Alakoululaisten subjektiivisia kokemuksia integraatiosta
Saha, Venla; Rusi, Neea (2022-02-09)
Alakoululaisten subjektiivisia kokemuksia integraatiosta
(09.02.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022031123170
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022031123170
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan yleis- ja erityisopetuksen oppilaiden subjektiivisia kokemuksia integraatiosta eräässä varsinaissuomalaisessa alakoulussa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014, 61) mukaan suomalaista perusopetusta kehitetään jatkuvasti inkluusioperiaatteen mukaisesti, jossa tärkeää on jokaisen oppilaan saavutettavuus ja kasvun sekä kehityksen esteettömyys. Oppilaiden subjektiiviset kokemukset kouluhyvinvoinnista, kaverisuhteista ja kyvykkyydestä vaikuttavat koulunkäyntiin.
Tutkimukseen osallistui yhteensä kymmenen (N = 10) 3.–6.-luokkalaista oppilasta, joista viisi opiskeli yleisopetuksessa ja viisi erityisopetuksen pienryhmässä, osin yleisopetukseen integroituina. Tutkimukseen osallistuneilla erityisoppilailla oli sekä oppimisen että käytöksen haasteita. Usealla erityisoppilaalla oli neuropsykiatrisia vaikeuksia, haasteita hahmottamisessa, lukemisessa tai laskemisessa. Tutkimus suoritettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna helmi-maaliskuussa 2021.
Tutkimuksessa selvisi, että integraation toimivuus erityisoppilaiden näkökulmasta riippui heidän haasteistaan ja persoonastaan. Yleisopetuksen oppilaat suhtautuivat integraatioon neutraalisti. Tutkimuksen mukaan integraatio ei lisää oppilaiden välisiä kaverisuhteita yleis- ja erityisopetuksen oppilaiden välillä, vaan lähimmät kaverit ovat enimmäkseen oppilaiden omissa opetusryhmissään. Yleisopetuksen oppilailla oli määrällisesti enemmän kavereita kuin erityisoppilailla, eivätkä maininnat olleet vastavuoroisia yleis- ja erityisoppilaiden välillä. Kaikki oppilaat viihtyivät koulussa ja he pitivät koulun olosuhteita pääosin hyvinä. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi koulumenestykseen ja kyvykkyyteen vaikuttavia tekijöitä. Yleisopetuksen oppilaat olivat tyytyväisempiä korkeampiin arvosanoihin kuin erityisoppilaat. Myös työskentelytapojen mieluisuudella oli oppilaskohtaisia eroja. Suurin osa yleis- ja erityisopetuksen oppilaista piti eniten parityöskentelystä, mutta myös yksilö- ja ryhmätyöskentely saivat yksittäisiä mainintoja.
Tutkimus tarjoaa tärkeää tietoa oppilaiden välisistä sosiaalisista suhteista ja siitä, minkälaisena oppilaat näkevät toisensa. Tutkimuksen perusteella voidaan pohtia, miten perusopetusta ja integraatiota voidaan jatkossa kehittää oppilaiden kannalta yhä toimivammaksi, jotta oppilaiden kouluviihtyvyys ja kyvykkyys paranevat. Lisäksi tutkimus antaa tietoa oppilaille toimivista työskentelytavoista.
Tutkimukseen osallistui yhteensä kymmenen (N = 10) 3.–6.-luokkalaista oppilasta, joista viisi opiskeli yleisopetuksessa ja viisi erityisopetuksen pienryhmässä, osin yleisopetukseen integroituina. Tutkimukseen osallistuneilla erityisoppilailla oli sekä oppimisen että käytöksen haasteita. Usealla erityisoppilaalla oli neuropsykiatrisia vaikeuksia, haasteita hahmottamisessa, lukemisessa tai laskemisessa. Tutkimus suoritettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna helmi-maaliskuussa 2021.
Tutkimuksessa selvisi, että integraation toimivuus erityisoppilaiden näkökulmasta riippui heidän haasteistaan ja persoonastaan. Yleisopetuksen oppilaat suhtautuivat integraatioon neutraalisti. Tutkimuksen mukaan integraatio ei lisää oppilaiden välisiä kaverisuhteita yleis- ja erityisopetuksen oppilaiden välillä, vaan lähimmät kaverit ovat enimmäkseen oppilaiden omissa opetusryhmissään. Yleisopetuksen oppilailla oli määrällisesti enemmän kavereita kuin erityisoppilailla, eivätkä maininnat olleet vastavuoroisia yleis- ja erityisoppilaiden välillä. Kaikki oppilaat viihtyivät koulussa ja he pitivät koulun olosuhteita pääosin hyvinä. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi koulumenestykseen ja kyvykkyyteen vaikuttavia tekijöitä. Yleisopetuksen oppilaat olivat tyytyväisempiä korkeampiin arvosanoihin kuin erityisoppilaat. Myös työskentelytapojen mieluisuudella oli oppilaskohtaisia eroja. Suurin osa yleis- ja erityisopetuksen oppilaista piti eniten parityöskentelystä, mutta myös yksilö- ja ryhmätyöskentely saivat yksittäisiä mainintoja.
Tutkimus tarjoaa tärkeää tietoa oppilaiden välisistä sosiaalisista suhteista ja siitä, minkälaisena oppilaat näkevät toisensa. Tutkimuksen perusteella voidaan pohtia, miten perusopetusta ja integraatiota voidaan jatkossa kehittää oppilaiden kannalta yhä toimivammaksi, jotta oppilaiden kouluviihtyvyys ja kyvykkyys paranevat. Lisäksi tutkimus antaa tietoa oppilaille toimivista työskentelytavoista.