Laatuhuonekaluja koteihin: Boman, moderni ja suomalaisen huonekalutaiteen murros 1920-luvulta 1950-luvulle

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen modernin huonekalutaiteen murrosta 1920-luvulta 1950-luvulle turkulaisen Bomanin puusepäntehtaan (1871–1967) tuotannon näkökulmasta. N. Bomanin Höyrypuusepäntehdas Oy (vuodesta 1924 alkaen Oy N. Boman Ab ja 1937 Oy Boman Ab) oli 1920-luvun alussa Suomen vanhin ja suurin huonekaluja valmistava yritys. Se tunnettiin arvokkaitten, ”loisteliaiden” huonekalujen ja sisustusten valmistajana. 1950-luvulle tultaessa Bomanilla suunniteltuja ja valmistettuja tyypillisiä tuotteita olivat pieninä sarjoina valmistetut yksittäiset huonekalut ja myös pieniin koteihin ajatellut tilaasäästävät kalusteet. Bomanin valmistamien huonekalujen muutos kytkeytyi laajempaan taideteollisuuden modernin murroksen (modernismi) olosuhteisiin. Tutkimuksessa kysytään, minkälaisia Bomanin tulkinnat modernista huonekalusta olivat ja miten ne muuttuivat kyseessä olevien vuosikymmenten aikana? Tutkittavana ajanjaksona perheyrityksen toimitusjohtajana oli Carl-Johan Boman (1883–1969), joka oli toiminut tehtaan taiteellisena johtajana vuodesta 1906 alkaen ja suunnitteli huonekaluja vielä 1960-luvulla. Yritys teki yhteistyötä myös muiden arkkitehtien ja taideteollisuusalan suunnittelijoiden kanssa.

Tutkimuksessani nostan esiin Bomanin tuotannosta huonekaluesimerkkejä, jotka liittyivät modernisoituvan kulttuurin ilmiöihin, kuten muutoksiin sukupuolijärjestelmässä (mukavat lepotuolit myös naisten huonekaluina 1920-luvun lopulla), suunnittelijan haluun suojata uusien ideoidensa kaupalliset oikeudet kansainvälisin patentein (Carl-Johan Bomanin vuonna 1933 patentoima Z-tuoli ja myöhemmät patentit), uusiin tapakulttuurin muotoihin (cocktailkaappi 1947), asiakaskunnan laajentumiseen (pienten kotien tilaa säästävät kalustekeksinnöt 1940- ja 1950-luvulla) tai esiintymisiin Suomen taideteollisuuden kansainvälisissä edustusnäyttelyissä (Dublett-, Pisa- ja BZ-tuolit Milanon triennaaleissa 1951 ja 1954).

1920–1950-lukujen suomalaisen huonekalutaiteen ja laajemmin taideteollisuuden modernisoitumiseen kohdistuvaan aikaisempaan historiantutkimukseen nähden Boman tarjoaa omanlaisensa, monipuolisen esimerkin, jonka avulla on mahdollista pohtia uudelleen myös aikaisempia suomalaisen modernin taideteollisuuden ja muotoilun historian tulkintoja mm. huonekalutaiteen suhteesta taidekäsityöhön ja huonekalujen marginaalisesta roolista kansainvälissä edustusnäyttelyissä 1950-luvun alkupuolella.

Tutkimus paikantuu kulttuurihistorian, muotoilun historian ja materiaalisen kulttuurin historian kentälle. Kerätty tutkimusaineisto on monipuolinen sisältäen mm. huonekaluja, valokuvia, piirustuksia, mainoksia, näyttelyarvosteluja, yrityksen toimintaan liittyviä asiakirjoja sekä huonekalutaidetta koskevaa aikalaiskeskustelua Suomessa. Keskeinen aineistokokonaisuus on tutkimuksen alkuvaiheessa paikantunut Carl-Johan Bomanin työhön liittyvä aineisto, joka nyt sijaitsee Kansallisarkiston Turun toimipisteessä.

<b>Quality Furniture for Homes: Boman, Modern, and Finnish Furniture Art, 1920s–1950s</b>

This study examines modern furniture art in Finland from the 1920s through the 1950s, focusing on the furniture designed and produced at the Boman furniture manufacturing company in Turku. Established in 1871, this family business was led in those decades by designer Carl-Johan Boman (1883–1969), who had worked as the artistic director of the company since 1906 and as managing director since 1920. The company also collaborated with other architects and designers. In the early 1920s, N. Boman Ltd was the oldest and largest furniture manufacturer in Finland, known for its skilful cabinetmakers, and expensive luxury furniture sets. By the 1950s, however, the typical products designed and manufactured by Boman included individual pieces of furniture made in small series as well as furniture (such as sofa-beds and space-saving chairs) designed for the small homes built after the war.

This study examines Boman’s interpretations of modern furniture and how they changed over the decades of interest. It draws attention to examples of Boman’s production that were connected to diverse aspects of modern (or modernising) culture, such as changes in the gender system (as reflected in comfortable easy chairs for women in the late 1920s), the protection of designer’s commercial rights through international patents (e.g. the Z chair patented by Carl-Johan Boman in 1933 and his subsequent patents), new forms of lifestyle (a cocktail cabinet in 1947), expansion of the customer base (space-saving furniture inventions for small homes in the 1940s and 1950s) and the presentation of modern, postwar Finland at international design exhibitions after World War II (the Dublett, Pisa and BZ chairs at the Milan Triennials of 1951 and 1954).

With regard to previous historical research on modern Finnish design and, especially, the modernization of Finnish furniture art from the 1920s through the 1950s, the Boman case makes it possible to reconsider earlier interpretations, for example, of the relationship between furniture and art handicraft (taidekäsityö/konsthantverk) or the marginal role of furniture at Finland’s international design exhibitions in the early 1950s.

This research positions itself in the fields of cultural history, design history and material culture history. The study’s diverse collected research material includes, for example, drawings, photographs, advertisements, Boman furniture, exhibition reviews, documents related to the company’s operations and discussions of furniture art and furniture manufacturing in Finland at the time. The most important archival material is Carl-Johan Boman’s archives, which were found at the beginning of this study and are now organised and preserved in the National Archives of Finland.