Käsikirjoitustutkimus, kopiokirjat ja kopiokirjojen tehtävä Turun keskiaikaisessa tuomiokapitulissa

Abstract

Väitöskirja tarkastelee keskiaikaisessa Turun tuomiokapitulissa laadittuja kopiokirjakäsikirjoituksia Turun tuomiokirkon Mustaa kirjaa ja Skokloster Codex Aboensista sekä niiden tehtävää ja merkitystä omassa aikalaiskontekstissaan. Yhteensä yli 900 asiakirjakopiota sisältävät käsikirjoitukset on aikaisemmassa tutkimuksessa nähty pelkästään hallinnollisina tuomiokapitulin kirjurin tuottamina apuvälineinä, joiden alkuperä on yhdistetty tuomiokapitulissa vuonna 1474 tehtyihin uudistuksiin. Väitöskirja kyseenalaistaa tämän käsityksen. Se kysyy, miksi ja miten käsikirjoitukset laadittiin ja kuinka niitä käytettiin keskiaikaisen tuomiokapitulin hallinnossa sekä minkälaisista käsikirjoituksista itse asiassa on kyse. Mustaa kirjaa ja Skokloster Codex Aboensista tarkastellaan tutkimuksessa neljästä eri näkökulmasta, jotka samalla muodostavat väitöskirjan rakenteen. Nämä neljä näkökulmaa vastaavat kysymyksiin, milloin kopiokirjat laadittiin, kuka vastasi niiden kopioinnista, mitä asioita niihin kopioitiin ja mitä varten sekä mikä oli kopiokirjojen suhde piispan ja tuomiokapitulin arkistoon.

Mustan kirjan ja Skokloster Codex Aboensiksen lisäksi tutkimuksen lähteenä on käytetty muita Turusta säilyneitä kopiokirjakäsikirjoituksia sekä Turun piispojen ja tuomiokapitulin tuottamia alkuperäisiä asiakirjoja. Tutkimuksen keskeisinä menetelminä ovat käsikirjoitustutkimus, kodikologia, paleografia ja diplomatiikka. Tutkimus edustaa suuntaukseltaan modernia kopiokirjatutkimusta.

Tutkimus osoittaa, että Mustan kirjan ja Skokloster Codex Aboensiksen syntyhistoria on huomattavasti monipolvisempi kuin aikaisempi tutkimus on antanut ymmärtää. Tuomiokapitulin kopiokirjatraditio on todennäköisesti saanut alkunsa jo paljon ennen vuoden 1474 kapitulireformia. Lisäksi kopiokirjoihin kopiotiin myös muita kuin tuomiokapitulin hallinnollisiin tehtäviin liittyviä asiakirjoja ja käsikirjoituksilla oli selkeästi useampia tehtäviä. Kopioiduilla asiakirjoilla ei myöskään ollut aina yhteyttä piispan tai tuomiokapitulin arkistossa säilytettäviin alkuperäisiin asiakirjoihin. Kodikologisen ja paleografisen analyysin perusteella kopiokirjojen kopiointi ei ollut vain yhden nimetyn kirjurin vastuulla, vaan kopiointityö oli selvästi tuomiokapitulin jäsenten yhteinen ponnistus.

<b>Codicology, Cartularies and their Function in the Medieval Cathedral Chapter of Turku</b>

The doctoral thesis studies the medieval cartularies of the Cathedral Chapter of Turku, the Black Book and the Skokloster Codex Aboensis, as well as their role and significance in the context of fourteenth century. Previous research has seen the manuscripts, which contain more than 900 copies of documents, only as administrative aids written by the capitulary scribe. The cartularies have been associated to the capitulary reform of 1474. The thesis questions this view, and investigates why and how the manuscripts were produced, and what kind of manuscripts they are. The Black Book and the Skoloster Codex Aboensis are studied from four perspectives: when were the manuscripts produced, who was responsible for the copying of the manuscripts, what documents were copied to the cartularies and why they were copied, and what is the relationship of the cartularies to the archives of the Bishop and Cathedral of Turku.

In addition, to the Black Book and the Skokoloster Codex Aboensis other cartularies produced in Turku and original documents produced for the Bishops of Turku and the Cathedral Chapter have been used in the study. Codicology, palaeography and diplomatics are the main methods utilised in the study, which belongs to the field of modern cartulary studies.

The thesis attests that the production history of the Black Book and the Skokloster Codex Aboensis is much more nuanced than previous research has thought. The cartulary tradition of the Cathedral Chapter of Turku has, likely, began much earlier than the capitulary reform of 1474. Documents that do not bear any relation to administrative functions of the Cathedral Chapter of Turku were copied to the cartularies, which suggests that the manuscripts had also other functions, in addition, to administrative use. Furthermore, documents that do not have any relation to documents preserved in the archives the Bishop or the Cathedral of Turku were copied into the cartularies. Based on codicological and palaeographical analysis the copying of the cartularies was not the sole purview of a single scribe, but, instead, was a collective effort ofthe members of the Cathedral Chapter of Turku.