Pituitary macrophages in homeostasis, development and disease
Lehtonen, Henna (2022-03-17)
Pituitary macrophages in homeostasis, development and disease
Lehtonen, Henna
(17.03.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022040527070
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022040527070
Tiivistelmä
Tissue-resident macrophages are the major contributors to tissue homeostasis, development and
function. Macrophages populate tissues already during embryonic development forming unique
pools in tissues. These distinct pools are involved in the development and function of the
endocrine system. The pituitary gland is a major endocrine gland regulating the hormone secretion
from peripheral target tissues maintaining the body’s overall homeostasis. The composition of
macrophages or their contribution to the function or development of the pituitary gland is not
known. Despite of the crucial roles of macrophages in tissue homeostasis and function,
macrophages involve in tumorigenesis. The tumor microenvironment induces changes in
macrophage phenotypes converting them to harmful phenotypes, tumor associated macrophages.
Tumor associated macrophages contribute to angiogenesis, invasiveness of cancer cells and tumor
growth. The functionality of pituitary macrophages in adenomas is not known.
In this thesis, the aim was to resolve the origin of pituitary macrophages and furthermore to study
spatial relationships of macrophages and endocrine cells in the pituitary gland, and shed light on
their function in a steady and diseased state in mice. The hypothesis was that the pituitary gland
houses macrophages from all three origins, from the yolk sac, fetal liver and bone marrow, in
steady state. To resolve the embryonic origins, cell-fate mapping studies were conducted,
following the fate of labelled yolk sac-derived macrophages. The macrophage compartments
during the postnatal development of mice were studied further. Spatial relationships between the
pituitary macrophages and endocrine cell types were studied with, two different staining methods
to visualise the gland in 3D with a confocal microscope. The functionality of the pituitary resident
macrophages was studied in retinoblastoma deficient mice that develop pituitary adenomas in
adult mice.
In this thesis, the origin of pituitary macrophages was resolved. In the mice’s prenatal and
postnatal pituitary gland, macrophages have originated from the yolk sac and fetal liver. The yolk
sac-derived macrophages dominated the immunolandscape in the mouse pituitary gland. During
the postnatal development, two distinct macrophage populations were identified. Firstly,
embryonic-derived macrophage population was formed when fetal liver-derived macrophages
shifted their phenotype. Secondly, bone marrow-derived monocytes infiltrated into the pituitary
gland and differentiated into tissue-resident macrophages. However, despite the monocyte
infiltration, the embryonic derived macrophage population was the major one in the pituitary
gland through the mice development. The spatial relationships of macrophages and endocrine
cells remains unsolved. The study of functionality of macrophages in disease suggested that
retinoblastoma deficient mice do not develop adenomas at 6 months of age and the study will
continue in the future with 9-10 months old mice. Kudosspesifiset makrofagit osallistuvat kudoksien kehitykseen, elimistön sisäisen tasapainon
ylläpitoon ja kudosten toimintaan. Kudosspesifiset makrofagit siirtyvät kudoksiin jo
alkionkehityksen aikana ja muodostavat kudoksiin ainutlaatuisia solupopulaatioita, jotka voivat
säilyä ja proliferoitua aikuisuuteen asti. Nämä makrofagipopulaatiot osallistuvat
umpieritysjärjestelmän kehitykseen ja toimintaan. Aivolisäkkeellä on merkittävä rooli
umpieritysjärjestelmässä, jossa se säätelee hormonien eritystä perifeerisistä umpirauhasista
ylläpitäen elimistön tasapainoa. Kudospesifisten makrofagien kokoonpanoa tai populaation
osallisuutta aivolisäkkeen toimintaan ja kehitykseen ei ole tutkittu. Vastoin makrofagien kudosten
tasapainotilaa ylläpitäviä toimintoja, makrofagit osallistuvat kasvainten muodostumiseen.
Syöpäsolujen luoma mikroympäristö kudoksessa indusoi muutoksen makrofagien fenotyypeissä,
saaden aikaan haitallisia makrofageja. Haitalliset makrofagit edistävät angiogeneesiä,
syöpäsolujen invasiivisuutta ja kasvaimen kasvua. Aivolisäkkeen makrofagien osallisuutta
aivolisäkekasvaimissa ei vielä tiedetä.
Tämän tutkielman tavoite oli selvittää hiiren aivolisäkkeen makrofagien alkuperä. Lisäksi
tavoitteena oli tutkia aivolisäkkeen makrofagien ja endokriinisolujen spatiaalisia suhteita sekä
makrofagien toiminnallisuutta homeostaasissa ja sairaudessa hiirissä. Hypoteesina oli, että
aivolisäkkeen makrofagit ovat peräisin kolmesta lähteestä, ruskuaispussista, alkion maksasta ja
luuytimestä. Tutkimuksessa selvitettiin leimattujen makrofagien kulkeutumista ruskuaispussista
hiiren aivolisäkkeeseen ja miten kudosspesifiset makrofagi populaatiot muuttuvat hiiren
yksilönkehityksen aikana.
Makrofagien ja endokriinisolujen välisiä suhteita havainnollistettiin kahdella eri
immunohistokemiallisella värjäysmenetelmällä ja konfonkaalikuvantamisella. Makrofagien
toiminnallisuutta tutkittiin hiirimallilla, jossa hiirille kehittyy aivolisäkkeen etulohkoon kasvain.
Tässä tutkielmassa todistettiin, että makrofagit ovat läsnä aivolisäkkeessä ennen hiiren syntymää
ja hiiren yksilönkehityksen ajan. Alkiossa ja vastasyntyneen hiiren aivolisäkkeessä makrofagien
osoitettiin olevan peräisin sekä ruskuaispussista että alkion maksasta. Suurin osa hiiren
aivolisäkkeen makrofageista oli peräisin ensimmäisestä populaatiosta eli alkion ruskuaispussista.
Hiiren syntymän jälkeen havaittiin aivolisäkkeessä kaksi eri makrofagipopulaatiota. Ensiksi,
alkion maksasta aivolisäkkeeseen kulkeutuneiden makrofagien fenotyyppi muuttui ja
aivolisäkkeeseen muodostui yksi populaatio, joka sisälsi sekä ruskuaispussista että alkion
maksasta tulleet makrofagit. Toiseksi, luuytimen tuottamat monosyytit kulkeutuivat
aivolisäkkeeseen ja erilaistuivat kudosspesifisiksi makrofageiksi, muodostaen toisen populaation.
Hiiren aivolisäkkeen makrofagien ja endokriinisolujen välisiin spatiaalisiin suhteisiin tutkimus ei
tuonut lisäinformaatiota. Makrofagien funktionaalisuuden tutkiminen kasvaimen kehityksen
aikana viittasi, että tutkimuksessa käytettyihin hiiriin ei kehittynyt kasvainta kuuden kuukauden
iässä. Jatkotutkimukset tullaan tekemään vanhemmilla, noin 9—10 kuukauden ikäisillä hiirillä.
function. Macrophages populate tissues already during embryonic development forming unique
pools in tissues. These distinct pools are involved in the development and function of the
endocrine system. The pituitary gland is a major endocrine gland regulating the hormone secretion
from peripheral target tissues maintaining the body’s overall homeostasis. The composition of
macrophages or their contribution to the function or development of the pituitary gland is not
known. Despite of the crucial roles of macrophages in tissue homeostasis and function,
macrophages involve in tumorigenesis. The tumor microenvironment induces changes in
macrophage phenotypes converting them to harmful phenotypes, tumor associated macrophages.
Tumor associated macrophages contribute to angiogenesis, invasiveness of cancer cells and tumor
growth. The functionality of pituitary macrophages in adenomas is not known.
In this thesis, the aim was to resolve the origin of pituitary macrophages and furthermore to study
spatial relationships of macrophages and endocrine cells in the pituitary gland, and shed light on
their function in a steady and diseased state in mice. The hypothesis was that the pituitary gland
houses macrophages from all three origins, from the yolk sac, fetal liver and bone marrow, in
steady state. To resolve the embryonic origins, cell-fate mapping studies were conducted,
following the fate of labelled yolk sac-derived macrophages. The macrophage compartments
during the postnatal development of mice were studied further. Spatial relationships between the
pituitary macrophages and endocrine cell types were studied with, two different staining methods
to visualise the gland in 3D with a confocal microscope. The functionality of the pituitary resident
macrophages was studied in retinoblastoma deficient mice that develop pituitary adenomas in
adult mice.
In this thesis, the origin of pituitary macrophages was resolved. In the mice’s prenatal and
postnatal pituitary gland, macrophages have originated from the yolk sac and fetal liver. The yolk
sac-derived macrophages dominated the immunolandscape in the mouse pituitary gland. During
the postnatal development, two distinct macrophage populations were identified. Firstly,
embryonic-derived macrophage population was formed when fetal liver-derived macrophages
shifted their phenotype. Secondly, bone marrow-derived monocytes infiltrated into the pituitary
gland and differentiated into tissue-resident macrophages. However, despite the monocyte
infiltration, the embryonic derived macrophage population was the major one in the pituitary
gland through the mice development. The spatial relationships of macrophages and endocrine
cells remains unsolved. The study of functionality of macrophages in disease suggested that
retinoblastoma deficient mice do not develop adenomas at 6 months of age and the study will
continue in the future with 9-10 months old mice.
ylläpitoon ja kudosten toimintaan. Kudosspesifiset makrofagit siirtyvät kudoksiin jo
alkionkehityksen aikana ja muodostavat kudoksiin ainutlaatuisia solupopulaatioita, jotka voivat
säilyä ja proliferoitua aikuisuuteen asti. Nämä makrofagipopulaatiot osallistuvat
umpieritysjärjestelmän kehitykseen ja toimintaan. Aivolisäkkeellä on merkittävä rooli
umpieritysjärjestelmässä, jossa se säätelee hormonien eritystä perifeerisistä umpirauhasista
ylläpitäen elimistön tasapainoa. Kudospesifisten makrofagien kokoonpanoa tai populaation
osallisuutta aivolisäkkeen toimintaan ja kehitykseen ei ole tutkittu. Vastoin makrofagien kudosten
tasapainotilaa ylläpitäviä toimintoja, makrofagit osallistuvat kasvainten muodostumiseen.
Syöpäsolujen luoma mikroympäristö kudoksessa indusoi muutoksen makrofagien fenotyypeissä,
saaden aikaan haitallisia makrofageja. Haitalliset makrofagit edistävät angiogeneesiä,
syöpäsolujen invasiivisuutta ja kasvaimen kasvua. Aivolisäkkeen makrofagien osallisuutta
aivolisäkekasvaimissa ei vielä tiedetä.
Tämän tutkielman tavoite oli selvittää hiiren aivolisäkkeen makrofagien alkuperä. Lisäksi
tavoitteena oli tutkia aivolisäkkeen makrofagien ja endokriinisolujen spatiaalisia suhteita sekä
makrofagien toiminnallisuutta homeostaasissa ja sairaudessa hiirissä. Hypoteesina oli, että
aivolisäkkeen makrofagit ovat peräisin kolmesta lähteestä, ruskuaispussista, alkion maksasta ja
luuytimestä. Tutkimuksessa selvitettiin leimattujen makrofagien kulkeutumista ruskuaispussista
hiiren aivolisäkkeeseen ja miten kudosspesifiset makrofagi populaatiot muuttuvat hiiren
yksilönkehityksen aikana.
Makrofagien ja endokriinisolujen välisiä suhteita havainnollistettiin kahdella eri
immunohistokemiallisella värjäysmenetelmällä ja konfonkaalikuvantamisella. Makrofagien
toiminnallisuutta tutkittiin hiirimallilla, jossa hiirille kehittyy aivolisäkkeen etulohkoon kasvain.
Tässä tutkielmassa todistettiin, että makrofagit ovat läsnä aivolisäkkeessä ennen hiiren syntymää
ja hiiren yksilönkehityksen ajan. Alkiossa ja vastasyntyneen hiiren aivolisäkkeessä makrofagien
osoitettiin olevan peräisin sekä ruskuaispussista että alkion maksasta. Suurin osa hiiren
aivolisäkkeen makrofageista oli peräisin ensimmäisestä populaatiosta eli alkion ruskuaispussista.
Hiiren syntymän jälkeen havaittiin aivolisäkkeessä kaksi eri makrofagipopulaatiota. Ensiksi,
alkion maksasta aivolisäkkeeseen kulkeutuneiden makrofagien fenotyyppi muuttui ja
aivolisäkkeeseen muodostui yksi populaatio, joka sisälsi sekä ruskuaispussista että alkion
maksasta tulleet makrofagit. Toiseksi, luuytimen tuottamat monosyytit kulkeutuivat
aivolisäkkeeseen ja erilaistuivat kudosspesifisiksi makrofageiksi, muodostaen toisen populaation.
Hiiren aivolisäkkeen makrofagien ja endokriinisolujen välisiin spatiaalisiin suhteisiin tutkimus ei
tuonut lisäinformaatiota. Makrofagien funktionaalisuuden tutkiminen kasvaimen kehityksen
aikana viittasi, että tutkimuksessa käytettyihin hiiriin ei kehittynyt kasvainta kuuden kuukauden
iässä. Jatkotutkimukset tullaan tekemään vanhemmilla, noin 9—10 kuukauden ikäisillä hiirillä.