Sosiaalinen media digitaalisen lähisuhdeväkivallan välineenä
Vaahtera, Tuuli (2021-08-11)
Sosiaalinen media digitaalisen lähisuhdeväkivallan välineenä
Vaahtera, Tuuli
(11.08.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021083144746
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021083144746
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, miten sosiaalista mediaa voidaan käyttää
digitaalisen lähisuhdeväkivallan välineenä. Tutkimuksessa nostetaan esille väkivallan
kokijoiden kokemuksia digitaalisesta väkivallasta ja sosiaalisen median osuudesta
väkivallanteoissa. Tutkimuksessa selvitetään myös, minkälaisia seurauksia digitaalisesta
lähisuhdeväkivallasta on ilmennyt kokijoille, miten he tunnistivat olevansa väkivallan
kohteena ja miten he reagoivat väkivaltaan. Analyysissa pureudutaan lisäksi kokijoiden
kokemuksiin avun hakemisesta ja avun saamisesta väkivaltaisessa tilanteessa ja väkivallan
jälkeen.
Tutkimusta voisi luonnehtia ilmiölähtöiseksi läpileikkaukseksi siihen, minkälaisena
digitaalinen lähisuhdeväkivalta näyttäytyy sosiaalisen median kontekstista käsin
tarkasteltuna. Kyseessä on laadullinen tutkimus ja aihepiiriä lähestytään väkivallan kokijan
näkökulmasta. Primääriaineistona toimii Webropol-työkalun avulla kerätty
verkkokyselyaineisto, joka muodostuu väkivallan kokijoiden subjektiivisista kokemuksista.
Aineiston analyysityössä on hyödynnetty sekä kokemuksen tutkimisen että fenomenologian
menetelmiä. Konkreettisesti aineisto on analysoitu teemoittelun keinoin.
Tutkimustulokset osoittavat, että sosiaalinen media taipuu lähisuhdeväkivallan välineeksi
monilla tavoilla. Väkivallan tekijät ovat käyttäneet sosiaalista mediaa vainon
toteuttamisessa, kohteen kontrolloimisessa, kiristämisessä ja häirinnässä sekä kuviin
perustuvan seksuaalisen väkivallan välineenä. Väkivallan aiheuttamat seuraukset ovat olleet
kokijoille moninaisia, mutta lähtökohtaisesti psyykkisiä ja sosiaalisia. Kokijat ovat
reagoineet väkivaltaan eri keinoin, esimerkiksi katkaisemalla suhteen väkivallan tekijään.
Useissa tapauksissa väkivalta ei ole loppunut suhteen katkaisemiseen, vaan erilaisten
tukipalveluiden ja viranomaisten apu on ollut välttämätöntä.
Tukipalveluiden, keskusteluavun, vertaistuen ja digitaaliseen lähisuhdeväkivaltaan liittyvän
asianmukaisen tiedon saatavilla olon merkitykset korostuivat kokijoiden avuntarpeissa.
Digitaalinen lähisuhdeväkivalta koskettaa kaikkia ihmisiä taustatekijöihin katsomatta.
Teknologian kehityksen myötä syntyy jatkuvasti uusia väkivallan väyliä, joten aikaansa
kuvaava tutkimustieto on ilmiön kokonaisvaltaisemman ymmärtämisen ja oikein
kohdennetun avun tarjoamisen kannalta keskeisessä roolissa.
digitaalisen lähisuhdeväkivallan välineenä. Tutkimuksessa nostetaan esille väkivallan
kokijoiden kokemuksia digitaalisesta väkivallasta ja sosiaalisen median osuudesta
väkivallanteoissa. Tutkimuksessa selvitetään myös, minkälaisia seurauksia digitaalisesta
lähisuhdeväkivallasta on ilmennyt kokijoille, miten he tunnistivat olevansa väkivallan
kohteena ja miten he reagoivat väkivaltaan. Analyysissa pureudutaan lisäksi kokijoiden
kokemuksiin avun hakemisesta ja avun saamisesta väkivaltaisessa tilanteessa ja väkivallan
jälkeen.
Tutkimusta voisi luonnehtia ilmiölähtöiseksi läpileikkaukseksi siihen, minkälaisena
digitaalinen lähisuhdeväkivalta näyttäytyy sosiaalisen median kontekstista käsin
tarkasteltuna. Kyseessä on laadullinen tutkimus ja aihepiiriä lähestytään väkivallan kokijan
näkökulmasta. Primääriaineistona toimii Webropol-työkalun avulla kerätty
verkkokyselyaineisto, joka muodostuu väkivallan kokijoiden subjektiivisista kokemuksista.
Aineiston analyysityössä on hyödynnetty sekä kokemuksen tutkimisen että fenomenologian
menetelmiä. Konkreettisesti aineisto on analysoitu teemoittelun keinoin.
Tutkimustulokset osoittavat, että sosiaalinen media taipuu lähisuhdeväkivallan välineeksi
monilla tavoilla. Väkivallan tekijät ovat käyttäneet sosiaalista mediaa vainon
toteuttamisessa, kohteen kontrolloimisessa, kiristämisessä ja häirinnässä sekä kuviin
perustuvan seksuaalisen väkivallan välineenä. Väkivallan aiheuttamat seuraukset ovat olleet
kokijoille moninaisia, mutta lähtökohtaisesti psyykkisiä ja sosiaalisia. Kokijat ovat
reagoineet väkivaltaan eri keinoin, esimerkiksi katkaisemalla suhteen väkivallan tekijään.
Useissa tapauksissa väkivalta ei ole loppunut suhteen katkaisemiseen, vaan erilaisten
tukipalveluiden ja viranomaisten apu on ollut välttämätöntä.
Tukipalveluiden, keskusteluavun, vertaistuen ja digitaaliseen lähisuhdeväkivaltaan liittyvän
asianmukaisen tiedon saatavilla olon merkitykset korostuivat kokijoiden avuntarpeissa.
Digitaalinen lähisuhdeväkivalta koskettaa kaikkia ihmisiä taustatekijöihin katsomatta.
Teknologian kehityksen myötä syntyy jatkuvasti uusia väkivallan väyliä, joten aikaansa
kuvaava tutkimustieto on ilmiön kokonaisvaltaisemman ymmärtämisen ja oikein
kohdennetun avun tarjoamisen kannalta keskeisessä roolissa.