Tuotto-riskimielessä tehokas futuurisuojaus : tarkastelussa staattiset mallit
Lamponen, Tuomas (2021-06-28)
Tuotto-riskimielessä tehokas futuurisuojaus : tarkastelussa staattiset mallit
(28.06.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021080942510
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021080942510
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia ovat keskeiset tuotto-riskisuhteen maksimoivat staattiset mallit, jotka perustuvat vain kyseiseen futuuriin ja suojattavaan kohde-etuuteen. Käsiteltäviä tuotto-riskimielessä tehokkaita malleja ovat Sharpen malli, HKL-malli, M-MEG-malli ja M-GSV-malli. Näistä kaksi ensimmäistä perustuvat tuotto-varianssisuhteeseen ja kaksi muuta vaihtoehtoiseen riskimittaan. Jälkimmäiset tuottavat suojauksen, joka on stokastisesti dominantti, mihin ei varianssia hyödyntävällä suojauksella päästä kuin tiettyjen ehtojen vallitessa. Futuureilla sijoitettaessa minimivarianssisuojaus on usein oletusarvoinen suojausmetodi, mikä ei kuitenkaan sovi vähemmän riskiä karttavan sijoittajan preferensseihin. Tutkimuksessa selvitetään mallien hyötyä suhteessa minimivarianssisuojaukseen.
Tarkasteltaviin malleihin liittyy ehtoja, joiden toteutuminen on välttämätöntä, jotta niistä saataisiin lisähyötyä. Varianssia riskin mittana käyttävät mallit ovat sijoittajalle hyödyllisiä vain, mikäli futuurituotot eivät seuraa puhdasta martingaaliprosessia. Vaihtoehtoista riskin mittaa hyödyntävät mallit taas edellyttävät martingaalisuusehdon lisäksi sitä, että spot- ja futuurituottojen yhteisjakauma ei ole normaali. Mikäli ehdot eivät toteudu, tuottavat mallit suojauskertoimen, joka vastaa minimivarianssisuojausta. Tutkielmassa tehdään aiemman tutkimuksen valossa katsaus mallien piirteisiin, ongelmiin ja sovellettavuuteen sekä siihen, miten edellä mainitut ehdot toteutuvat futuurimarkkinoilla.
Aiemman tutkimuksen perusteella futuurituotot seuraavat muutoin mahdollisesti puhdasta martingaaliprosessia, mutta mikäli kohde-etuus on osakeindeksi, ovat tulokset ristiriitaisia. Yhteisjakauman normaalisuus puolestaan vaikuttaa toteutuvan erittäin todennäköisesti lyhyillä futuurisopimuksilla ja melko todennäköisesti pitkillä. Sharpen malliin liittyy rakenteellisia ongelmia, joiden on havaittu empirian valossa tuottavan epäloogisia suojauksia. Vaikka ehtoihin liittyvät tulokset eivät anna varmuutta mallien soveltuvuudesta, voi niiden käyttöä suositella haittojen rajoittuessa mahdollisiin vähäisiin lisäkustannuksiin. Sijoittajan on rationaalista käyttää erityisesti M-MEG- ja M-GSV-malleja, sillä niiden riskikomponentit ovat sovellettavissa siinä melko todennäköisessä tilanteessa, että yhteisjakauma ei noudata normaalijakaumaa.
Tarkasteltaviin malleihin liittyy ehtoja, joiden toteutuminen on välttämätöntä, jotta niistä saataisiin lisähyötyä. Varianssia riskin mittana käyttävät mallit ovat sijoittajalle hyödyllisiä vain, mikäli futuurituotot eivät seuraa puhdasta martingaaliprosessia. Vaihtoehtoista riskin mittaa hyödyntävät mallit taas edellyttävät martingaalisuusehdon lisäksi sitä, että spot- ja futuurituottojen yhteisjakauma ei ole normaali. Mikäli ehdot eivät toteudu, tuottavat mallit suojauskertoimen, joka vastaa minimivarianssisuojausta. Tutkielmassa tehdään aiemman tutkimuksen valossa katsaus mallien piirteisiin, ongelmiin ja sovellettavuuteen sekä siihen, miten edellä mainitut ehdot toteutuvat futuurimarkkinoilla.
Aiemman tutkimuksen perusteella futuurituotot seuraavat muutoin mahdollisesti puhdasta martingaaliprosessia, mutta mikäli kohde-etuus on osakeindeksi, ovat tulokset ristiriitaisia. Yhteisjakauman normaalisuus puolestaan vaikuttaa toteutuvan erittäin todennäköisesti lyhyillä futuurisopimuksilla ja melko todennäköisesti pitkillä. Sharpen malliin liittyy rakenteellisia ongelmia, joiden on havaittu empirian valossa tuottavan epäloogisia suojauksia. Vaikka ehtoihin liittyvät tulokset eivät anna varmuutta mallien soveltuvuudesta, voi niiden käyttöä suositella haittojen rajoittuessa mahdollisiin vähäisiin lisäkustannuksiin. Sijoittajan on rationaalista käyttää erityisesti M-MEG- ja M-GSV-malleja, sillä niiden riskikomponentit ovat sovellettavissa siinä melko todennäköisessä tilanteessa, että yhteisjakauma ei noudata normaalijakaumaa.