Kulttuuriperintöyrittäjyys, elinvoimaisuus ja tulevaisuuskestävä ympäristö. Case Merikarvia

Abstract

Matkailusta ja kulttuuriperinnön hyödyntämisestä on tullut keskeisiä keinoja maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Tässä tutkimuksessa tarkastelen, miten maaseudun yrittäjät jalostavat kulttuuriperintöä liiketoiminnaksi ja miten he samalla rakentavat ja ylläpitävät paikallisidentiteettiä ja alueen vetovoimaisuutta. Matkailuelinkeinojen kehittämisessä kiinnitetään yhä enemmän huomiota kestävän kehityksen periaatteisiin, ja kestävän kehityksen näkökulma on läsnä myös tässä tutkimuksessa. Käytän tutkimuksessani esimerkkinä Merikarvialla toimivia pienyrittäjiä, joita kutsun kulttuuriperintöyrittäjiksi. Resurssina toimiva kulttuuriperintö on luonteeltaan monimuotoista vaihdellen maaseudun, rannikon ja luonnon perinnöstä teollisuuden tai muun elinkeinoelämän kulttuuriperintöön.

Tutkimukseni ajoittui vuosille 2020–2021. Matkailun kehittäminen eteni Merikarvialla vuoden 2021 kuluessa isoin harppauksin eteenpäin, eikä kaikkia viimeisimpiä muutoksia ollut mahdollista sisällyttää tähän kaksivuotiseen tutkimukseen. Siitä huolimatta toivon, että tutkimukseni antaa oman panoksensa matkailun ja maaseudun kehittämistä koskeviin keskusteluihin tuoden tutkimustietoa maaseudun kulttuuriperintöyrittäjyydestä ja yrittäjyyteen liittyvistä mahdollisuuksista ja haasteista kestävän kehityksen edistämisessä sekä paikallisidentiteetin ja kuntaimagon rakentamisessa.