Onko lukion yleissivistävässä opetuksessa käsityön kokoinen aukko? : Lukiolaisten valinnat ja valintaan vaikuttavat tekijät käsityön oppiaineessa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, valitsisivatko lukio-opiskelijat käsityön kursseja, mikäli niitä olisi kurssitarjonnassa, ja mitkä tekijät mahdollisesti selittäisivät heidän valintojaan. Tutkimus on ajankohtainen ja merkityksellinen, sillä lukion uusissa, vuonna 2019 julkaistuissa opetussuunnitelman perusteissa määritellyt laaja-alaiset tavoitteet voisivat mahdollistaa käsityön oppiaineen esiin nostamisen yhä isompana osana lukion yleissivistävää oppimäärää. Aihe on ajankohtainen myös siitä syystä, että vuonna 2020 on tehty selvitys koskien lukiodiplomeja taito- ja taideaineissa. Tämä selvitys koski myös käsityön lukiodiplomia. Selvityksen perusteella käsityön lukiodiplomeita suoritetaan vähän, joten käsityön asema lukioissa on heikko. Aiempaa tutkimusta lukiokäsityöstä Suomessa on hyvin vähän ja lukioissa käsityötä voi suorittaa vain muutaman vapaavalintaisen kurssin ja lukiodiplomin verran. Tutkielman toteutusta ohjasi sitä varten, aiemman tutkimuksen ja kirjallisuuden pohjalta koottu teoreettinen tausta. Tämän teoreettisen taustan perusteella lukio-opiskelijoiden yleisiin kurssivalintoihin ja käsityön valintaan yhteydessä oleviksi selittäviksi tekijöiksi valikoitui oppilaan sosiaalistumisesta, henkilökohtaisesta kiinnostuksesta, sekä hyötynäkökulmista johtuvat tekijät. Tutkielman tärkeimpien käsitteiden pohjalta muodostettiin tutkimuksen kolmiosainen kyselylomake, joka muodostettiin määrällisistä välimatka-asteikollisista väittämistä. Kyselylomakkeeseen saatiin yhteensä 111 vastausta, maantieteellisesti suppeasti jakautuneena. Suurin osa tutkimuksen vastauksista saatiin läntisestä Suomesta ja loput Pohjois-Karjalasta (10 %). Ensimmäisessä osiossa opiskelijat arvoivat yleiseen kurssivalintaan yhteydessä olevien tekijöiden vaikuttavuutta. Toisessa osiossa opiskelijat valitsivat tutkimusta varten luotuja käsityön esimerkkikursseja kuudesta vaihtoehdosta sekä arvioivat jokaisen luodun esimerkkikurssin kiinnostavuutta ja hyödyllisyyttä. Jokaisen kuuden esimerkkikurssin kohdalla valitsijoita oli 24–40 % kaikista tutkimukseen osallistuneista 111 vastaajasta. Tämän tutkimuksen aineiston analysoinnin perusteella voidaan todeta, että lukiolaisten kurssivalinnoissa vaikuttavina tekijöinä nousivat esiin sosiaalisten tekijöiden sijaan enemmän kiinnostavuuden ja hyödyllisyyden tekijät. Tutkimuksen tuloksista tehtyjen johtopäätösten perusteella käsityötä tulisi kehittää erityisesti sen hyödyllisyyden tekijöiden näkökulmista. Tutkimustulosten yleistettävyyttä heikentää kyselyn pieni otoskoko, joka oli lisäksi alueellisesta näkökulmasta yksipuolinen. Lisäksi tähän tutkimukseen luotiin täysin uusi mittari, jonka luotettavuutta on haasteellista arvioida. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa lukion oppimäärän sisältöjä ja kehitettäessä käsityöoppiainetta lukioissa.