Kuka täyttäisi yhteiskunnallisen päätöksenteon kasvavat tietotarpeet? Tutkimus konsulttien käytöstä ja asiantuntijavallasta päätöksenteon tiedon hyödyntämisen prosesseissa.

Abstract

Poliittisen päätöksenteon taustalle vaaditaan entistä enemmän tutkittua tietoa. Tietotarpeiden lisääntyminen puolestaan voi johtaa erilaisten asiantuntijoiden, kuten yksityisten konsulttien vaikutusvallan kasvuun. Tässä tutkielmassa tutkitaan yksityisten konsulttien toimintaa poliittisessa päätöksenteossa ja erityisesti työ- ja elinkeinoministeriössä (TEM). Tarkoituksena on selvittää konsulttien käytön laajuutta ja trendejä sekä tutkia konsulttien rooleja, mandaatteja ja virkamiesten kokemia vaikutuksia TEM:n päätöksentekoa tukevassa tiedon tuotannossa.

Tutkimuksen empiirisenä aineistona hyödynnettiin transaktiotasoista TEM:n hankintamenoaineistoa, kaikkien hallinnonalojen kokonaismenoaineistoa ja TEM:n virkamiehiltä kerättyä kyselytutkimusaineistoa. Tutkielmassa käytetään pääosin kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä, kuten pääkomponenttianalyysia, ristiintaulukointeja, yksisuuntaista varianssianalyysiä ja kuvailevia frekvenssijakaumia. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu asiantuntijavallan ja konsultokratian käsitteiden ympärille. Konsultokratian käsitteen peruslähtökohta teoreettisesti on, että yksityiset konsultit käyttävät ministeriöiden valmisteluprosesseissa poliittista asiantuntijavaltaa. Tämä voi puolestaan johtaa erilaisiin vaikutuksiin, kuten ministeriön tiedon tuotannon riippumattomuuden heikentymiseen tai hiljaisen tiedon häviämiseen.

Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan todeta, että konsultit käyttävät TEM:ssä poliittista asiantuntijavaltaa, mutta vastoin aiempien tutkimuksien johtopäätöksiä, konsultokraattisena hallintona ministeriötä ei voida analyysien perusteella pitää. Konsultteihin käytetyt suhteelliset resurssit eivät ole kasvaneet viimeisen vuosikymmenen aikana ja ministeriö hankkii paljon palveluita pieniltä yrityksiltä, minkä on todettu pienentävän taipumusta konsultokratian ilmentymiseen. Toisaalta kyselyaineiston analyysien perusteella konsulttien käyttö vallankäytön kannalta keskeisen tietopohjan muodostamisen apuna voi johtaa heikompaan tietopohjan laadun kehitykseen.

Aiemmassa tutkimuksessa ei ole tarpeeksi pohdittu konsulttien käytön määrää koskevia mittareita ja niiden validiutta. Tämän tutkielman pohjalta voidaan todeta, että konsulttien käyttöä tulisi mitata organisaatiotasolla suhteellisilla organisaation koon huomioon ottavilla mittareilla ja ottaa tarkemmin huomioon, mitä hankintamenotilit todella pitävät sisällään. Julkisella sektorilla ja erityisesti ministeriöissä tulisi omaksua entistä avoimempia toimintatapoja konsulttihankintojen suhteen ja avoimesti ilmoittaa, mihin hankkeisiin hankinnat kuuluvat. Hyvän lainvalmistelun ja tiedon hyödyntämisen kannalta olisi tärkeää käydä periaatteellista keskustelua siitä, minkälaista asiantuntijatyötä olisi syytä tehdä itse ja mitä on järkevää ulkoistaa.