Novel prognostic factors for advanced melanoma and localized renal cell carcinoma
Mattila, Kalle E. (2022-01-28)
Novel prognostic factors for advanced melanoma and localized renal cell carcinoma
(28.01.2022)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8752-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8752-8
Tiivistelmä
This study aimed to evaluate prognostic and predictive factors in melanoma and renal cell carcinoma to tailor optimal treatment and follow-up for cancer patients.
Chemotherapy was the standard treatment for advanced melanoma before immune checkpoint inhibitors and targeted therapies. The median overall survival was 8.9 months (95% CI 7.5–10.4) and the five-year survival rate 13% in 146 patients who had received BOLD-IFN chemoimmunotherapy at Turku University Hospital in 1991─2010. Long-term survivors were found especially in patients without visceral metastases (five-year survival rate 28%).
The Finnish Melanoma Group conducted a prospective, multicenter trial enrolling 38 patients who received TOL-IFN (temozolomide, lomustine, vincristine, and interferone-alpha) ± vemurafenib for the first-line treatment of advanced cutaneous melanoma. Elevated LDH was associated with shorter overall survival unlike asymptomatic brain metastases. Undetectable circulating tumor DNA in baseline plasma samples correlated with longer progression-free survival and baseline ctDNA levels were inversely associated with overall survival. Patients with persistent detectable ctDNA during treatment had the shortest overall survival.
One-third of patients will develop disease recurrence after surgery for localized renal cell carcinoma. Tumor size, tumor grade (Fuhrman), and microvascular invasion were sufficient for the accurate prediction of metastasis-free survival in 196 patients operated for localized clear cell RCC. The three-feature prediction model was validated in an external cohort of 714 patients. It retained similar prediction accuracy as the Leibovich model (C-index 0.836 vs. 0.848, p=0.106) and had better prognostic value for long-term prediction in both cohorts
In conclusion, undetectable ctDNA is a novel biomarker indicating favourable prognosis in advanced melanoma. This study suggests that patients with persistent detectable ctDNA may require more frequent monitoring of treatment response and perhaps more intensive therapy. We also introduced a three-feature prediction model for metastasis-free survival as a tool for optimizing postoperative follow-up of localized RCC patients. Edenneen melanooman ja paikallisen munuaissyövän uudet ennustetekijät
Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli löytää uusia ennustetekijöitä, jotka voivat auttaa suunnittelemaan melanooma- ja munuaissyöpäpotilaiden yksilöllistä hoitoa ja seurantaa.
Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin solunsalpaajahoidon ja alfainterferonin (DOBC-IFN) hyötyä ennustavia tekijöitä. 146 potilasta oli saanut DOBC-IFN-hoitoa TYKS:ssä edenneen ihomelanooman vuoksi vuosina 1991–2010. Potilaiden eliniän mediaani oli 8,9 kuukautta (95 prosentin luottamusväli 7,5–10,4 kk) ja viiden vuoden kohdalla elossa olevien potilaiden osuus oli 13 prosenttia. Jopa 28 prosenttia potilaista, joilla ei ollut todettu sisäelinetäpesäkkeitä, pysyi elossa viisi vuotta.
Toisessa ja kolmannessa osatyössä raportoitiin tulokset Suomen Melanoomaryhmän toteuttamasta prospektiivisesta kansallisesta monikeskustutkimuksesta, jossa annettiin 38:lle edennyttä ihomelanoomaa sairastavalle potilaalle solunsalpaajien, alfainterferonin (TOL-IFN) ja vemurafenibin yhdistelmähoitoa. Korkea plasman laktaattidehydrogenaasipitoisuus ennusti lyhyempää elinaikaa, kun taas oireettomat aivometastaasit eivät olleet yhteydessä lyhyempään elinaikaan. Veressä kiertävä kasvain-DNA ennusti nopeampaa taudin etenemistä ja kasvain- DNA:n määrä oli kääntäen verrannollinen elinajan pituuteen. Lyhyin elinaika todettiin potilailla, joilla kasvain-DNA ei hävinnyt hoidon aikana toistetusti otetuista plasmanäytteistä.
Neljännessä osatyössä osoitettiin, että syöpäkasvaimen koko, syöpäsolujen erilaistumisaste ja leviäminen hiusverisuoniin ennustavat luotettavasti etäpesäkkeiden ilmaantumista paikallisen kirkassoluisen munuaissyövän leikkauksen jälkeen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että veressä kiertävä kasvain-DNA ennustaa melanoomapotilaiden elinaikaa. Mikäli kiertävä kasvain-DNA ei häviä hoidon aikana, voidaan harkita hoidon tehostamista. Neljännessä osatyössä esitellyn uuden nomogrammin avulla voidaan arvioida potilaan riskiä sairastua levinneeseen munuaissyöpään ja tätä luokittelua voidaan käyttää, kun suunnitellaan potilaan seurantaa paikallisen kirkassoluisen munuaissyövän leikkauksen jälkeen.
Chemotherapy was the standard treatment for advanced melanoma before immune checkpoint inhibitors and targeted therapies. The median overall survival was 8.9 months (95% CI 7.5–10.4) and the five-year survival rate 13% in 146 patients who had received BOLD-IFN chemoimmunotherapy at Turku University Hospital in 1991─2010. Long-term survivors were found especially in patients without visceral metastases (five-year survival rate 28%).
The Finnish Melanoma Group conducted a prospective, multicenter trial enrolling 38 patients who received TOL-IFN (temozolomide, lomustine, vincristine, and interferone-alpha) ± vemurafenib for the first-line treatment of advanced cutaneous melanoma. Elevated LDH was associated with shorter overall survival unlike asymptomatic brain metastases. Undetectable circulating tumor DNA in baseline plasma samples correlated with longer progression-free survival and baseline ctDNA levels were inversely associated with overall survival. Patients with persistent detectable ctDNA during treatment had the shortest overall survival.
One-third of patients will develop disease recurrence after surgery for localized renal cell carcinoma. Tumor size, tumor grade (Fuhrman), and microvascular invasion were sufficient for the accurate prediction of metastasis-free survival in 196 patients operated for localized clear cell RCC. The three-feature prediction model was validated in an external cohort of 714 patients. It retained similar prediction accuracy as the Leibovich model (C-index 0.836 vs. 0.848, p=0.106) and had better prognostic value for long-term prediction in both cohorts
In conclusion, undetectable ctDNA is a novel biomarker indicating favourable prognosis in advanced melanoma. This study suggests that patients with persistent detectable ctDNA may require more frequent monitoring of treatment response and perhaps more intensive therapy. We also introduced a three-feature prediction model for metastasis-free survival as a tool for optimizing postoperative follow-up of localized RCC patients.
Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli löytää uusia ennustetekijöitä, jotka voivat auttaa suunnittelemaan melanooma- ja munuaissyöpäpotilaiden yksilöllistä hoitoa ja seurantaa.
Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin solunsalpaajahoidon ja alfainterferonin (DOBC-IFN) hyötyä ennustavia tekijöitä. 146 potilasta oli saanut DOBC-IFN-hoitoa TYKS:ssä edenneen ihomelanooman vuoksi vuosina 1991–2010. Potilaiden eliniän mediaani oli 8,9 kuukautta (95 prosentin luottamusväli 7,5–10,4 kk) ja viiden vuoden kohdalla elossa olevien potilaiden osuus oli 13 prosenttia. Jopa 28 prosenttia potilaista, joilla ei ollut todettu sisäelinetäpesäkkeitä, pysyi elossa viisi vuotta.
Toisessa ja kolmannessa osatyössä raportoitiin tulokset Suomen Melanoomaryhmän toteuttamasta prospektiivisesta kansallisesta monikeskustutkimuksesta, jossa annettiin 38:lle edennyttä ihomelanoomaa sairastavalle potilaalle solunsalpaajien, alfainterferonin (TOL-IFN) ja vemurafenibin yhdistelmähoitoa. Korkea plasman laktaattidehydrogenaasipitoisuus ennusti lyhyempää elinaikaa, kun taas oireettomat aivometastaasit eivät olleet yhteydessä lyhyempään elinaikaan. Veressä kiertävä kasvain-DNA ennusti nopeampaa taudin etenemistä ja kasvain- DNA:n määrä oli kääntäen verrannollinen elinajan pituuteen. Lyhyin elinaika todettiin potilailla, joilla kasvain-DNA ei hävinnyt hoidon aikana toistetusti otetuista plasmanäytteistä.
Neljännessä osatyössä osoitettiin, että syöpäkasvaimen koko, syöpäsolujen erilaistumisaste ja leviäminen hiusverisuoniin ennustavat luotettavasti etäpesäkkeiden ilmaantumista paikallisen kirkassoluisen munuaissyövän leikkauksen jälkeen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että veressä kiertävä kasvain-DNA ennustaa melanoomapotilaiden elinaikaa. Mikäli kiertävä kasvain-DNA ei häviä hoidon aikana, voidaan harkita hoidon tehostamista. Neljännessä osatyössä esitellyn uuden nomogrammin avulla voidaan arvioida potilaan riskiä sairastua levinneeseen munuaissyöpään ja tätä luokittelua voidaan käyttää, kun suunnitellaan potilaan seurantaa paikallisen kirkassoluisen munuaissyövän leikkauksen jälkeen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2845]