Predictors of cardiovascular disease and mortality in patients with advanced chronic kidney disease

Abstract

Cardiovascular disease is the leading cause of high mortality in advanced chronic kidney disease (CKD) patients. Treatment and prevention of cardiovascular disease should be in focus to improve prognosis in this high-risk population. The aim of the study was to assess cardiovascular determinants of mortality, to study the effect of diabetes on arterial endothelial function and structure, to evaluate exercise capacity and abdominal aortic calcification (AAC) in patients with advanced CKD, not on dialysis.

210 participants of the Chronic Arterial Disease, quality of life and mortality in chronic KIDney injury -study underwent maximal bicycle ergometry stress test, echocardiography, lateral lumbar radiograph to study AAC score, ultrasound measures of arterial structure and function, and laboratory measures. Determinants of mortality were stress ergometry performance, AAC score, E/e’ ratio of echocardiography, and cardiac biomarkers and albumin. Diabetes was a significant determinant of AAC but did not associate with endothelial dysfunction or increased carotid intima-media thickness. Maximal stress ergometry performance was associated with troponin T (TnT) and AAC. The progression of AAC was rapid and the increment rate was similar in patients transitioning to different modalities of renal replacement therapy.

To conclude, stress ergometry performance, AAC, E/e’ of echocardiography, and cardiac biomarkers and albumin predict mortality, and diabetes is associated with AAC in advanced CKD. TnT and AAC are associated with maximal ergometry stress test and AAC progresses at a comparable rate across the CKD treatment groups.

<b>Sydän- ja verisuonitautien ja kuolleisuuden ennustekijät loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla</b>

Loppuvaiheen munuaisten vajaatoimintapotilailla sydän- ja verisuonitaudit ovat johtava kuolleisuuden syy. Sydän- ja verisuonitautien hoito ja ennaltaehkäisy tulisi olla keskiössä tämän korkean riskin ryhmän ennusteen parantumiseksi. Tutkimuksessa arvioitiin kuolleisuuteen vaikuttavia sydän- ja verisuonitautitekijöitä, diabeteksen vaikutusta verisuonen sisäkalvon toimintaan ja suonirakenteeseen, suorituskykyä, sekä vatsa-aortan kalkkisuutta ei-dialyysihoitoisessa loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnassa.

210 potilasta osallistui Krooninen valtimotauti, elämänlaatu ja mortaliteetti vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla -tutkimukseen. Tutkittaville tehtiin polkupyörärasituskoe, sydämen ultraäänitutkimus, lannerangan röntgenkuvaus aortan kalkkisuuden määrittämiseksi, verisuoniultraäänitutkimus verisuonen rakenteen ja toiminnan tutkimiseksi sekä otettiin laboratoriokokeet. Kuolleisuutta määrittivät suorituskyky, vatsa-aortan kalkkisuus, sydämen ultraäänitutkimuksen E/e’ suhde, sydänmerkkiaineet ja albumiini. Diabetes määritti vatsa-aortan kalkkisuutta merkittävästi, mutta ei ollut yhteydessä verisuonen laajenemiskykyyn eikä kaulavaltimon seinämäpaksuuteen. Maksimaalinen suorituskyky oli yhteydessä troponiini T:hen (TnT) ja vatsa-aortan kalkkisuuteen. Vatsaaortan kalkkisuus kehittyi nopeasti ja kehityksen suuruus oli sama eri keinomunuaishoitomuodoissa.

Yhteenvetona todetaan, että suorituskyky, vatsa-aortan kalkkisuus, sydämen ultraäänitutkimuksen E/e’ suhde, sydänmerkkiaineet ja albumiini ennustavat kuolleisuutta, ja diabetes on yhteydessä vatsa-aortan kalkkisuuteen, mutta ei verisuonen laajenemiskykyyn tai sisäkalvopaksuuteen, loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnassa. TnT ja vatsa-aortan kalkkisuus ovat yhteydessä maksimaaliseen suorituskykyyn, ja vatsa-aortan kalkkisuus etenee samalla nopeudella eri munuaiskorvaushoitomuodoissa.