Aspectual pairs of recently borrowed verbs in Russian
Olsson, Gustaf (2022-06-10)
Aspectual pairs of recently borrowed verbs in Russian
(10.06.2022)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8857-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8857-0
Tiivistelmä
The topic of this dissertation is the formation of aspectual pairs of modern loan verbs in Russian. The questions it aims to answer are which aspectual affixes (prefixes and/or suffixes) are used to form aspectual pairs and what are the reasons behind the choice of aspectual affix?
The dissertation consists of four articles and an introductory section (“summary”). The summary discusses theoretical issues regarding verbal aspect, aspectual pairs, and loan verbs, as well as the results of the four articles and my interpretation of the results.
Article I is an observational study of verbs borrowed into Russian during the 20th century and their aspectual pairs in nine dictionaries aimed at a general audience. The most common perfectivizing prefix in this study is za-, with 17 verbs. In second place is s-, in third place pro-, and the fourth most common prefix is ot-. After these prefixes, the prefix po- is attested for two verbs, and attested with one single verbare na-, o-, and raz-.
Article II reports on an experiment in which 120 native Russian speakers were asked to form perfective counterparts of a number of loan verbs, most of which are related to new technologies from the late 20th and early 21st centuries. The participants read constructions with a light verb (or “compensator verb”) and a noun or company name written in italics, and were asked to form a synonymous verb in the same aspect as the light verb. An example is postavit´ lajk ‘press “like” [=the “like” button on social media sites or apps]’, to which most respondents answered lajknut´ ‘like’. The most common perfectivizing affixes for the 19 perfective verbs in the experiment turned out to be -nu- and za-, followed by pro-, ot-, and s-. The results of this study furthermore indicate that prefix variation is common in recent loan verbs in Russian, as no verb in the study showed 100% agreement by all participants in the choice of aspectual affix.
The two last articles discuss prefix variation in loan verbs, i.e. imperfective verbs with two or more corresponding perfective verbs. Article III is a case study of the verb guglit´ ‘google’ and semantic differences between its corresponding perfectives zaguglit´, naguglit´, poguglit´, and proguglit´ on the basis of the co-occurrences (adverbs and direct objects) in Russian mass-media texts collected from the Integrum mass-media database. Article IV is written in Russian and is concerned with prefix variation in a broader sense: stylistic, diachronic, and semantic facets of prefix variation, including prefix variation in loan verbs. It also contains two small corpus analyses. The first shows that some prefixed loan verbs have become outdated, which indicates that prefix variation can also be a diachronic phenomenon. The other is a small co-occurrence study, similar to that in in Article III, on the verbs zašerit´, pošerit´, and rasšerit´, aspectual correlates to šerit´ ‘share (often: on social media, on the internet)’, which show smaller semantic differences than the verbs in Article III za-/na-/po-/proguglit´ ‘google’.
A hypothesis that has guided the work in this dissertation and in all articles is that prefixes in aspectual pairs are not purely aspectual, “empty” markers of perfective aspect, but rather express a specific semantic element also present in the base verb. This hypothesis, called the “overlap hypothesis”, is especially visible in verbs with a spatial meaning and in verbs with prefix variation, where different prefixes underline different semantic nuances of the base verb. A few prefixes (za-, s-, pro- and ot-, as well as the suffix -nu-) have broad meanings and are used in a number of different verbs with different meanings, whereas other, “small” prefixes are used in fewer verbs, with more specific, often spatial, meaning. Venäjän kielen uusien lainaverbien aspektiparit
Tämän väitöskirjan aiheena on lainaverbien aspektiparien muodostaminen nykyvenäjässä. Väitöskirja pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: mitä affikseja (prefiksejä tai suffikseja) käytetään aspektiparien muodostuksessa nykyvenäjässä ja miksi juuri näitä affikseja käytetään?
Väitöskirja koostuu neljästä tieteellisestä artikkelista ja johdannosta. Johdanto käsittelee kieliteoreettisia kysymyksiä venäjän verbiaspekteista, aspektipareista, lainaverbeistä sekä väitöskirjan neljän artikkelin tuloksia. Johdannossa on myös tutkimustulosten analyysi.
Artikkeli I on havainnollinen tutkimus 1900-luvun lainaverbeistä venäjän kielessä ja niiden aspektipareista yhdeksän laajalle käyttäjäkunnalle suunnatun sanakirjan mukaan. Yleisin käytetty aspektuaalinen prefiksi tässä tutkimuksessa on za-, joka esiintyy 17 verbin yhteydessä. Toisena on s-, kolmantena pro- ja neljänneksi yleisin aspektuaalinen prefiksi on ot-. Vähemmän yleisiä ovat prefiksit po-, na-, o- ja raz- sekä suffiksi -yva-.
Artikkelissa II kuvataan koeasetelmasta saatuja tuloksia. Kokeeseen osallistui 120 henkilöä, joiden äidinkieli oli venäjä. Heitä pyydettiin muodostamaan perfektiiviset parit uusille lainaverbeille, joista suurin osa kuuluu tekniikan alaan ja on lainattu venäjään 2000-luvulla tai 1900-luvun lopulla. Kokeen osallistujat näkivät rakenteita, joissa oli ns. ”kompensaattoriverbi” ja kursivoitu substantiivi. Nämä he muuttivat yhdeksi verbiksi, jolla on sama merkitys ja aspekti kuin kompensaattoriverbillä. Esimerkiksi rakenteesta postavit´ lajk ’paina ”tykkään” [”tykkään”-painike sosiaalisessa mediassa - verkkosivustoilla tai sovelluksissa]’ useimmat osallistujat muodostivat verbin lajknut’. Kokeen yleisimmät affiksit olivat -nu- ja za-, sitten seurasivat pro-, ot- ja s-. Tutkimuksen tulokset osoittavat myös, että prefiksivaihtelu on yleistä uusissa lainaverbeissä: yhdenkään verbin yhteydessä kaikki koehenkilöt eivät valinneet samaa aspektiprefiksiä.
Kahdessa viimeisessä artikkelissa käsitellään lainaverbien prefiksivaihtelua, eli tapauksia, joissa imperfektiivisen aspektin verbillä on kaksi tai useampia eri prefiksillä muodostettuja perfektiivisiä aspektipareja. Artikkeli III on tapaustutkimus verbistä guglit´ ’googlettaa’, sen perfektiivisistä pareista zaguglit´, naguglit´, poguglit´ ja proguglit´ ja niiden semanttisista eroista. Tutkimus perustuu näiden verbien kollokaatioihin (adverbit ja suorat objektit) Integrum-tietokannasta poimituissa venäläisissä mediateksteissä. Artikkeli IV on kirjoitettu venäjäksi ja se käsittelee prefiksivaihtelua laajemmasta näkökulmasta, prefiksivaihtelun eri ulottuvuuksia kuten tyylieroja, diakronista kielenmuutosta ja semanttisia eroja. Se sisältää myös kaksi pientä korpustutkimusta. Ensimmäinen niistä osoittaa, että jotkut prefiksin avulla muodostetut lainaverbit ovat vanhentuneet eivätkä ole enää käytössä nykyvenäjässä. Toinen on samanlainen kollokaattitutkimus kuin artikkelissa III, tällä kertaa prefiksiverbeistä zašerit´, pošerit´ ja rasšerit´, jotka tulevat sanasta šerit´ ’jakaa (usein sosiaalisessa mediassa tai Internetissä, sana tulee englannin kielen sanasta share)’. Näillä verbeillä ei ole yhtä suuria semanttisia eroja kuin verbeillä za-/na-/po-/proguglit´ 'googlettaa'.
Väitöskirjatyöskentelyä on ohjannut hypoteesi, että aspektien muodostamisessa käytettävät prefiksit eivät ole ”puhtaasti aspektuaalisia” tai ”tyhjiä” aspektimerkkejä, vaan ne ilmaisevat jotakin semanttista komponenttia, joka on jo olemassa verbivartalossa. Hypoteesi tunnetaan nimellä ”overlap hypothesis” (suomeksi: ”päällekkäisyyshypoteesi”) ja se näkyy selkeimmin verbeissä, joilla on spatiaalinen merkitys, ja verbeissä, joilla on prefiksivaihtelu, jolloin eri prefiksit korostavat alkuperäisen verbin erilaisia semanttisia vivahteita. Jotkut prefiksit (za-, s-, pro- ja ot- sekä suffiksi -nu-) sisältävät paljon eri merkityksiä, ja niitä käytetään monissa verbeissä, joilla on erilainen merkitys. Muita, “pieniä” prefiksejä käytetään pienemmässä määrässä verbejä, joilla on tarkempi, usein spatiaalinen merkitys. Aspektpar hos nya lånverb i ryska
Denna avhandling handlar om hur aspektpar av lånverb i modern ryska bildas. Avhandlingen söker besvara följande frågor: vilka affix (prefix och/eller suffix) används i bildandet av nya aspektpar och vilka är orsakerna bakom valet av affix? Avhandlingen består av fyra vetenskapliga artiklar samt en inledande kappa. Kappan behandlar övergripande teoretiska frågor om verbaspekt i ryska, aspektpar, lånverb samt resultaten av de fyra artiklarna och analys av deras resultat.
Artikel I är en observationsstudie över verb som lånats in i ryskan under 1900-talet och deras aspektpar enligt nio stora ordböcker som är skrivna för allmänheten. Det vanligaste aspektuella prefixet i denna studie var za-, med 17 verb. På andra plats kom s-, på tredje plats pro- och det fjärde vanligaste aspektuella prefixet var ot-. Mindre vanligt förekommande var prefixen po-, na-, o- och raz- samt suffixet -yva-.
Artikel II beskriver resultaten av ett lingvistiskt experiment där 120 deltagare med ryska som modersmål ombads att bilda perfektiva motsvarigheter till en mängd moderna lånverb, varav de flesta hör till den teknologiska sfären och är bildade på 2000-talet eller i slutet av 1900-talet. I experimentet fick de deltagande se konstruktioner med ett så kallat ”kompensatorverb” och ett kursiverat nomen, som de skulle skriva om till ett verb med samma betydelse och aspekt som kompensatorverbet. Ett exempel är postavit´ lajk ’trycka ”like” [”gilla”-knappen på sociala medier – hemsidor eller appar]’, vilket de flesta deltagande skrev om till lajknut´ ’gilla, lajka’. De vanligaste aspektuella affixen för de 19 perfektiva verben i studien var -nu- och za-, följda av pro-, ot- och s-. Vidare tyder studiens resultat på att prefixvariation är vanligt i nya lånverb, då inget verb uppvisade hundraprocentig enighet bland de deltagande i valet av aspektuellt affix.
De två sista artiklarna diskuterar prefixvariation i lånverb, det vill säga när ett imperfektivt verb har två eller flera perfektiva motsvarigheter, bildade med olika prefix. Artikel III är en fallstudie av ett verb: guglit´ ’googla’ och de semantiska skillnaderna mellan dess motsvarande perfektiva verb zaguglit´, naguglit´, poguglit´ och proguglit´. Studien utgår från dessa verbs kollokater (adverb och direkta objekt) i ryska massmedietexter hämtade från databasen Integrum. Artikel IV är skriven på ryska och behandlar prefixvariation ur ett något större perspektiv, olika uttryck av prefixvariation såsom stilistiska skillnader, diakron språkförändring och semantiska skillnader. Den innehåller dessutom två mindre korpusstudier. Den första visar att vissa prefigerade lånverb har blivit omoderna och inte används i modern ryska, och den andra är en kollokatstudie liknande den i Artikel III på de prefigerade verben zašerit´, pošerit´ och rasšerit´ som kommer av šerit´ ’dela (ofta på sociala medier eller på internet, av engelskans share)’. Dessa verb uppvisar inte fullt lika stora semantiska skillnader som verben i Artikel III: za-/na-/po-/proguglit´ ’googla’.
En hypotes som väglett arbetet med avhandlingen är att aspektuella prefix inte är rent aspektuella eller ”tomma” aspektmarkörer. De uttrycker i stället någon semantisk komponent som redan finns i verbstammen. Den här hypotesen kallas ”överlappningshypotesen” och syns tydligast i verb med rumsbetydelse och i verb med prefixvariation, där olika prefix understryker olika semantiska nyanser hos verbstammen. Ett smärre antal prefix (za-, s-, pro- och ot- samt suffixet -nu-) har en mängd olika betydelser och används i många verb med olika betydelser, medan andra, ”mindre” prefix används för ett mindre antal verb med mer specifik, inte sällan rumslig, betydelse.
The dissertation consists of four articles and an introductory section (“summary”). The summary discusses theoretical issues regarding verbal aspect, aspectual pairs, and loan verbs, as well as the results of the four articles and my interpretation of the results.
Article I is an observational study of verbs borrowed into Russian during the 20th century and their aspectual pairs in nine dictionaries aimed at a general audience. The most common perfectivizing prefix in this study is za-, with 17 verbs. In second place is s-, in third place pro-, and the fourth most common prefix is ot-. After these prefixes, the prefix po- is attested for two verbs, and attested with one single verbare na-, o-, and raz-.
Article II reports on an experiment in which 120 native Russian speakers were asked to form perfective counterparts of a number of loan verbs, most of which are related to new technologies from the late 20th and early 21st centuries. The participants read constructions with a light verb (or “compensator verb”) and a noun or company name written in italics, and were asked to form a synonymous verb in the same aspect as the light verb. An example is postavit´ lajk ‘press “like” [=the “like” button on social media sites or apps]’, to which most respondents answered lajknut´ ‘like’. The most common perfectivizing affixes for the 19 perfective verbs in the experiment turned out to be -nu- and za-, followed by pro-, ot-, and s-. The results of this study furthermore indicate that prefix variation is common in recent loan verbs in Russian, as no verb in the study showed 100% agreement by all participants in the choice of aspectual affix.
The two last articles discuss prefix variation in loan verbs, i.e. imperfective verbs with two or more corresponding perfective verbs. Article III is a case study of the verb guglit´ ‘google’ and semantic differences between its corresponding perfectives zaguglit´, naguglit´, poguglit´, and proguglit´ on the basis of the co-occurrences (adverbs and direct objects) in Russian mass-media texts collected from the Integrum mass-media database. Article IV is written in Russian and is concerned with prefix variation in a broader sense: stylistic, diachronic, and semantic facets of prefix variation, including prefix variation in loan verbs. It also contains two small corpus analyses. The first shows that some prefixed loan verbs have become outdated, which indicates that prefix variation can also be a diachronic phenomenon. The other is a small co-occurrence study, similar to that in in Article III, on the verbs zašerit´, pošerit´, and rasšerit´, aspectual correlates to šerit´ ‘share (often: on social media, on the internet)’, which show smaller semantic differences than the verbs in Article III za-/na-/po-/proguglit´ ‘google’.
A hypothesis that has guided the work in this dissertation and in all articles is that prefixes in aspectual pairs are not purely aspectual, “empty” markers of perfective aspect, but rather express a specific semantic element also present in the base verb. This hypothesis, called the “overlap hypothesis”, is especially visible in verbs with a spatial meaning and in verbs with prefix variation, where different prefixes underline different semantic nuances of the base verb. A few prefixes (za-, s-, pro- and ot-, as well as the suffix -nu-) have broad meanings and are used in a number of different verbs with different meanings, whereas other, “small” prefixes are used in fewer verbs, with more specific, often spatial, meaning.
Tämän väitöskirjan aiheena on lainaverbien aspektiparien muodostaminen nykyvenäjässä. Väitöskirja pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: mitä affikseja (prefiksejä tai suffikseja) käytetään aspektiparien muodostuksessa nykyvenäjässä ja miksi juuri näitä affikseja käytetään?
Väitöskirja koostuu neljästä tieteellisestä artikkelista ja johdannosta. Johdanto käsittelee kieliteoreettisia kysymyksiä venäjän verbiaspekteista, aspektipareista, lainaverbeistä sekä väitöskirjan neljän artikkelin tuloksia. Johdannossa on myös tutkimustulosten analyysi.
Artikkeli I on havainnollinen tutkimus 1900-luvun lainaverbeistä venäjän kielessä ja niiden aspektipareista yhdeksän laajalle käyttäjäkunnalle suunnatun sanakirjan mukaan. Yleisin käytetty aspektuaalinen prefiksi tässä tutkimuksessa on za-, joka esiintyy 17 verbin yhteydessä. Toisena on s-, kolmantena pro- ja neljänneksi yleisin aspektuaalinen prefiksi on ot-. Vähemmän yleisiä ovat prefiksit po-, na-, o- ja raz- sekä suffiksi -yva-.
Artikkelissa II kuvataan koeasetelmasta saatuja tuloksia. Kokeeseen osallistui 120 henkilöä, joiden äidinkieli oli venäjä. Heitä pyydettiin muodostamaan perfektiiviset parit uusille lainaverbeille, joista suurin osa kuuluu tekniikan alaan ja on lainattu venäjään 2000-luvulla tai 1900-luvun lopulla. Kokeen osallistujat näkivät rakenteita, joissa oli ns. ”kompensaattoriverbi” ja kursivoitu substantiivi. Nämä he muuttivat yhdeksi verbiksi, jolla on sama merkitys ja aspekti kuin kompensaattoriverbillä. Esimerkiksi rakenteesta postavit´ lajk ’paina ”tykkään” [”tykkään”-painike sosiaalisessa mediassa - verkkosivustoilla tai sovelluksissa]’ useimmat osallistujat muodostivat verbin lajknut’. Kokeen yleisimmät affiksit olivat -nu- ja za-, sitten seurasivat pro-, ot- ja s-. Tutkimuksen tulokset osoittavat myös, että prefiksivaihtelu on yleistä uusissa lainaverbeissä: yhdenkään verbin yhteydessä kaikki koehenkilöt eivät valinneet samaa aspektiprefiksiä.
Kahdessa viimeisessä artikkelissa käsitellään lainaverbien prefiksivaihtelua, eli tapauksia, joissa imperfektiivisen aspektin verbillä on kaksi tai useampia eri prefiksillä muodostettuja perfektiivisiä aspektipareja. Artikkeli III on tapaustutkimus verbistä guglit´ ’googlettaa’, sen perfektiivisistä pareista zaguglit´, naguglit´, poguglit´ ja proguglit´ ja niiden semanttisista eroista. Tutkimus perustuu näiden verbien kollokaatioihin (adverbit ja suorat objektit) Integrum-tietokannasta poimituissa venäläisissä mediateksteissä. Artikkeli IV on kirjoitettu venäjäksi ja se käsittelee prefiksivaihtelua laajemmasta näkökulmasta, prefiksivaihtelun eri ulottuvuuksia kuten tyylieroja, diakronista kielenmuutosta ja semanttisia eroja. Se sisältää myös kaksi pientä korpustutkimusta. Ensimmäinen niistä osoittaa, että jotkut prefiksin avulla muodostetut lainaverbit ovat vanhentuneet eivätkä ole enää käytössä nykyvenäjässä. Toinen on samanlainen kollokaattitutkimus kuin artikkelissa III, tällä kertaa prefiksiverbeistä zašerit´, pošerit´ ja rasšerit´, jotka tulevat sanasta šerit´ ’jakaa (usein sosiaalisessa mediassa tai Internetissä, sana tulee englannin kielen sanasta share)’. Näillä verbeillä ei ole yhtä suuria semanttisia eroja kuin verbeillä za-/na-/po-/proguglit´ 'googlettaa'.
Väitöskirjatyöskentelyä on ohjannut hypoteesi, että aspektien muodostamisessa käytettävät prefiksit eivät ole ”puhtaasti aspektuaalisia” tai ”tyhjiä” aspektimerkkejä, vaan ne ilmaisevat jotakin semanttista komponenttia, joka on jo olemassa verbivartalossa. Hypoteesi tunnetaan nimellä ”overlap hypothesis” (suomeksi: ”päällekkäisyyshypoteesi”) ja se näkyy selkeimmin verbeissä, joilla on spatiaalinen merkitys, ja verbeissä, joilla on prefiksivaihtelu, jolloin eri prefiksit korostavat alkuperäisen verbin erilaisia semanttisia vivahteita. Jotkut prefiksit (za-, s-, pro- ja ot- sekä suffiksi -nu-) sisältävät paljon eri merkityksiä, ja niitä käytetään monissa verbeissä, joilla on erilainen merkitys. Muita, “pieniä” prefiksejä käytetään pienemmässä määrässä verbejä, joilla on tarkempi, usein spatiaalinen merkitys.
Denna avhandling handlar om hur aspektpar av lånverb i modern ryska bildas. Avhandlingen söker besvara följande frågor: vilka affix (prefix och/eller suffix) används i bildandet av nya aspektpar och vilka är orsakerna bakom valet av affix? Avhandlingen består av fyra vetenskapliga artiklar samt en inledande kappa. Kappan behandlar övergripande teoretiska frågor om verbaspekt i ryska, aspektpar, lånverb samt resultaten av de fyra artiklarna och analys av deras resultat.
Artikel I är en observationsstudie över verb som lånats in i ryskan under 1900-talet och deras aspektpar enligt nio stora ordböcker som är skrivna för allmänheten. Det vanligaste aspektuella prefixet i denna studie var za-, med 17 verb. På andra plats kom s-, på tredje plats pro- och det fjärde vanligaste aspektuella prefixet var ot-. Mindre vanligt förekommande var prefixen po-, na-, o- och raz- samt suffixet -yva-.
Artikel II beskriver resultaten av ett lingvistiskt experiment där 120 deltagare med ryska som modersmål ombads att bilda perfektiva motsvarigheter till en mängd moderna lånverb, varav de flesta hör till den teknologiska sfären och är bildade på 2000-talet eller i slutet av 1900-talet. I experimentet fick de deltagande se konstruktioner med ett så kallat ”kompensatorverb” och ett kursiverat nomen, som de skulle skriva om till ett verb med samma betydelse och aspekt som kompensatorverbet. Ett exempel är postavit´ lajk ’trycka ”like” [”gilla”-knappen på sociala medier – hemsidor eller appar]’, vilket de flesta deltagande skrev om till lajknut´ ’gilla, lajka’. De vanligaste aspektuella affixen för de 19 perfektiva verben i studien var -nu- och za-, följda av pro-, ot- och s-. Vidare tyder studiens resultat på att prefixvariation är vanligt i nya lånverb, då inget verb uppvisade hundraprocentig enighet bland de deltagande i valet av aspektuellt affix.
De två sista artiklarna diskuterar prefixvariation i lånverb, det vill säga när ett imperfektivt verb har två eller flera perfektiva motsvarigheter, bildade med olika prefix. Artikel III är en fallstudie av ett verb: guglit´ ’googla’ och de semantiska skillnaderna mellan dess motsvarande perfektiva verb zaguglit´, naguglit´, poguglit´ och proguglit´. Studien utgår från dessa verbs kollokater (adverb och direkta objekt) i ryska massmedietexter hämtade från databasen Integrum. Artikel IV är skriven på ryska och behandlar prefixvariation ur ett något större perspektiv, olika uttryck av prefixvariation såsom stilistiska skillnader, diakron språkförändring och semantiska skillnader. Den innehåller dessutom två mindre korpusstudier. Den första visar att vissa prefigerade lånverb har blivit omoderna och inte används i modern ryska, och den andra är en kollokatstudie liknande den i Artikel III på de prefigerade verben zašerit´, pošerit´ och rasšerit´ som kommer av šerit´ ’dela (ofta på sociala medier eller på internet, av engelskans share)’. Dessa verb uppvisar inte fullt lika stora semantiska skillnader som verben i Artikel III: za-/na-/po-/proguglit´ ’googla’.
En hypotes som väglett arbetet med avhandlingen är att aspektuella prefix inte är rent aspektuella eller ”tomma” aspektmarkörer. De uttrycker i stället någon semantisk komponent som redan finns i verbstammen. Den här hypotesen kallas ”överlappningshypotesen” och syns tydligast i verb med rumsbetydelse och i verb med prefixvariation, där olika prefix understryker olika semantiska nyanser hos verbstammen. Ett smärre antal prefix (za-, s-, pro- och ot- samt suffixet -nu-) har en mängd olika betydelser och används i många verb med olika betydelser, medan andra, ”mindre” prefix används för ett mindre antal verb med mer specifik, inte sällan rumslig, betydelse.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2861]