Itsekriminointisuoja hallinnossa : Kenelle itsekriminointisuoja hallintoprosessissa kuuluu ja mikä merkitys sille annetaan tuomioistuimen päätöksenteossa?

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan itsekriminointisuojan laajuutta hallintoprosessissa sekä sitä, mikä merkitys suojan mukaiselle vaikenemiselle annetaan tuomioistuimen päätöksenteossa. Todistajan itsekriminointisuojaa koskeva säännös otettiin mukaan lakiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019) ja tutkielmassa tarkastellaan tarkemmin lainopin keinoin sen sisältöä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan mahdollisia muita itsekriminointisuojan sovellutuksia hallintoprosessissa ja hallintomenettelyssä, sekä kansainväliseen että kotimaiseen oikeuskäytäntöön ja oikeuskirjallisuuteen tukeutuen. Tutkimuskysymyksenä on, mikä on itsekriminointisuojan sisältö hallintoprosessin kontekstissa ja kuinka itsekriminointisuojaan vetoaminen vaikuttaa tuomioistuimen päätösharkintaan. Tutkimus jakautuu neljään osaan, joista ensimmäisessä tarkastellaan hallintoprosessin tavoitteita ja näihin tavoitteisiin pääsemisen keinoja ja rajoitteita. Toisessa osassa tarkastellaan itsekriminointisuojaa sekä yleisprosessuaalisesti että hallintoprosessin ominaispiirteitä vasten peilaten. Kolmannessa osassa itsekriminointisuojan sisältöä ja merkitystä tarkastellaan tehtyjen luokitusten kautta. Viimeiseksi tutkimuksessa tarkastellaan, mikä merkitys vaikenemiselle annetaan tuomioistuimen päätöksenteossa toisaalta hyödyntämiskiellon kautta, toisaalta näytön riittävyyttä koskevan pohdinnan kautta.

Keskeisenä tutkimustuloksena itsekriminointisuojan osalta on, että itsekriminointisuoja voidaan jakaa hallintoprosessissa neljään eri luokkaan ja kaikkien luokkien sisällä itsekriminointisuojan osalta on avoimia kysymyksiä. Sanamuotonsa perusteella hallintoprosessilain itsekriminointisuoja koskisi vain todistajia, mutta oikeuskirjallisuudessa on pidetty melko selvänä, että myös hallintoprosessin asianosainen voisi vedota itsekriminointisuojaan. Lisäksi hallinnollisten sanktioiden osalta itsekriminointisuoja on epäselvä, eikä sen laajuudesta voi ainakaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella tehdä selkeitä johtopäätöksiä. Sen sijaan Euroopan unionin tuomioistuin on antanut ratkaisun, jonka perusteella suojalle annettaisiin melko vahva merkitys EU-oikeudellisissa asioissa. hallintoasioille tyypilliset tiedonantovelvollisuudet ja itsekriminointisuoja ovat jossain määrin vaikeasti yhteensovitettavissa, ja esimerkiksi liikennerikkomusten ja verotuksen osalta tiedonsaannille ja asian selvittämiselle annetaan ainakin jossain määrin suurempi painoarvo kuin yksilön prosessuaaliselle oikeudelle. Toinen tutkimustulos on, että selkeää vastausta siihen, mikä on vaikenemisen, ja tätä kautta selvityksen puutteellisuuden, merkitys tuomioistuimen päätösharkintaan ei ole konstruoitavissa. Tuomioistuimen tulee päätösharkinnassaan huomioida itsekriminointisuojan mahdollisuus, mutta on myös mahdollista, että negatiivisen vaikutuksen itsekriminointisuojaan vetoamisesta kantaa asianosainen itse. Itsekriminointisuojan voidaankin todeta olevan hallintoprosessille mahdollinen oikeusilmiö, mutta ei samalla tavalla aktualisoituva prosessuaalinen oikeus kuin varsinaisen rikosprosessin puolella.