Mechanisms in health and socioeconomic wellbeing – The role of parental resources, early-life experiences, and their accumulation

Abstract

Wellbeing is one of the most studied topics in social sciences. Previous empirical findings suggest that particularly severe, repeated, or multiple negative exposures threaten wellbeing. Social scientific research on intergenerational inequalities, however, mostly builds on established social explanations, although using them in conjunction with psychological and biological explanations could improve the understanding of mechanisms and processes behind wellbeing.

This dissertation examines the role of parental resources and early-life exposures in two interrelated indicators of wellbeing: socioeconomic resources and health. The focus is on the exposures in utero, childhood, and youth and their accumulation as mechanisms that may drive intergenerational processes. The four research articles examine: (I) the role of parental resources (education, occupational class, and income) at different ages during childhood and youth in adult socioeconomic position, (II) various educational outcomes and health (early disability pension) after parental death, focusing on variation in child outcomes by cause of death and parental resources, (III) educational differences in prenatal mental health and the role of childhood circumstances (parental mental health, occupational class, and child maltreatment), and (IV) how maternal education is related to early language development (vocabulary) alone and together with maternal depressive symptoms during and after pregnancy. School performance and language development are analysed as parts of the wellbeing processes over a life course. The articles use different linear regression models to examine longitudinal population registers with representative samples of the Finnish population and the FinnBrain Cohort Study linked to the Finnish registers.

The results show that parental resources during childhood and youth are moderately positively related to adult socioeconomic position. Parental resources do not have significantly higher importance at any specific age, but particularly parental education seems to play an important role, although the ‘effects’ of different resources are mostly inseparable. Further, the results suggest that the positive role of parental resources (education) is already visible in early language development.

In addition, the role of early stressful experiences shows in lower education of children who have lost a parent early in life and in lower early language ability if the mother reported elevated depressive symptoms postnatally. Furthermore, it shows in lower education and poorer prenatal mental health (distress symptoms) of individuals with a history of child maltreatment, suggesting that early experiences may contribute to health disparities.

The results also indicate that the role of negative early-life exposures in child outcomes is more pronounced in less educated families and vice versa. The educational and health outcomes are generally less negative after parental death in families with more educational resources. Low maternal education also appears to be stronger related to a child’s lower language ability if it coincides with high maternal postnatal depressive symptoms. However, the latter interaction remains less clear, possibly due to power issues, although both low education and postnatal depressive symptoms are related to child language, showing a potential cumulative risk in early language development.

These findings suggest the role of cumulative processes in wellbeing. However, these can reflect multiplicative accumulation, where negative exposures strengthen each other’s effects, or cumulative risk, where multiple negative exposures add to each other’s risks, or mediating pathway, where exposures often lead to later similar exposures and only matter through them, but do not strengthen effects or add to their risks, or the compensatory mechanisms in the more advantaged families, which might explain the gap in wellbeing between children from different social backgrounds. Regardless of these many potential interpretations, investing in both socioeconomic and psychosocial family circumstances might help to protect children’s wellbeing also later in life.

The results are based on high-quality register data in combination with birth cohort data that were analysed using advanced statistical methods to disentangle mechanisms in wellbeing across disciplinary boundaries, at different life course stages, and with multiple different outcomes. To further elucidate these questions, using more causal designs as well as formal mediation analysis methods are highly encouraged.

The findings of this dissertation provide useful insights into the processes across generations and life courses that shape wellbeing, including the potential protective elements involved. The results reflect the interplay of health and socioeconomic resources over the life course and underline the need of interdisciplinary research and policies targeted particularly at the most vulnerable families, to reduce social inequalities and health disparities and to protect wellbeing.

Hyvinvointi on yksi tutkituimpia aihepiirejä sosiaalitieteissä. Aiempi tutkimusnäyttö viittaa siihen, että erityisesti vaikeat, pitkittyneet tai muutoin kasautuneet haitallisina pidetyt kokemukset heikentävät hyvinvointia. Ylisukupolvisten prosessien sosiaalitieteellisestä tutkimuksesta kuitenkin valtaosa perustuu vakiintuneisiin sosiaalisiin selitysmalleihin, vaikka hyödyntämällä ohessa psykologisia ja biologisia selityksiä voisi ymmärtää tarkemmin hyvinvoinnin taustalla olevia prosesseja ja mekanismeja.

Väitöskirjassa tarkastellaan miten vanhempien resurssit ja varhaiset kokemukset ovat yhteydessä kahteen toisiinsa kytkeytyvään hyvinvoinnin ulottuvuuteen: sosioekonomisiin resursseihin ja terveyteen. Tutkimuksen keskiössä ovat sikiöajan, lapsuuden ja nuoruuden altisteiden ja niiden kasautumisen merkitys ylisukupolvisten prosessien mekanismeina. Neljässä osatutkimuksessa tarkastellaan: (I) miten vanhempien resurssit (koulutus, ammattiasema ja tulot) lapsuus- ja nuoruusiällä selittävät sosioekonomista asemaa aikuisena, (II) erilaisia koulutus-lopputulemia ja terveyttä (varhainen työkyvyttömyyseläke) vanhemman kuoleman jälkeen, keskittyen siihen vaihtelevatko yhteydet vanhemman kuolinsyyn ja resurssien mukaan, (III) koulutuseroja raskausajan stressioireilussa sekä lapsuudenolosuhteiden (vanhemman mielenterveys, luokka-asema, koettu kaltoinkohtelu) merkitystä näissä eroissa, (IV) miten äidin koulutus on yhteydessä lapsen varhaiseen kielenkehitykseen (sanasto) yksin ja yhdessä äidin raskauden aikaisen ja raskauden jälkeisen masennusoireilun kanssa. Lasten koulumenestystä sekä varhaista kielenkehitystä tutkitaan osana hyvinvointiin johtavia elinkaariprosesseja. Artikkelit pohjautuvat Tilastokeskuksen pitkittäisrekistereistä koottuihin edustaviin otosaineistoihin Suomen väestöstä ja Suomen väestörekistereihin linkitettyyn FinnBrain-syntymäkohorttiaineistoon. Menetelminä hyödynnetään erilaisia lineaarisia regressiomalleja.

Tulokset osoittavat, että vanhempien sosioekonomiset resurssit lapsuudessa ja nuoruudessa selittävät kohtalaisen vahvasti omaa sosioekonomista asemaa aikuisena. Vanhempien resurssien merkitys ei korostu tietyssä ikävaiheessa, mutta erityisesti vanhempien koulutuksen rooli nousee tutkimuksista esille, vaikka eri resurssien itsenäisiä ’vaikutuksia’ ei pääosin kyetä erottelemaan. Vanhempien resurssien (koulutus) positiivinen merkitys näkyy jo varhaisessa kielenkehityksessä.

Tulosten mukaan myös varhaisten kuormittavien kokemuksien merkitys näkyy negatiivisesti lapsena tai nuorena vanhemman menettäneiden koulutuspolulla sekä varhaisessa kielenkehityksessä lapsilla, joiden äiti raportoi raskauden jälkeistä masennusoireilua. Lisäksi niiden haitallisuus näkyy lapsena tai nuorena kaltoinkohtelua kokeneiden koulutuksessa ja mielenterveydessä raskausaikana. Varhaiset kokemukset saattavat siten kasvattaa sosioekonomisia terveyseroja.

Osa näistä yhteyksistä ilmenee tai on vahvempi matalammin koulutetuissa perheissä ja päinvastoin. Vanhemman kuoleman yhteys koulutukseen ja terveyteen on yleisesti heikompi koulutetummissa perheissä. Äidin matala koulutus näyttää myös heijastuvan negatiivisemmin kielenkehitykseen, jos äiti kokee merkittäviä masennusoireita raskauden jälkeen. Äidin matalan koulutuksen ja masennusoireilun yhteisvaikutus jää tutkimuksessa kuitenkin epäselväksi, mahdollisesti tilastollisen voiman vuoksi, vaikka kumpikin tekijä on yhteydessä kielenkehitykseen. Nämä riskitekijät voivat siis summautua ja siten kumuloitua.

Havaintojen tulkitaan viittaavan kasautumisprosessien merkitykseen hyvinvoinnille. Tulokset voivat kertoa altisteiden toistensa vaikutuksia vahvistavasta kasautumisesta (multiplication), tai riskien kasautumisesta (cumulative risk), jossa altisteiden vaikutukset summautuvat toisiinsa, tai tapahtumapolusta (chain-of-risks), jossa negatiiviset kokemukset johtavat usein toisiin ja vaikuttavat niiden kautta, mutta eivät vahvista vaikutuksia eivätkä lisää riskejä, tai hyväosaisten perheiden suojaavista tekijöistä (compensation), jotka lisäävät erilaisista taustoista tulevien hyvinvointieroja. Tästä monitulkintaisuudesta huolimatta panostaminen sekä sosioekonomisiin että psykososiaalisiin perheoloihin voi auttaa suojaamaan lasten hyvinvointia myös myöhemmin elämässä.

Tulokset perustuvat laadukkaisiin rekisteriaineistoihin, joita yhdistettiin syntymäkohorttiaineistoon ja analysoitiin kehittyneillä menetelmillä hyvinvoinnin mekanismien tutkimiseksi yli tieteidenvälisten rajojen, elinkaaren eri vaiheissa ja useilla erilaisilla lopputulemilla. Lisätutkimusta aiheesta kuitenkin tarvitaan, etenkin kausaalisemmilla asetelmilla ja mediaatioanalyysimenetelmiä hyödyntämällä.

Tutkimuksen tulokset tarjoavat hyödyllistä tietoa hyvinvointiin liittyvistä ylisukupolvisista prosesseista sekä mahdollisista suojaavista tekijöistä. Havainnoista välittyy terveyden ja sosioekonomisten resurssien kytkeytyminen toisiinsa läpi elinkaaren, ja ne korostavat monitieteisen tutkimuksen sekä erityisesti haavoittuviin ryhmiin kohdistettujen politiikkatoimien merkitystä eriarvoisuuden ja terveyserojen kitkemisessä sekä hyvinvoinnin tukemisessa.