Uncomplicated Acute Appendicitis – Studies on Diagnosis and Treatment Outcomes

Abstract

ABSTRACT

Appendectomy has been the indisputable treatment of acute appendicitis for over a century. Acute appendicitis has been evaluated to always progress to perforation. Current evidence suggests complicated and uncomplicated acute appendicitis to be different forms of the disease. Complicated appendicitis requires emergency appendectomy with the exception of a restricted periappendicular abscess. Evidence of the feasibility of antibiotic therapy in the treatment of uncomplicated acute appendicitis has been provided by several randomized trials and meta-analyses mainly investigating combinations of intravenous followed by peroral antibiotics. In addition to treatment success, we need to consider treatment costs and patient-centered factors in assessing all different treatment options. With the emerging possibility of nonoperative treatment, accurate diagnosis and differential diagnosis of the appendicitis severity is of vital importance. Computed tomography (CT) is the current gold standard in appendicitis diagnostics, but it is accurately criticized for ionizing radiation, especially with appendicitis patient population consisting of mainly young adults. Low-dose CT protocols have been developed to address this issue.

This series of studies aimed at comparing overall treatment costs (Study I) and patient quality of life (QOL), satisfaction, and treatment preference (Study III) between appendectomy and antibiotic therapy. To assess the issue of CT radiation, a low-dose protocol was compared with standard CT in the OPTICAP trial (Study II). The APPAC II trial (Study IV) aimed at optimizing antibiotic therapy for uncomplicated acute appendicitis by comparing p.o. monotherapy with i.v. followed by p.o. antibiotics. The possibility of symptomatic treatment is visited in the APPAC III study protocol (Study V).

The overall cost of antibiotic therapy was significantly lower compared to appendectomy with similar QOL, but the patient satisfaction was higher in the appendectomy group. The low-dose CT protocol had comparable diagnostic accuracy with standard CT with significantly less radiation. Treatment success of the peroral monotherapy was clinically comparable to intravenous followed by peroral in the treatment of uncomplicated acute appendicitis.

KEYWORDS: acute appendicitis, antibiotics, appendectomy, computed tomography imaging, costs, quality of life, uncomplicated acute appendicitis.

TIIVISTELMÄ

Umpilisäkkeen poisto on ollut umpilisäketulehduksen hoito yli vuosisadan ajan. Umpilisäketulehduksen on aiemmin ajateltu johtavan aina umpilisäkkeen puhkeamiseen, mutta nykyään tunnistetaan erikseen lievä ja vaikea tautimuoto. Vaikea umpilisäketulehdus vaatii kiireellisen leikkaushoidon lukuun ottamatta umpilisäkkeen vieruskudoksen paisetta. Useat satunnaistetut tutkimukset ja meta-analyysit ovat osoittaneet, että lievempää muotoa voidaan turvallisesti ja tehokkaasti hoitaa suonensisäisten (i.v.) ja tablettimuotoisten (p.o.) antibioottien yhdistelmällä. Verrattaessa leikkaus- ja antibioottihoitoa toisiinsa tulee hoidon tehon lisäksi huomioida hoidon kustannukset ja potilaskohtaiset tekijät. Antibioottihoidon mahdollisuus korostaa lievän umpilisäketulehduksen oikean diagnoosin ja tautimuotojen erottamisen välttämättömyyttä. Tietokonekuvantaminen (TT) on diagnostiikan kultainen standardi, mutta sen ongelmana on säderasitus. Tämä korostuu umpilisäketulehduksen yhteydessä, koska potilaat ovat pääasiassa nuoria aikuisia, minkä vuoksi on kehitetty matala-annoksisia TT-kuvantamistapoja.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli verrata leikkaus- ja antibioottihoidon kokonaiskustannuksia (Työ I) sekä potilaiden elämänlaatua ja tyytyväisyyttä (Työ III). Säderasituksen vähentämiseksi vertasimme matala-annoksista TT-kuvantamista standardiin TT-kuvantamiseen OPTICAP-tutkimuksessa (Työ II). APPAC II-tutkimuksessa vertasimme p.o. antibioottia i.v. ja p.o. antibiootin yhdistelmään antibioottihoidon optimoimiseksi (Työ IV). Oireenmukaisen hoidon mahdollisuutta arvioitiin suunnittelemalla lumekontrolloitu APPAC III -tutkimus (Työ V).

Antibioottihoidon kustannukset olivat leikkaushoitoa merkittävästi alhaisemmat eikä potilaiden elämänlaadussa ollut eroa, mutta leikatut potilaat olivat tyytyväisempiä saamaansa hoitoon. Matala-annoksisen TT:n diagnostinen tarkkuus vastasi standardia TT:tä merkittävästi alhaisemmalla säderasituksella. Lievän umpilisäketulehduksen hoidossa p.o. antibiootti oli kliinisesti yhtä tehokas kuin i.v. ja p.o. hoidon yhdistelmä.

AVAINSANAT: akuutti umpilisäketulehdus, antibiootti, elämänlaatu, kulut, lievä umpilisäketulehdus, umpilisäkkeen poisto, tietokonekuvantaminen