Opettajien työhyvinvointi ja kouluyhteisön sosiaaliset suhteet
Laurila, Sini (2021-11-24)
Opettajien työhyvinvointi ja kouluyhteisön sosiaaliset suhteet
Laurila, Sini
(24.11.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021120759251
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021120759251
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisena suomalaisten koulujen opettajat kokevat oman työhyvinvointinsa koulun olosuhteiden, sosiaalisten suhteiden, itsensä toteuttamisen mahdollisuuksien ja terveydentilan näkökulmista. Sosiaalisten suhteiden osa-aluetta analysoitiin tarkemmin tutkimalla opettajien suhteita työtovereihin, rehtoriin, oppilaisiin sekä oppilaiden vanhempiin, minkä lisäksi kartoitettiin työpaikkakiusaamisen esiintymistä kouluissa. Tutkimuksessa selvitettiin myös, eroavatko kokemukset sosiaalisista suhteista koulussa alle viisi vuotta ja yli viisi vuotta työskennelleiden opettajien välillä.
Opetushenkilöstön työhyvinvointia tarkasteltiin valtakunnallisen Koulun hyvinvointiprofiilin (2017–2018) aineiston avulla. Tutkimus on toteutettu määrällisenä tutkimuksena ja aineisto on kerätty pitkittäisaineistona. Otos koostuu peruskoulujen (ala- ja yläkoulut) sekä toisen asteen oppilaitosten henkilökunnasta (N=1542) ja vastauksia on saatu yhteensä 88 oppilaitoksesta.
Tutkimustuloksista ilmenee, että joitakin kehitystoimenpiteitä kaivattaisiin etenkin koulun olosuhteiden osalta. Lisäksi tuloksissa korostui työn kiire, hektisyys, rentouttavien taukojen puute sekä työn ja työskentelytahdin haastavuus. Fyysisistä ja psyykkisistä oireista eniten kerrottiin esiintyvän niska- ja hartiakipuja, väsymystä sekä univaikeuksia, vaikka enemmistö opettajista (81 %) koki kuitenkin yleisen terveydentilansa melko hyväksi tai erittäin hyväksi.
Sosiaaliset suhteet koettiin kouluissa keskimäärin hyviksi, eivätkä tulokset herättäneet suurta huolta koulujen sosiaalisten suhteiden toimivuudesta. Opettajien mielestä työtovereihin ja työyhteisöön pystyy luottamaan, rehtorin ja oppilaiden kanssa on helppo tulla toimeen ja vanhemmat arvostavat koulun tekemää työtä. Hieman heikompana opettajat kokivat kuitenkin työyhteisön jäsenten tasapuolisen kohtelun, vanhempien tarjoaman konkreettisen avun koulutyöhön sekä koulun kehittämiseen osallistumisen ja oppilaiden kiinnostuksen omaa opiskelua kohtaan. Vaikka opettajat eivät kokeneet itse osallistuvansa tai olleensa työpaikkakiusaamisen kohteena, oli kiusaamistilanteita kuitenkin jonkin verran omissa kouluissa havaittu. Työsuhteen kestolla ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa sosiaalisten suhteiden kokemuksiin.
Koska tämän päivän työelämä edellyttää henkilöstön laajojen osaamisvaatimusten lisäksi paljon muutakin modernia ammattiosaamista, korostuu esimerkiksi sosiaalisten taitojen merkitys entisestään. Muuttuvan työelämän pyörteissä myös opettajien työhyvinvointia ja jaksamista olisi tärkeää tukea, jotta innostus ja motivaatio omaan työhön säilyy.
Opetushenkilöstön työhyvinvointia tarkasteltiin valtakunnallisen Koulun hyvinvointiprofiilin (2017–2018) aineiston avulla. Tutkimus on toteutettu määrällisenä tutkimuksena ja aineisto on kerätty pitkittäisaineistona. Otos koostuu peruskoulujen (ala- ja yläkoulut) sekä toisen asteen oppilaitosten henkilökunnasta (N=1542) ja vastauksia on saatu yhteensä 88 oppilaitoksesta.
Tutkimustuloksista ilmenee, että joitakin kehitystoimenpiteitä kaivattaisiin etenkin koulun olosuhteiden osalta. Lisäksi tuloksissa korostui työn kiire, hektisyys, rentouttavien taukojen puute sekä työn ja työskentelytahdin haastavuus. Fyysisistä ja psyykkisistä oireista eniten kerrottiin esiintyvän niska- ja hartiakipuja, väsymystä sekä univaikeuksia, vaikka enemmistö opettajista (81 %) koki kuitenkin yleisen terveydentilansa melko hyväksi tai erittäin hyväksi.
Sosiaaliset suhteet koettiin kouluissa keskimäärin hyviksi, eivätkä tulokset herättäneet suurta huolta koulujen sosiaalisten suhteiden toimivuudesta. Opettajien mielestä työtovereihin ja työyhteisöön pystyy luottamaan, rehtorin ja oppilaiden kanssa on helppo tulla toimeen ja vanhemmat arvostavat koulun tekemää työtä. Hieman heikompana opettajat kokivat kuitenkin työyhteisön jäsenten tasapuolisen kohtelun, vanhempien tarjoaman konkreettisen avun koulutyöhön sekä koulun kehittämiseen osallistumisen ja oppilaiden kiinnostuksen omaa opiskelua kohtaan. Vaikka opettajat eivät kokeneet itse osallistuvansa tai olleensa työpaikkakiusaamisen kohteena, oli kiusaamistilanteita kuitenkin jonkin verran omissa kouluissa havaittu. Työsuhteen kestolla ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa sosiaalisten suhteiden kokemuksiin.
Koska tämän päivän työelämä edellyttää henkilöstön laajojen osaamisvaatimusten lisäksi paljon muutakin modernia ammattiosaamista, korostuu esimerkiksi sosiaalisten taitojen merkitys entisestään. Muuttuvan työelämän pyörteissä myös opettajien työhyvinvointia ja jaksamista olisi tärkeää tukea, jotta innostus ja motivaatio omaan työhön säilyy.