Treatment of pediatric spondylolysis and spondylolisthesis

Abstract

Spondylolysis is the most common cause of low back pain in adolescents, explaining up to 47% of low back pain in young athletes. It is a stress fracture in one or both of the pars interarticularis of the vertebra, most likely seen in the L5 vertebra. If spondylolysis is bilateral and does not achieve bony union after treatment, it can lead to spondylolisthesis, which means a forward slippage of the vertebral body compared to the vertebral body below it.

Treatment of pediatric spondylolysis consists of restriction of sports, physical therapy, and in some instances a brace treatment. Usually, the treatment time is around three months. The goal of the treatment is bony union of the fracture, resolution of symptoms, and the return of a young athlete to previous activity level.

In this study, we aimed to examine whether an individual, custom-made, hard thoracolumbosacral orthosis (Boston brace) adds the likelihood of achieving bony union for spondylolysis. We wanted to discover the predictive factors for bony healing of spondylolysis. Our other interest was the health-related quality of life (HRQoL) of spondylolysis patients before and after treatment with different brace types. The last goal of this study was to evaluate the HRQoL of the operatively treated spondylolisthesis patients and whether it reaches the same level as that of age and gender matched controls.

This study shows that a customized, rigid thoracolumbosacral orthosis does not increase the likelihood of bony union of spondylolysis when compared to a lowprofile, elastic lumbar support. We established that unilaterality, an early stage of spondylolysis in CT, an incomplete fracture in MRI, and a high signal intake in MRI are predictive factors for bony union of the spondylolysis. The HRQoL of spondylolysis patients at the end of the treatment is similar with different treatments. The HRQoL of operatively treated spondylolisthesis patients improves postoperatively but remains at a lower level when compared to healthy controls.

<b>Lasten spondylolyysin ja spondylolisteesin hoito</b>

Spondylolyysi eli nikamakaaren höltymä on yksi yleisimmistä alaselkäkivun aiheuttajista nuoruusiässä, ja se selittää jopa 47 % nuorten urheilijoiden alaselkäkivusta. Se on rasitusmurtuma, joka syntyy nikaman yhteen tai kumpaankin pars interarticularikseen ja on yleisin L5-nikamassa. Jos spondylolyysi on molemminpuolinen eikä luudu hoidon myötä, se voi johtaa spondylolisteesiin. Spondylolisteesillä tarkoitetaan nikamasolmun liukumista eteenpäin suhteessa alapuolella olevaan nikamasolmuun.

Lasten spondylolyysin hoitona käytetään liikuntakieltoa, fysioterapiaa ja joissain keskuksissa korsettihoitoa. Tavallinen hoitoaika on noin kolme kuukautta. Hoidon tavoitteena on murtuman luutuminen, oireiden lievittyminen ja nuoren urheilijan paluu aiemmalle aktiivisuustasolle.

Tässä tutkimuksessa tavoitteenamme oli tutkia yksilöllisen, mittatilauksena tehdyn kovan korsetin (Boston brace) vaikutusta spondylolyysin luutumiseen. Lisäksi halusimme selvittää, mitkä tekijät ennustavat murtuman luutumista. Olimme myös kiinnostuneita spondylolyysipotilaiden elämänlaadusta ennen hoitoa ja hoidon jälkeen sekä siitä, vaikuttaako hoitomuoto elämänlaatuun. Viimeisenä tavoitteena oli selvittää leikattujen spondylolisteesipotilaiden elämänlaatua ja arvioida, saavuttaako se terveiden verrokkien kanssa saman tason.

Tämä tutkimus osoittaa, että yksilöllinen kova korsetti ei lisää spondylolyysin luutumistodennäköisyyttä, kun sitä verrataan hoitoon pehmeällä tukiliivillä. Murtuman yksipuolisuus, tuoreus MRI-/CT-kuvissa ja signaalilisä MRI-kuvissa ovat luutumista ennustavia tekijöitä. Spondylolyysipotilaiden elämänlaatu hoidon päättyessä on sama riippumatta siitä, millaisella korsetilla potilasta hoidettiin. Leikattujen spondylolisteesipotilaiden elämänlaatu kohenee leikkauksen myötä, mutta ei saavuta samaa tasoa kuin terveiden verrokkien elämänlaatu.