Lääkitysten aiheuttaman leukaluun osteonekroosin ennaltaehkäisy
Alanen, Mikko (2021-12-28)
Lääkitysten aiheuttaman leukaluun osteonekroosin ennaltaehkäisy
Alanen, Mikko
(28.12.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202201178816
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202201178816
Tiivistelmä
Lääkitysten aiheuttama leukaluun osteonekroosi (MRONJ, medication related osteonecrosis of the jaw) on leukaluussa esiintyvä harvinainen, mutta usein vaikeahoitoinen tauti. MRONJ:n esiintyvyydestä ei ole yksiselitteistä arviota muun muassa laajojen prospektiivisten tutkimusten puutteen ja useiden riskitekijöiden vuoksi. MRONJ on antiresorptiivisten (AR) ja tiettyjen antiangiogeenisten lääkitysten aiheuttama komplikaatio. AR lääkityksiin kuuluvat bisfosfonaatit ja denosumabi. (Wang et al. 2018; Ruggiero et al. 2014), joita käytetään osteoporoosin, osteopenian, multippelin myelooman ja pahanlaatuisten kasvainten luustometastaasien hoitoon. Ensimmäiset MRONJ tapaukset kuvasi Marx vuonna 2003 (Marx 2003).
MRONJ:n synnyn mekanismia ei tunneta, mutta sen arvellaan olevan monitekijäinen ja AR-lääkityksen vuoksi heikentynyt luun uudelleenmuodostus yhteisvaikutuksessa paikallisen infektion tai trauman kanssa saattavat olla sen osatekijöitä (Nicolatou-Galitis et al. 2019). Näiden lääkitysten aiheuttaman luukuolion esiintyminen ainoastaan leukaluussa on myös etiologialtaan tuntematon. Aikaisimmissa raportoiduissa MRONJ tapauksissa hampaan poisto on ilmoitettu tautia edeltävänä toimenpiteenä. Hampaan poiston syynä on ollut tavallisesti parodontaalinen tai periapikaalinen infektio. (Marx 2011; Ruggiero et al. 2009; Boonyapakorn et al. 2008; Marx et al. 2005; Ficarra et al. 2005). Riskitekijöitä taudin puhkeamiselle ovat heikko suuhygienia, suukirurgiset toimenpiteet, parodontiitti ja huonosti istuvat proteesit (Wang et al. 2018). Tämän vuoksi ennen AR-lääkehoidon aloitusta potilaan tulisi käydä hammaslääkärin tarkastuksessa. Tarvittavat hampaiston toimenpiteet tulisi suorittaa ennen AR-lääkehoidon aloitusta (Cariolatto et al. 2018). Ennakoivasta hammaslääkärintarkastuksesta huolimatta hammashoitotoimenpiteitä joudutaan usein suorittamaan lääkitysten aikana. Hammassairauksien ja suun bakteeri-infektion korkea esiintyvyysaste MRONJ potilailla on syy sille, miksi hammaslääkäri on tärkeässä roolissa tämän vaikeahoitoisen taudin ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa diagnosoinnissa (Nicolatou-Galitis et al. 2019).
MRONJ:n hoitoon ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä suositusta. Hoito on potilaskohtaista ja valinta konservatiivisen ja kirurgisen hoidon välillä on haastavaa. Hoidon suunnitteluun on suositeltu moniammatillista yhteistyötä hammaslääkärin, lääkärin/onkologin ja suu- ja leukakirurgin välillä. Hoidon päätavoite on saada infektio sekä luunekroosin eteneminen pysäytettyä ja kipu kontrolliin (Rosella et al. 2016). Potilaan elämänlaadun kannalta ennaltaehkäisy on ehdottomasti paras hoito.
Tämän kirjallisuuskatsauksen päämääränä oli kerätä tutkittu tieto MRONJ:n ennaltaehkäisystä.
MRONJ:n synnyn mekanismia ei tunneta, mutta sen arvellaan olevan monitekijäinen ja AR-lääkityksen vuoksi heikentynyt luun uudelleenmuodostus yhteisvaikutuksessa paikallisen infektion tai trauman kanssa saattavat olla sen osatekijöitä (Nicolatou-Galitis et al. 2019). Näiden lääkitysten aiheuttaman luukuolion esiintyminen ainoastaan leukaluussa on myös etiologialtaan tuntematon. Aikaisimmissa raportoiduissa MRONJ tapauksissa hampaan poisto on ilmoitettu tautia edeltävänä toimenpiteenä. Hampaan poiston syynä on ollut tavallisesti parodontaalinen tai periapikaalinen infektio. (Marx 2011; Ruggiero et al. 2009; Boonyapakorn et al. 2008; Marx et al. 2005; Ficarra et al. 2005). Riskitekijöitä taudin puhkeamiselle ovat heikko suuhygienia, suukirurgiset toimenpiteet, parodontiitti ja huonosti istuvat proteesit (Wang et al. 2018). Tämän vuoksi ennen AR-lääkehoidon aloitusta potilaan tulisi käydä hammaslääkärin tarkastuksessa. Tarvittavat hampaiston toimenpiteet tulisi suorittaa ennen AR-lääkehoidon aloitusta (Cariolatto et al. 2018). Ennakoivasta hammaslääkärintarkastuksesta huolimatta hammashoitotoimenpiteitä joudutaan usein suorittamaan lääkitysten aikana. Hammassairauksien ja suun bakteeri-infektion korkea esiintyvyysaste MRONJ potilailla on syy sille, miksi hammaslääkäri on tärkeässä roolissa tämän vaikeahoitoisen taudin ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa diagnosoinnissa (Nicolatou-Galitis et al. 2019).
MRONJ:n hoitoon ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä suositusta. Hoito on potilaskohtaista ja valinta konservatiivisen ja kirurgisen hoidon välillä on haastavaa. Hoidon suunnitteluun on suositeltu moniammatillista yhteistyötä hammaslääkärin, lääkärin/onkologin ja suu- ja leukakirurgin välillä. Hoidon päätavoite on saada infektio sekä luunekroosin eteneminen pysäytettyä ja kipu kontrolliin (Rosella et al. 2016). Potilaan elämänlaadun kannalta ennaltaehkäisy on ehdottomasti paras hoito.
Tämän kirjallisuuskatsauksen päämääränä oli kerätä tutkittu tieto MRONJ:n ennaltaehkäisystä.