Johtajuuden polut varhaiskasvatuksessa
Bergman, Anne (2021-12-20)
Johtajuuden polut varhaiskasvatuksessa
Bergman, Anne
(20.12.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202201179068
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202201179068
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin päiväkodin johtajien polkuja varhaiskasvatuksen alalle ja
päiväkodin johtotehtäviin. Tutkimusaineisto muodostui seitsemän päiväkodin johtajan työssä toimivan
henkilön puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastatteluin selvitettiin, miten ja miksi johtajat
ovat varhaiskasvatukseen ja varhaiskasvatuksen johtamistehtäviinsä hakeutuneet tai ajautuneet ja mitä
koulutus ja sen kautta tullut osaaminen merkitsee heidän työssään. Tutkimuksessa selvitettiin,
millaisia mahdollisuuksia johtajat näkevät johtajuuden polullaan jatkossa. Lisäksi tutkittiin, millaista
koulutusta johtajat ovat saaneet johtamiseensa peruskoulutuksensa lisäksi, millaista lisäkoulutusta
johtajat kaipaisivat ja mitä johtajat itse ajattelevat tehtävän kelpoisuusvaatimusten noususta.
Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista tutkimusotetta ja aineistolähtöistä analyysimenetelmää.
Valittua aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin, teemoittelun ja tyypittelyn keinoin. Tutkimuksen
perusteella ilmeistä on, että olosuhteilla ja sattumalla on aina osansa ihmiselämässä tapahtuvilla
muutoksilla. Haastatteluaineiston perusteella voidaan kuitenkin todeta, että päiväkodin johtajuus on
ammattimaistunut omaksi, selväksi professiokseen muiden koulutusalan johtajatehtävien joukkoon.
Päiväkodin johtajuutta ei hoideta enää muiden työtehtävien ohessa. Johtajuus kiinnostaa ja johtajaksi
hakeudutaan. Kaikkien johtajien reitit eivät ole päämäärätietoisia johtajuusreittejä, mutta
substanssiosaamisen kannalta on tärkeä merkitys myös sillä, että ennen johtajan työtä on työskennelty
myös varhaiskasvatuksen opettajana. Päiväkodin varajohtajuus näyttäytyi selkeänä ohjaustekijänä
johtajan työhön. Haastateltujen puheessa korostui koulutuksen merkitys työssä onnistumiseen ja
tehtävän tuleva kelpoisuusvaatimus, maisterintutkinto, nähtiin tarpeellisena. Alan kiihtyneestä
muutostahdista huolimatta kaikki haastatellut näkivät itsensä jatkossakin päiväkodin johtajan
tehtävissä. Muina jatkovaihtoehtoina mainittiin varhaiskasvatuksen kehittämistehtävät, asiantuntijatyö,
ylempi johtamistyö, työt toisella alalla ja jatkokoulutus.
Johtopäätöksinä uusien johtajien urapolku tulee tehdä selkeäksi, kannustavaksi, apulaisjohtajuuden
kautta johtajuuteen valmentavaksi sekä johtamistyöhön harjaannuttavaksi. Johtajuuden
täydennyskoulutukseen tulee panostaa ja kohti erillistä, päiväkodin johtajan tehtävään pätevöittävää
lisäkoulutusta pyrkiä. Pitovoimaa päiväkodin johtajan tehtävässä ja varhaiskasvatuksen alalla
pysymisessä saadaan huolehtimalla varhaiskasvatusalan riittävästä resurssoinnista ja korjaamalla
päiväkodin johtajien palkkausta haastavan johtamistehtävän vaatimalle tasolle.
päiväkodin johtotehtäviin. Tutkimusaineisto muodostui seitsemän päiväkodin johtajan työssä toimivan
henkilön puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastatteluin selvitettiin, miten ja miksi johtajat
ovat varhaiskasvatukseen ja varhaiskasvatuksen johtamistehtäviinsä hakeutuneet tai ajautuneet ja mitä
koulutus ja sen kautta tullut osaaminen merkitsee heidän työssään. Tutkimuksessa selvitettiin,
millaisia mahdollisuuksia johtajat näkevät johtajuuden polullaan jatkossa. Lisäksi tutkittiin, millaista
koulutusta johtajat ovat saaneet johtamiseensa peruskoulutuksensa lisäksi, millaista lisäkoulutusta
johtajat kaipaisivat ja mitä johtajat itse ajattelevat tehtävän kelpoisuusvaatimusten noususta.
Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista tutkimusotetta ja aineistolähtöistä analyysimenetelmää.
Valittua aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin, teemoittelun ja tyypittelyn keinoin. Tutkimuksen
perusteella ilmeistä on, että olosuhteilla ja sattumalla on aina osansa ihmiselämässä tapahtuvilla
muutoksilla. Haastatteluaineiston perusteella voidaan kuitenkin todeta, että päiväkodin johtajuus on
ammattimaistunut omaksi, selväksi professiokseen muiden koulutusalan johtajatehtävien joukkoon.
Päiväkodin johtajuutta ei hoideta enää muiden työtehtävien ohessa. Johtajuus kiinnostaa ja johtajaksi
hakeudutaan. Kaikkien johtajien reitit eivät ole päämäärätietoisia johtajuusreittejä, mutta
substanssiosaamisen kannalta on tärkeä merkitys myös sillä, että ennen johtajan työtä on työskennelty
myös varhaiskasvatuksen opettajana. Päiväkodin varajohtajuus näyttäytyi selkeänä ohjaustekijänä
johtajan työhön. Haastateltujen puheessa korostui koulutuksen merkitys työssä onnistumiseen ja
tehtävän tuleva kelpoisuusvaatimus, maisterintutkinto, nähtiin tarpeellisena. Alan kiihtyneestä
muutostahdista huolimatta kaikki haastatellut näkivät itsensä jatkossakin päiväkodin johtajan
tehtävissä. Muina jatkovaihtoehtoina mainittiin varhaiskasvatuksen kehittämistehtävät, asiantuntijatyö,
ylempi johtamistyö, työt toisella alalla ja jatkokoulutus.
Johtopäätöksinä uusien johtajien urapolku tulee tehdä selkeäksi, kannustavaksi, apulaisjohtajuuden
kautta johtajuuteen valmentavaksi sekä johtamistyöhön harjaannuttavaksi. Johtajuuden
täydennyskoulutukseen tulee panostaa ja kohti erillistä, päiväkodin johtajan tehtävään pätevöittävää
lisäkoulutusta pyrkiä. Pitovoimaa päiväkodin johtajan tehtävässä ja varhaiskasvatuksen alalla
pysymisessä saadaan huolehtimalla varhaiskasvatusalan riittävästä resurssoinnista ja korjaamalla
päiväkodin johtajien palkkausta haastavan johtamistehtävän vaatimalle tasolle.