told about their use of media technology by conforming to these cultural expectations of being a good mother and a good media technology user.
This research shows that while mothers’ agency has expanded with media technologies, the moral boundaries of agency have further tightened. In the case of maternity there is a paradox caused by media technology development: due to their wide visibility and inclusion, mothers are also subject to wider evaluation and criticism.
Aineistona toimii äitien kirjoittamat teknologiakertomukset. Kontekstoivana aineistona toimii mediajulkisuuden kuvasto teknologiaa käyttävistä äideistä. Kulttuurihistoriallisen analyysin avulla tehdään näkyväksi sosiaalisia, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia rajoja, joiden varassa äitien mediateknologinen toimijuus muotoutui sekä sitä, miten äidit itse tuottivat toimijuuttaan suhteessa niihin.
Työelämäkontekstissa äitien toimijuus määrittyi 1980-1990-luvuilla äitiyslomien ja kotiäitivuosien aiheuttamien katkosten kautta. Ne määrittivät äitien mahdollisuuksia pysyä mukana teknologisoituvassa työelämässä aikana, jolloin kotien tietokoneistuminen ei ollut laajaa. Teknologian kehittyessä katkosten merkitys muuttui ja syntyi uusia työn ja perhe-elämän yhdistämisen tapoja.
Arjessa äitien toimijuus laajeni internetin myötä, kun arkiset käytänteet helpottuivat ja vertaistuen ja -tiedon merkitys kasvoi. Se mursi asiantuntijatiedon ja sukupolvien välisen tiedon asemaa. Kehityksen myötä äitien arkea alkoi rajata oman mediateknologian käytön monitorointi ja uudet kasvatukselliset kysymykset. Arkea alkoi myös kuormittaa digitaalinen metatyö.
Mediateknologisen toimijuuden kulttuurisia määrityksiä tuotetaan mediajulkisuuden humoristisissa nettiäitikuvastoissa ja vanhemmuuden asiantuntijoiden lausunnoissa, joissa kysymys äitien mediateknologian käytöstä on muodostunut ennen kaikkea moraaliseksi. Äidit itse kertoivat mediateknologi-an käytöstään hyvän äitiyden ja hyvän mediateknologian käyttäjän kulttuurisia puhetapoja mukailemalla.
Tutkimus osoittaa, että samalla kun äitien toimijuus mediateknologioiden ansiosta on laajentunut, ovat toimijuuden moraaliset rajat entisestään tiukentuneet. Tähän sisältyy äititoimijuuden kohdalla mediateknologisen kehityksen paradoksi: laajan näkyvyyden ja osallisuuden vuoksi äidit ovat myös laajemman arvioinnin ja arvostelun kohteita.
This dissertation examines how the media technological agency of mothers has formed in Finland from 1980s to early 2010s in contexts of working life, everyday (family) life and cultural definitions.
The main source material consists of autobiographical technology stories written by mothers. Contextual material utilizes an imagery of media publicity about mothers and media technology. Through cultural-historical analysis, the research reveals the social, cultural and societal boundaries of mothers' media technology agency, as well as how mothers themselves produce their agency in relation to these boundaries.
In the context of working life, the boundaries were caused by maternity leaves and housewife years in the 1980s and early 1990s. In the late 2000s social media began to enable new forms of work for mothers.
From the 1990s the internet offered opportunities in everyday (family) life making everyday practices easier. The importance of peer support and peer information increased. The transition broke the power of expert knowledge and intergenerational transmission of information. At the same time, developments brought new demands to mothers' daily lives: monitoring their own media technologies’ usage amounts and new forms of parenting. While technology made everyday life easier, it also created new practices of digital meta-work.
Cultural definitions of mothers’ media technology agency were produced in imagery of media publicity: the humorous stereotype of online mothering and in parenting experts’ opinions about mothers’ use of media technology. In these definitions the use of mothers’ media technology became above all moral. The mothers themselves told about their use of media technology by conforming to these cultural expectations of being a good mother and a good media technology user.
This research shows that while mothers’ agency has expanded with media technologies, the moral boundaries of agency have further tightened. In the case of maternity there is a paradox caused by media technology development: due to their wide visibility and inclusion, mothers are also subject to wider evaluation and criticism.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2851]