Neurophilosophy of self-consciousness: Clarifications for the connection between minimal and reflective form

Abstract

Selfhood has a central role in people’s lives. The self is present as the subject of experience, thinker of thoughts, and agent of action. This doctoral study elaborates on the concept on self-consciousness by examining the ways through individuals experience self. Self-consciousness is typically considered to have two forms: minimal and reflective. Minimal self-consciousness refers to the self as a subjective perspective or the subjectivity of consciousness that is present in all conscious mental states. By contrast, reflective self-consciousness refers to the self as an object of thoughts and experiences. The key finding of this study is that minimal and reflective self-consciousness are closely connected and that the whole of self-consciousness can be expounded only by acknowledging their dynamic interrelations. Until now, these interrelations have been understudied, but this study provides an approach to clarify their manifestation and significance. The research methodology of this study is neurophilosophy, which aims at multidisciplinary cooperation between philosophers and empirical scientists.

This dissertation consists of two parts. The first part lays conceptual foundations by providing detailed definitions of the concepts of minimal and reflective self-consciousness, examining their connections, and investigating their neural mechanisms. The analysis strengthens the phenomenological conception of minimal self-consciousness as a constitutive feature of experience that involves experiential, embodied, and typically affective features. In terms of reflective self-consciousness, the analysis highlights different modes of self-conscious thinking. The two forms of self-consciousness rely on different neural processes; however, the processes also co-occur and are intertwined.

The second part of this dissertation applies the conceptual model developed in the first part to concrete cases of self-consciousness. The analysis of these cases reveals that the conceptual model is not only theoretically interesting but also useful in practice for understanding instances of self-consciousness. The considered cases are altered states of consciousness in Cotard syndrome, depersonalization, and meditation, which are characterized by extensive changes in the dynamics of self-consciousness. These states elicit the features of typical self-consciousness and provide further support to the idea of the mutual influence of minimal and reflective self-consciousness on each other. In addition, this study indicates that the connections in the structures of self-consciousness are related to mental well-being.

Minuus on arkikokemuksemme olennaisimpia piirteitä. Minä on elämässä läsnä kokien, ajatellen ja toimintaa ohjaten. Tämä väitöskirjatutkimus edistää minuuden monitahoisuuden ymmärtämistä keskittyen tarkentamaan käsitystä itsetietoisuudesta, eli siitä miten koemme minuuden. Itsetietoisuus jaetaan yleisesti kahteen muotoon: minimaaliseen ja reflektiiviseen. Minimaalinen itsetietoisuus viittaa minään kokemuksen subjektina tai subjektiivisuutena, joka on läsnä kaikissa kokemuksissa. Reflektiivinen itsetietoisuus puolestaan viittaa kykyyn ottaa minä ajattelun kohteeksi. Väitöskirjani keskeinen tutkimustulos on, että minimaalinen ja reflektiivinen itsetietoisuus muodostavat tiiviisti linkittyneen kokonaisuuden, jota voidaan ymmärtää vain huomioimalla niiden välinen molemminpuolinen vuorovaikutus. Tutkimukseni tarjoaa uusia tapoja selventää tuon vuorovaikutuksen ilmenemistä ja merkittävyyttä. Tutkimusmetodina toimii neurofilosofia, joka hyödyntää sekä perinteistä mielenfilosofista analyysia että empiiristen tieteiden tuottamia tietoja.

Väitöskirja koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa määrittelen minimaalisen ja reflektiivisen itsetietoisuuden käsitteet ja analysoin niiden välisiä yhteyksiä. Tutkimukseni vahvistaa käsitystä, jonka mukaan minimaalinen itsetietoisuus on tietoisuuden rakenteellinen ainesosa, joka sisältää kokemuksellisia, kehollisia ja yleensä affektiivisia piirteitä. Lisäksi korostan reflektiivisen itsetietoisuuden sisältävän useita eri tekijöitä, jotka vaikuttavat itseen kohdistuviin ajatuksiin. Erittelen kummankin itsetietoisuuden muodon mahdollistavia neuraalisia prosesseja, mutta samalla nostan esiin, kuinka nämä prosessit myös esiintyvät yhdessä ja vaikuttavat toisiinsa.

Väitöskirjan toisessa osassa sovellan ensimmäisessä osassa kehittämääni käsitteellistä mallia erilaisiin konkreettisiin kokemuksiin itsetietoisuudesta. Näitä tapauksia tarkastelemalla osoitan, että tuo malli ei ole ainoastaan teoreettisesti kiinnostava, vaan tarjoaa käytännön hyötyä erilaisten itsetietoisuuden tapausten ymmärtämiseen. Analysoin muuntuneita tajunnantiloja Cotardin syndroomassa, depersonalisaatiossa sekä meditaatiossa, joille tunnusomaista on juuri minäkokemuksen laaja-alainen muutos. Nämä muutokset tuovat esiin itsetietoisuuden normaalin rakenteen ja antavat lisätukea esittämälleni mallille minimaalisen ja reflektiivisen itsetietoisuuden välisestä vuorovaikutuksesta. Lisäksi analyysi osoittaa itsetietoisuuden osatekijöiden välisen tasapainon olevan yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin.