Negatiivisen reagoivuuden yhteydet emootioihin suuntautuvaan tarkkaavuuteen kahdeksan kuukauden ikäisillä vauvoilla
Vuorinen, Heli (2021-11-14)
Negatiivisen reagoivuuden yhteydet emootioihin suuntautuvaan tarkkaavuuteen kahdeksan kuukauden ikäisillä vauvoilla
Vuorinen, Heli
(14.11.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112657397
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112657397
Tiivistelmä
Temperamentilla tarkoitetaan yksilöllisiä, biologispohjaisia eroja reagoivuuden määrässä ja voimakkuudessa ja toisaalta eroja näiden tilojen säätelyssä. Voimakas negatiivinen reagoivuus on temperamenttipiirre, jolla tarkoitetaan taipumusta runsaampaan ja voimakkaampaan negatiivisten tunnekokemusten ja -ilmaisujen määrään. Negatiivisen reagoivuuden on esitetty olevan yhteydessä emootioihin suuntautuvaan tarkkaavuuteen niin, että voimakas negatiivinen reagoivuus voi suunnata tarkkaavuutta voimakkaammin uhkaaviin ärsykkeisiin kuten pelokkaisiin kasvoihin (nk. pelkovinouma, tai laajemmin uhkavinouma). Sekä temperamentilla että emootioihin suuntautuvalla tarkkaavuudella on yhteyksiä myöhempään mielenterveyteen. Aiemman tutkimuksen perusteella erityisessä riskissä epäsuotuisalle kehitykselle saattavat olla ne lapset, jotka ovat vauvaiässä voimakkaasti negatiivisesti reagoivia ja ilmentävät voimakasta tarkkaavuuden vinoumaa uhkaan. Tutkimuksissa vanhemmilla lapsilla on havaittu, että yksilölliset erot negatiivisessa reagoivuudessa ovat yhteydessä emotionaaliseen tarkkaavuuteen. Sen sijaan vauvaiässä tätä yhteyttä on tutkittu vain vähän. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, onko negatiivinen reagoivuus, tai sen osatekijä, pelkoreagoivuus, yhteydessä emootioihin suuntautuvaan tarkkaavuuteen kahdeksan kuukauden ikäisillä tutkittavilla. Lisäksi tarkasteltiin eroja tyttöjen ja poikien välillä. Tutkimuksen otos (n=212) on osa laajempaa FinnBrain-tutkimusta, jossa selvitetään lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviä tekijöitä raskausajasta alkaen. Temperamenttia tutkittiin kahdeksan kuukauden iässä havainnoimalla hyödyntäen Lab-Tab –laboratoriomenetelmän Arm Restraint- ja Masks –tilanteita, sekä kuuden kuukauden iässä IBQ-R-temperamenttikyselyn äidin arvion avulla. Emotionaalista tarkkaavuutta tutkittiin silmänliikerekisteröinnin ja overlap-paradigman avulla, jossa vauvalle esitetään neutraaleja, iloisia ja pelokkaita kasvokuvia, kasvonmuotoisia kontrollikuvia sekä häiriöärsykkeitä. Kokeen pohjalta laskettiin kasvovinouma ja pelkovinouma –muuttujat, jotka kuvaavat tarkkaavuuden suuntautumista iloisiin ja neutraaleihin kasvoihin sekä pelokkaisiin kasvoihin. Koko aineiston tasolla löytyi positiivinen yhteys havainnoidun negatiivisen reagoivuuden ja kasvovinouman väliltä. Äidin arvioimalla negatiivisella reagoivuudella ja sukupuolella oli yhdysvaikutus emotionaaliseen tarkkaavuuteen niin, että tyttöjen voimakkaampi negatiivinen reagoivuus oli yhteydessä voimakkaampaan pelkovinoumaan. Lisäksi tyttöjen äidin arvioiman pelkoreagoivuuden ja pelkovinouman väliltä löytyi positiivinen yhteys. Tytöillä siis sekä voimakkaampi negatiivinen reagoivuus että pelkoreagoivuus olivat yhteydessä voimakkaampaan uhkaan vinoutuvaan tarkkaavuuteen. Tulokset viittaavat siihen, että temperamentin ja emootioihin suuntautuvan tarkkaavuuden välillä saattaa olla yhteys vauvaiässä, ja nämä yhteydet voivat olla sukupuolispesifejä. Aihe vaatii jatkotutkimusta, jotta voidaan selvittää temperamentin ja emootioihin suuntautuvan tarkkaavuuden välisiä yhteyksiä myös myöhempään kehitykseen.