Asianosaisen tiedonsaantioikeus puolustautumisoikeutena yrityskauppavalvonnassa
Kaskela, Oskar (2021-12-31)
Asianosaisen tiedonsaantioikeus puolustautumisoikeutena yrityskauppavalvonnassa
Kaskela, Oskar
(31.12.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202201071575
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202201071575
Tiivistelmä
Tutkielmassa perehdytään lainopin keinoin asianosaisen puolustautumisoikeuksien, ja sitä kautta oikeussuojan toteutumiseen yrityskauppavalvonta-asioissa. Varsinaisena tutkimuskysymyksenä onkin, toteutuuko asianosaisen tiedonsaantioikeus täysimääräisesti. Yrityskauppavalvonta on ennakollista kilpailuvalvontaa ja se muodostaakin oman erityisen hallintomenettelyn lajin. Siihen liittyy monia erityislaatuisia piirteitä, jotka erottavat sen normaaleista hallintoasioiden käsittelyistä. Erityisesti sitä leimaavat kilpailuoikeuden tavoitteet sekä korostunut kansainvälisyys.
Yrityskauppavalvontaa sitovat myös muita hallintomenettelyitä koskevat hyvän hallinnon perusteet ja yleiset oikeusperiaatteet. Tutkielmassa esitettävin perustein, tutkinnan asianosaisella on korostunut tarve saada oikeussuojaa ja puolustautumisoikeudet toteuttavat tätä. Yrityskauppavalvonnan luonteen takia, Kilpailu- ja kuluttajaviraston (”KKV”) kerätessä oma-aloitteisesti hallintopäätökseen vaikuttavia materiaaleja, asianosaisen tiedonsaantioikeudella ja kuulemisella on tutkinnassa korostunut merkitys. KKV:n tutkinnan aikana haltuun saamat asiakirja-aineistot sisältävät usein elinkeinonharjoittajien liikesalaisuuksia, mikä rajoittaa asianosaisen tiedonsaantioikeutta. Tiedonsaantioikeutta ei kuitenkaan voida rajoittaa asianosaisen oikeussuojaa loukkaavalla tavalla. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa asiaa käsittelevän viranomaisen tulee tehdä liikesalaisuusarvio niistä materiaaleista, joita asianosaiselle voidaan luovuttaa. KKV:n tulee tältä osin suorittaa intressipunnintaa kilpailevien perusoikeuksien välillä.
Kotimaisen kilpailuoikeuden perustuessa pitkälti EU-oikeuteen tutkielmassa perehdytään vertailevasti myös unionin oikeuteen ja sen oikeuskäytäntöön. Samalla kuitenkin tiedostetaan KKV:n ja Euroopan komission tutkintojen erot ja niiden vaikutukset. Unionin tason oikeuskäytäntöä tiedonsaantioikeudesta kilpailuasioissa löytyy huomattavasti enemmän kuin kotimaista ja sen perusteella luodaankin kuva asiaa koskevasta oikeustilasta. Komissio on myös kehittänyt yrityskeskittymien valvonnassa asianosaisen puolustautumisoikeudet paremmin huomioivia menettelyitä, kuten tietohuonemenettelyn. Työn lopussa perehdytään myös tarkasti kotimaiseen aiheeseen liittyvään oikeuskäytäntöön ja sen avulla saadaan tarkka kuva tiedonsaantioikeuden vakiintuneesta merkityksestä puolustautumisoikeutena.
Johtopäätöksenä tutkielmassa todetaan, että asianosaisen tiedonsaantioikeus ei välttämättä toteudu aina täysmääräisesti kilpailuasioissa. Asiaa koskeva oikeuskäytäntö on kuitenkin yhtenäistä samoin kuin KKV:n toiminta, eikä asiassa ole suurempia ongelmia lainkäytön ennakoitavuuden suhteen. Silti tutkielmassa ehdotetaan asianosaisen tiedonsaantioikeuden kehittämistä, jotta se olisi samalla tasolla kuin eurooppalaiset standardit.
Yrityskauppavalvontaa sitovat myös muita hallintomenettelyitä koskevat hyvän hallinnon perusteet ja yleiset oikeusperiaatteet. Tutkielmassa esitettävin perustein, tutkinnan asianosaisella on korostunut tarve saada oikeussuojaa ja puolustautumisoikeudet toteuttavat tätä. Yrityskauppavalvonnan luonteen takia, Kilpailu- ja kuluttajaviraston (”KKV”) kerätessä oma-aloitteisesti hallintopäätökseen vaikuttavia materiaaleja, asianosaisen tiedonsaantioikeudella ja kuulemisella on tutkinnassa korostunut merkitys. KKV:n tutkinnan aikana haltuun saamat asiakirja-aineistot sisältävät usein elinkeinonharjoittajien liikesalaisuuksia, mikä rajoittaa asianosaisen tiedonsaantioikeutta. Tiedonsaantioikeutta ei kuitenkaan voida rajoittaa asianosaisen oikeussuojaa loukkaavalla tavalla. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa asiaa käsittelevän viranomaisen tulee tehdä liikesalaisuusarvio niistä materiaaleista, joita asianosaiselle voidaan luovuttaa. KKV:n tulee tältä osin suorittaa intressipunnintaa kilpailevien perusoikeuksien välillä.
Kotimaisen kilpailuoikeuden perustuessa pitkälti EU-oikeuteen tutkielmassa perehdytään vertailevasti myös unionin oikeuteen ja sen oikeuskäytäntöön. Samalla kuitenkin tiedostetaan KKV:n ja Euroopan komission tutkintojen erot ja niiden vaikutukset. Unionin tason oikeuskäytäntöä tiedonsaantioikeudesta kilpailuasioissa löytyy huomattavasti enemmän kuin kotimaista ja sen perusteella luodaankin kuva asiaa koskevasta oikeustilasta. Komissio on myös kehittänyt yrityskeskittymien valvonnassa asianosaisen puolustautumisoikeudet paremmin huomioivia menettelyitä, kuten tietohuonemenettelyn. Työn lopussa perehdytään myös tarkasti kotimaiseen aiheeseen liittyvään oikeuskäytäntöön ja sen avulla saadaan tarkka kuva tiedonsaantioikeuden vakiintuneesta merkityksestä puolustautumisoikeutena.
Johtopäätöksenä tutkielmassa todetaan, että asianosaisen tiedonsaantioikeus ei välttämättä toteudu aina täysmääräisesti kilpailuasioissa. Asiaa koskeva oikeuskäytäntö on kuitenkin yhtenäistä samoin kuin KKV:n toiminta, eikä asiassa ole suurempia ongelmia lainkäytön ennakoitavuuden suhteen. Silti tutkielmassa ehdotetaan asianosaisen tiedonsaantioikeuden kehittämistä, jotta se olisi samalla tasolla kuin eurooppalaiset standardit.