Studies of multilingual Finnish-Norwegian adolescents’ mastering of multi-word units

Abstract

The overall aim of this thesis is to examine how multilingual Finnish-Norwegian adolescents residing in the greater Oslo area master multiword units (MWUs) in Finnish, the first language (L1) they were exposed to, and in Norwegian, their second language (L2). MWUs consist of two or more words that commonly occur together. In this thesis, the focus is on three different MWUs, namely Finnish verbs of sufficiency (päästä käymään ‘be able to visit’), Norwegian particle verbs (kaste opp ’throw up/vomit’) and idioms (ha tak over hodet ‘have a roof over one’s head’). The second aim of this study is to draw attention to the bilingual situation among Finnish-Norwegian adolescents, i.e., how the amount of exposure to and the use of both languages influence the bilingual development concerning MWUs.

A total of 16 Finnish-Norwegian adolescents (ten girls and six boys) ranging in age from 12 to 23 years took part in four studies. Both parents of the participants are Finnish speakers. The mastery of MWUs is compared to that of Finnish and Norwegian L1 speakers of the same age and having a similar socioeconomic background. The present thesis is a sociolinguistic oriented research on multilingual acquisition. In order to examine the research issues, multiple data sources were collected including interviews, sociolinguistic questionnaires, email messages and idiom tests. The analysis of the data collected is mainly qualitative.

The findings of the present study revealed that the Finnish-Norwegian adolescents’ mastery of MWUs had both similarities and differences compared to Finnish and Norwegian L1 speakers. There was almost no difference in the use of verbs of sufficiency and particle verbs among Finnish-Norwegian participants and Finnish and Norwegian L1 speakers. The bilingual users mastered, however, Norwegian idioms related to body parts better than native-speaking adolescents of the same age. The findings on mastery of MWUs also showed that there was a great deal of individual variation within the bilingual participants as well as Finnish and Norwegian L1 speakers.

The findings of the study do not fully support the claims from previous research findings that MWUs are challenging for language users, even at an advanced level. The reasons for the partly unexpected results may be due to the amount of exposure to and use of language, as is suggested by the theoretical framework of this study: usage-based model of language. The Finnish-Norwegian adolescents received a high variety of input in Norwegian and had frequent opportunities to use their L2 in their everyday life from an early age. On the other hand, the Finnish language played a large role in the Finnish-Norwegian adolescents’ early childhood. Language use changed when children started Norwegian day care and school. Then, the use of the Finnish language decreased. The Finnish- Norwegian adolescents have, however, positive attitudes towards the Finnish language and Finland as well as concrete needs and goals to use their L1. A favorable background (parents’ education level, residential area) may also contribute to the fact that the Finnish-Norwegian adolescents did not differ from Finnish and Norwegian L1 speakers of the same age regarding mastery of MWUs. One factor that most likely helped the bilingual participants was that there are similarities in Finnish and Norwegian with regard to MWUs investigated in the present study and they may have benefitted from this.

<b>Tutkimuksia monikielisten norjansuomalaisten nuorten monisanaisten ilmausten hallinnasta</b>

Tämän väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan, miten Oslon seudulla asuvat monikieliset norjansuomalaiset nuoret (nosu-nuoret) hallitsevat kahdesta tai useammasta osasta muodostuvia merkitysyksiköitä joko ensin oppimassaan suomen kielessä (L1) tai tämän jälkeen opitussa norjan kielessä (L2). Tutkimuksen kohteena ovat suomen kielen riittävyyden verbit (päästä käymään), norjan kielen partikkeliverbit (kaste opp ’antaa ylen’) ja kehon osiin liittyvät idiomit (ha tak over hodet ’olla katto pään päällä’). Lisäksi tavoitteena on kiinnittää huomiota nosunuorten kaksikieliseen tilanteeseen: miten kielille altistumisen määrä (syötös) ja molempien kielien käyttö (tuotos) vaikuttavat monisanaisten ilmausten hallintaan.

Neljään eri tutkimukseen osallistui 16 (kymmenen tyttöä ja kuusi poikaa) 12–23 vuoden iässä olevaa nosu-nuorta, joiden molemmat vanhemmat ovat suomenkielisiä. Monisanaisten ilmausten hallintaa verrataan samanikäisten ja samanlaisen sosioekonomisen taustan omaavien ensikielenään suomea ja norjaa puhuvien informanttien tuloksiin. Työ on lähtökohdiltaan sosiolingvistisesti orientoitunutta monikielisen kielenomaksumisen tutkimusta. Tutkimusmateriaali koostuu haastatteluista, sosiolingvistisistä kyselykaavakkeista, sähköpostiviesteistä ja idiomitestistä. Tulosten analysointi on pääasiallisesti laadullista.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että nosu-nuorten monisanaisten ilmausten hallinnassa on sekä yhtäläisyyksiä että eroja ensikielenään suomea tai norjaa puhuviin verokkien kanssa. Riittävyyden verbien ja partikkeliverbien käytön osalta ryhmien väliset erot ovat vähäisiä. Nosu-nuoret hallitsevat kuitenkin kehon osiin liittyviä idiomeja paremmin kuin ensikielenään norjaa puhuvat nuoret. Tulokset osoittavat myös, että yksilölliset erot monisanaisten ilmausten osalta ovat suuret kaikissa ryhmissä.

Tutkimuksen tulokset eivät täysin tue aiempien tutkimusten tuloksia, jotka ovat osoittaneet, että monisanaiset ilmaukset ovat haastavia jopa edistyneille kielenkäyttäjille. Osittain yllättävien tulosten syynä saattaa olla kielelle altistumisen määrä ja kielen käyttö, kuten työn teoreettisessa viitekehyksessä, kielen käyttöpohjaisessa mallissa, oletetaan. Kielellinen ympäristö, jossa kielellinen syötös ja tuotos norjan kielessä on ollut monipuolista ja runsasta varhaislapsuudesta lähtien on vaikuttanut siihen, että varhaiset toisenkielenoppijat kehittyvät kielitaidossaan kuten ensikieliset. Suomen kielellä oli merkittävä rooli nosu-nuorten ensimmäisinä ikävuosina. Lasten aloittettua päiväkodissa ja koulussa kielenkäyttömalli muuttui ja suomen kielen käyttö väheni. Nuorilla on kuitenkin positiiviset asenteet suomen kieltä ja Suomea kohtaan. Heillä on myös konkreettisia tarpeita ensikielen käytölle. Suotuisilla taustatekijöillä (vanhempien koulutustaso, asuinalue) voi olla vaikutusta siihen, etteivät nosu-nuoret juurikaan eroa samanikäisistä suomea ja norjaa puhuvista verokkeista, mitä tulee monisanaisten ilmausten hallintaan. Yksi tekijä, josta nosu-informantit mahdollisesti hyötyvät on, että suomen ja norjan kielessä on samankaltaisia monisanaisia ilmauksia, joita tässä työssä tarkastellaan.