Among friends and strangers: The influence of residential context on attitudes and deliberation on immigration

Abstract

This dissertation analyzes how living environment influences the majority population’s attitudes toward immigration and the way they deliberate on the issue in small groups. It examines the potential of established theories of inter-group threat and inter-group contact in explaining individuals’ attitudes, and also tests the significance of an alternate explanation, one that is based on in-group consolidation and theories of group polarization. Also, it maps the central themes and arguments people bring forth when asked to discuss in immigration in small group deliberations, where both proponents and opponents of immigration are present.

The introductory chapter in this dissertation presents the theoretical background as well as the research framework and data that are used in the analysis. Through the introduction of relevant theories and reflection of past research, it aims to shed light on the complicated relationship between the individual and the social context they habit. Its main purpose is to argue that our perceptions and views about societal matters, including immigration, are shaped by our living environment in different ways depending on the individual. Therefore, none of the theories can be seen as universal, while all of them can play a significant role in explaining sentiments concerning immigration in some cases.

The first article shows the complexity of analyzing the links between social context and opinion formation. It finds that attitudes do in fact vary between different parts of the same urban area. Even though attitudes measured in some individual neighborhoods indicate that the residents’ attitudes can be explained by local ethnic diversity, the relationship between them is not linear. Instead, it seems that for the city as a whole, the clustering of people with similar life situations and backgrounds into same areas and coming into contact with shared views better explain differences in opinion.

The second article finds that while degrees of inter-group social distance vary between different residential areas, these differences cannot be explained with either theories of inter-group threat or contact. There are, still, some noteworthy differences in how individual level characteristics interact with different contextual variables. For example, in neighborhoods with a large share of foreign speakers, women are more accepting of immigrants to enter the country than men. Also, young people are more likely to accept an immigrant into their family than older people in ethnically homogeneous neighborhoods, while no difference between age groups’ attitudes can be observed in ethnically more heterogeneous neighborhoods.

The third articles aims to measure to what extent in-group consolidation polarizes attitudes toward immigrants. It finds that attitude polarization does indeed take place, but only for a limited group of the general population. The results indicate that while young people are considerably influenced by the general sentiment in their living area, the neighborhood effect becomes less significant as people age.

The fourth article finds that immigration debate in small groups is heavily influenced by broad, international narratives and national level themes and topics, while local level implications are mostly left out. The narratives people use when discussing immigration are in many ways adopted from national news coverage and political rhetoric.

Tämän väitöskirjan tarkoituksena on analysoida asuinalueen vaikutusta enemmistön maahanmuuttoasenteisiin sekä aiheesta käytävään keskusteluun. Se tutkii missä määrin vakiintuneet uhka- ja kohtaamisteoriat selittävät yksilöiden asenteita. Lisäksi se selvittää saman mielisten kohtaamisen sekä ryhmäpolarisaation teorioiden mahdollisuuksia selittää eroja maahanmuuttoasenteissa saman kaupungin eri osien välillä. Väitöskirjassa kartoitetaan myös teemoja sekä argumentteja, joita keskustelijat – niin maahanmuuttoon myönteisesti kuin kielteisesti suhtautuvat – omaehtoisesti nostavat esiin, kun heitä pyydetään keskustelemaan maahanmuutosta pienryhmissä.

Johdanto-osio esittelee työn teoreettisen taustan sekä tutkimuksen analyysikehikon ja aineiston. Perehdyttämällä lukijan olemassa oleviin teorioihin sekä heijastelemalla aiempien tutkimustuloksia se pyrkii valaisemaan yksilön sekä hänen asuttamansa sosiaalisen ympäristön välistä monimutkaista suhdetta. Sen tärkeimpänä päämääränä on esittää, että elinympäristön vaikutus riippuu paljon yksilöstä sekä tilanteesta. Siksi mitään teoriaa tai yksittäistä selitystä ei tule pitää universaalina; päinvastoin kaikilla niillä on oma huomattava tapauskohtainen painoarvonsa.

Väitöskirjan ensimmäinen artikkeli osoittaa, kuinka monimutkainen suhde sosiaalisen ympäristön sekä yksilön mielipiteenmuodostuksen välillä vallitsee. Sen keskeisenä löydöksenä voidaan pitää sitä, että asenteet todellakin vaihtelevat huomattavasti saman kaupungin eri osien välillä. Yksittäisten asuinalueiden asenteita voidaan selittää alueen väestön etnisen koostumuksen perusteella, mutta koko kaupunkia tarkastellessa uhka- ja kohtaamisteorioiden selitysvoima on rajallinen. Koko kaupungin laajuisessa tarkastelussa samankaltaisten ihmisten hakeutuminen asumaan samoille alueille sekä heidän välisensä kohtaamisensa selittävät yksilöiden asenteita parhaiten.

Toinen artikkeli havaitsee, että vaikka eri ryhmien väliset sosiaalisen välimatkan kokemukset vaihtelevat eri pienalueiden välillä, näitäkään eroja ei voida systemaattisesti selittää uhka- tai kohtaamisteorian avulla. Analyysi löytää kuitenkin mielenkiintoisia eroavaisuuksia siinä, miten yksilö- ja aluetason muuttujat ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Esimerkiksi alueilla, joissa vieraskielisen väestön osuus on suuri, naiset ovat selvästi miehiä avoimempia laajamittaisempaan maahanmuuttoon. Toiseksi, etnisesti homogeenisilla alueilla nuoret ovat selvästi vanhempia ikäluokkia valmiimpia ottamaan maahanmuuttajan perheenjäsenekseen. Etnisesti heterogeenisemmilla alueilla eroa ikäryhmien välillä ei puolestaan ole.

Väitöksen kolmas artikkeli tarkastelee sitä, missä määrin mielipiteet vahvistuvat saman mielisten asuttamilla alueilla. Tulokset osoittavat, että tämän tyyppistä asenteiden lujittumista tapahtuu, mutta vain rajatun väestöryhmän joukossa. Analyysin valossa näyttää siltä, että samalla kun nuorten asenteet saavat vahvasti vaikutteita asuinalueensa yleisestä ilmapiiristä, naapurustoefekti heikkenee ihmisten ikääntyessä.

Viimeinen artikkeli kuvailee maahanmuutosta käytävän pienryhmäkeskustelun teemoja, aiheita, politiikkasuosituksia sekä niissä esiintyviä kertomuksia. Se havaitsee keskusteluiden olevan vahvasti laajojen, kansainvälisten narratiivien sekä kansallisen tason aiheiden hallitsemaa. Paikallisilla teemoilla tai asuinalueen ominaispiirteillä ei ole merkittävää asemaa maahanmuuttokeskustelussa, vaan maahanmuutto koetaan vahvasti kansallisen tason aiheeksi. Keskustelijoiden narratiivit suomalaisuudesta, maahanmuutosta sekä maahanmuuttajista ovat saaneet vahvasti vaikutteita kansallisesta uutisoinnista sekä poliittisesta retoriikasta.