Yläkoulun pienryhmissä opiskelevien oppilaiden ajattelutapa
Ripatti, Kimmo (2021-09-02)
Yläkoulun pienryhmissä opiskelevien oppilaiden ajattelutapa
Ripatti, Kimmo
(02.09.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021092346971
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021092346971
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena oli selvittää yläkoulun pienryhmissä opiskelevien oppilaiden ajattelutapaa, hallintaorientaation määrää sekä suhtautumista ponnisteluun ja opettajalta saatavaan apuun. Tutkielma perustui 1980-luvulla muotoiltuun ajattelutapamalliin, jonka avulla selitetään oppilaiden motivoitumista vaikeisiin oppimistilanteisiin. Mallin mukaan kyseistä motivoitumista voidaan selittää oppilaiden ajattelutavalla eli uskomuksella siitä, onko älykkyys kehitettävä (kasvun ajattelutapa) vai ei-kehitettävä (muuttumaton ajattelutapa) ominaisuus. Ajattelutapatutkimusta on tehty aktiivisesti nykypäivään saakka, mutta erityisoppilaiden ajattelutapaa on toistaiseksi tutkittu vähän ja Suomessa ei ilmeisesti vielä lainkaan.
Tutkielma oli luonteeltaan määrällinen. Aineistonhankinta tapahtui lyhyellä luokkahuoneissa tehdyllä kyselyllä, johon osallistui 38 oppilasta. Aineiston analyysi tapahtui SPSS-ohjelmalla, ja se sisälsi tutkittujen muuttujien frekvenssi- ja korrelaatiotarkastelun. Analyysi perustui yksittäisten muuttujien ja niiden välisten korrelaatioiden tarkasteluun, sillä liian alhaisen reliabiliteetin takia analyysissa ei voitu hyödyntää muodostettuja summamuuttujia.
Tulosten mukaan pienryhmien oppilaat pitivät älykkyyttä moniulotteisena ja ennemminkin kehitettävänä kuin ei-kehitettävänä ominaisuutena. Oppilaat eivät olleet erityisen hallintaorientoituneita, mutta eivät myöskään ilmaisseet varsinaista hallintaorientaation puutetta. He suhtautuivat neutraalisti ponnisteluun ja pääasiassa myönteisesti opettajan apuun. Yksittäisten muuttujien välillä havaittiin useita ajattelutapamallin mukaisia korrelaatioita eikä yhtään ajattelutapamallin vastaista korrelaatiota.
Tutkittujen pienryhmän oppilaiden ajattelutavat saattoivat muistuttaa enemmän kasvun ajattelutapaa kuin joissain kansainvälisissä tutkimuksissa on erityisen tuen oppilaiden osalta havaittu, vaikka varsinaista vertailua tulosten välillä ei voidakaan tehdä. Koska tämän opinnäytetyön aineisto oli melko suppea, isommalla aineistolla tulisi ammattitutkijoiden toimesta selvittää, millaisia yläkoulun pienryhmissä opiskelevien oppilaiden ajattelutavat ovat. Mahdollinen jatkotutkimuskohde olisi myös selvittää, eroavatko pienryhmässä opiskelevat oppilaat ajattelutavaltaan yleisopetuksen opetusryhmissä opiskelevista erityisen tuen oppilaista tai yleisopetuksen oppilaista. Samoin aiheellista voisi olla suomalaisten erityisen tuen oppilaiden vertaaminen muiden maiden vastaaviin oppilaisiin ajattelutavan näkökulmasta.
Tutkielma oli luonteeltaan määrällinen. Aineistonhankinta tapahtui lyhyellä luokkahuoneissa tehdyllä kyselyllä, johon osallistui 38 oppilasta. Aineiston analyysi tapahtui SPSS-ohjelmalla, ja se sisälsi tutkittujen muuttujien frekvenssi- ja korrelaatiotarkastelun. Analyysi perustui yksittäisten muuttujien ja niiden välisten korrelaatioiden tarkasteluun, sillä liian alhaisen reliabiliteetin takia analyysissa ei voitu hyödyntää muodostettuja summamuuttujia.
Tulosten mukaan pienryhmien oppilaat pitivät älykkyyttä moniulotteisena ja ennemminkin kehitettävänä kuin ei-kehitettävänä ominaisuutena. Oppilaat eivät olleet erityisen hallintaorientoituneita, mutta eivät myöskään ilmaisseet varsinaista hallintaorientaation puutetta. He suhtautuivat neutraalisti ponnisteluun ja pääasiassa myönteisesti opettajan apuun. Yksittäisten muuttujien välillä havaittiin useita ajattelutapamallin mukaisia korrelaatioita eikä yhtään ajattelutapamallin vastaista korrelaatiota.
Tutkittujen pienryhmän oppilaiden ajattelutavat saattoivat muistuttaa enemmän kasvun ajattelutapaa kuin joissain kansainvälisissä tutkimuksissa on erityisen tuen oppilaiden osalta havaittu, vaikka varsinaista vertailua tulosten välillä ei voidakaan tehdä. Koska tämän opinnäytetyön aineisto oli melko suppea, isommalla aineistolla tulisi ammattitutkijoiden toimesta selvittää, millaisia yläkoulun pienryhmissä opiskelevien oppilaiden ajattelutavat ovat. Mahdollinen jatkotutkimuskohde olisi myös selvittää, eroavatko pienryhmässä opiskelevat oppilaat ajattelutavaltaan yleisopetuksen opetusryhmissä opiskelevista erityisen tuen oppilaista tai yleisopetuksen oppilaista. Samoin aiheellista voisi olla suomalaisten erityisen tuen oppilaiden vertaaminen muiden maiden vastaaviin oppilaisiin ajattelutavan näkökulmasta.