Tšekin ja unkarin kielen deminutiivit kontrastiivisesta näkökulmasta

Abstract

Tässä pro gradussa keskityn deminutiivimuotoihin, erityiseen johdosluokkaan, joka voi ilmaista pienempää kokoa (eli kvantitatiivista modifikaatiota) tai puhujan emotionaalista asennetta (yleensä positiivista) kuvattua esinettä tai henkilöä kohtaan (eli kvalitatiivista modifikaatiota). Flektiivisissä ja agglutinoivissa kielissä deminutiivit muodostetaan yleensä liittämällä deminutiivinen suffiksi kantasanaan. Tutkimuksen tavoitteena on vastata kysymykseen, käännetäänkö tšekkiläiset deminutiivimuodot unkariksi myös deminutiivimuodoilla, ja jos ei, mitä käännösvastineita kääntäjät käyttävät sen sijaan. Tutkimus on tehty kontrastiivisen kielitieteen ja käännösteorian pohjalta.

Tutkimuksen ensimmäisessä osassa annan lyhyen kuvauksen tšekin ja unkarin deminutiivijohtimista, niiden funktiosta ja toiminnasta. Useimmilla näistä johtimista voi olla muitakin toimintoja kuin pelkkä pienennys tai hellittely. Toinen ongelma on leksikalisaatio prosessi, jolloin deminutiivijohdos saa uuden merkityksen ja siitä tulee kielessä itsenäinen leksikaalinen yksikkö. Tämä tarkoittaa, että minun on tutkimuksessa tehtävä valinta ja jätettävä pois sanat, jotka ovat deminutiivimuotoisia mutta joilla ei ole deminutiivimerkitystä.

Tutkimuksen kaksi viimeistä osaa perustuvat rinnakkaiskorpuksen aineiston analysointiin. Korpus sisältää kuusitoista tšekin kaunokirjallista teosta ja niiden käännökset unkariksi. Valitsin kuusitoista tšekkiläistä deminutiivimuotoa, joilla on suurin käyttöfrekvenssi, ja yritin selvittää, kuinka ne käännetään unkariksi. Kävi ilmi, että unkarilaiset kääntäjät käyttävät useammin käännösvastineena deminutiivimuodon kantasanaa tai kantasanan ekvivalenttia (synonyymiä) ja joissakin tapauksissa myös lisäävät kantasanan eteen adjektiivin merkityksessä ’pieni’.