Variations in Inhumation Burial Customs in Southern Finland (AD 900–1400) : Case studies from Häme and Upper Satakunta

Abstract

ABSTRACT

This dissertation focuses on Early Medieval and Medieval (c. AD 900–1400) inhumation burial customs in Upper Satakunta and Häme regions in Finland. The aim is to clarify the find contexts of Early Medieval inhumation burials in Finland, and to explore the research potential of studying the variations in burial customs. The methodology is based on archaeothanatological analysis which aims at distinguishing the human and natural taphonomic processes in burials. Although some of the burials have been considered atypical in previous research, the studies on the contexts of all the graves in the area reveal that there has been significant variation in Early Medieval inhumation burial customs. This variation is likely explained by individual choices at different stages of the burial ritual. These choices may have been influenced by different social motives, beliefs, and local events. Therefore, the variations in burial practices emphasize the impact of individual agency. In addition to general variation, a possible slight increase in double and multiple burials around AD 1200 was observed. This is also a period when “antique” spearheads were occasionally struck into the coffin structures – a habit previously considered dramatic and unusual. Based on environmental studies and recent molecular studies in the Baltic countries and Scandinavia, it is possible that crop failure and epidemic outbreaks caused a mortality crisis at the time, leading to an increase in double and multiple burials. However, the political instability of the period could also have also provoked local power struggles, which could have emphasized the ritual meaning of ancestors. This could explain the various usage of “antique” objects and older cremated bones in the inhumation burials. When the graves are studied in detail, it will become possible to raise new questions on gender roles and identities, local rituals, commemoration, and the meanings of objects and sites. In general, the contextualization of graves widens the possibilities to study and interpret Finnish archaeological material and help integrate this material in wider geographical, temporal, and theoretical discussion.

TIIVISTELMÄ

Tämä työ käsittelee varhaiskeskiajan ja keskiajan (n. 900–1400 jaa.) ruumishautaustapoja Ylä-Satakunnan ja Hämeen alueilla. Työn tarkoituksena on selventää aikakauden ruumishautausten löytökonteksteja sekä tarkastella hautaustapojen variaation tutkimuspotentiaalia. Menetelmä pohjautuu arkeotanatologiseen analyysiin, jolla pyritään erottamaan ihmistoiminnan ja tafonomisten seikkojen vaikutus hautauksiin. Vaikka osa hautauksista on aikaisemmassa tutkimuksessa määritelty poikkeaviksi, osoittaa hautauskontekstien tutkimus hautaustavoissa olleen aikakaudella runsaasti variaatiota. Tätä selittävät etenkin hautausrituaalien eri vaiheissa toteutetut yksilölliset ratkaisut. Näihin puolestaan ovat vaikuttaneet erilaiset sosiaaliset syyt, uskomukset sekä paikalliset tapahtumat. Hautaustapojen variaatio korostaa yksilöllisen toimijuuden merkitystä. Yleisen variaation lisäksi vuoden 1200 tienoilla on mahdollisesti havaittavissa kaksois- ja joukkohautojen hienoista lisääntymistä. Samaan aikaan ajoittuvat hautaukset, joissa ajallisesti vanhempia keihäänkärkiä on isketty arkkurakenteisiin. Näitä hautauksia on toisinaan pidetty epätavallisina ja dramaattisina. Ympäristötutkimusten sekä lähialueilla (Baltiassa ja Skandinaviassa) tehtyjen molekulaaristen tutkimusten perusteella on mahdollista, että katovuodet ja epidemiat aiheuttivat ajanjaksolla poikkeuksellisesti kohonnutta kuolleisuutta, joka olisi saattanut johtaa kaksois- ja joukkohautojen lisääntymiseen. Toisaalta aikakauden poliittinen epätasapaino on myös saattanut aiheuttaa paikallisia valtataisteluita, joissa esivanhempien rituaalinen merkitys korostui. Tämä saattaisi selittää typologisesti vanhojen esineiden sekä palaneiden luiden asettamisen ruumishautoihin. Yleisesti ottaen hautojen kontekstualisointi avaa mahdollisuuksia tutkia ja tulkita arkeologista materiaalia uusin tavoin sekä auttaa integroimaan aineiston osaksi laajempaa maantieteellistä, ajallista ja teoreettista keskustelua.