Real-life perspectives on the end-of-life care of cancer patients
Rautakorpi, Liisa (2022-06-10)
Real-life perspectives on the end-of-life care of cancer patients
(10.06.2022)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8880-8
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8880-8
Tiivistelmä
ABSTRACT
Background and Aims: The practices of the end-of-life (EOL) care of cancer patients remain unknown in Finland. The aim of this retrospective study was to study the effects of palliative intervention on cancer patients’ EOL, the use of anticancer treatments during the last year of life and the use pain medication in a hospice setting.
Methods: To evaluate the effect of palliative intervention, we performed a singlecenter study including pancreatic cancer patients treated at Turku University Hospital (TUH) during their last month of life. Of 378 patients, 76 (20%) had a contact to the palliative care unit in addition to their standard care. The use of anticancer treatments during the last year of life was assessed in a cohort study of 11,250 deceased cancer patients, of whom 3,285 received intravenous (IV) chemotherapy (CT) and 2,904 radiotherapy (RT) during the last year of life. Finally, pain medication given to 138 cancer patients was studied after transfer to hospice.
Results: Fewer treatment procedures and lower tertiary care costs during the last month of life were observed for cancer patients who were in contact with the palliative care unit. The use of IV CT remained stable across the 9-year period. Patient’s age and diagnosis affected the time from last treatment to death. The time between the last fraction of RT and death varied by diagnosis and was longer for patients living >100km from TUH. The use of single-fraction RT treatments was infrequent, even if the median number of RT fractions decreased during the observation time. In hospice, upon transfer 63% of patients, and 1 day before death 90% of patients, received regularly dosed strong opioids. The use of subcutaneous administration increased significantly during the stay in hospice.
Conclusions: Palliative care intervention should be warranted for patients with aggressive malignancies and a short life expectancy. Significant variations in EOL CT between different diagnoses and age groups were identified. Single-fraction RT should be considered more often, and palliative RT should also be made available to patients living far away from the RT unit. Strong opioids remain the foundation of pain medication in hospice.
KEYWORDS: EOL care, palliative intervention, EOL chemotherapy, EOL radiotherapy, pain medication, opioids TIIVISTELMÄ
Tausta ja tutkimuksen tarkoitus: Syöpäpotilaiden elämän loppuvaiheen hoitokäytäntöjä ei ole kuvattu Suomessa kattavasti. Tämän retrospektiivisen väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli tutkia palliatiivisen intervention vaikutusta syöpäpotilaiden elämän loppuvaiheessa, syöpähoitoja potilaan viimeisen elinvuoden aikana ja kipulääkityksen toteutumista saattohoitokodissa.
Menetelmät: Palliatiivisen intervention vaikutusten arvioimiseksi tutkimme Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hoidettuja haimasyöpäpotilaita viimeisen kuukauden aikana ennen kuolemaa. 378 potilaasta, 76:lla (20 %) oli hoitokontakti palliatiiviseen poliklinikkaan muun hoidon lisäksi. Viimeisen vuoden aikana annettuja syöpähoitoja kartoitettiin 11 250 menehtyneen syöpäpotilaan kohortissa. Näistä potilaista 3285 sai suonensisäistä sytostaattihoitoa ja 2904 sädehoitoa. Neljännessä tutkimuksessa tutkittiin 138 syöpäpotilaan kipulääkityksen toteutumista saattohoitokodissa.
Tulokset: Potilaille, joilla oli kontakti palliatiiviseen poliklinikkaan, tehtiin viimeisen kuukauden aikana vähemmän hoitotoimenpiteitä ja tutkimuksia. Lisäksi heidän erikoissairaanhoidon kustannuksensa olivat merkittävästi pienemmät. Yhdeksän vuoden tarkastelujaksona aika suonensisäisen sytostaattihoidon päättymisestä potilaan kuolemaan pysyi vakaana. Potilaan ikä ja syöpädiagnoosi vaikuttivat viimeisen sytostaattihoidon ajankohtaan. Viimeisen sädehoidon ja kuoleman väliseen aikaan vaikutti syöpädiagnoosi ja > 100 km etäisyys potilaan asuinpaikan ja sädehoitoyksikön välillä. Viimeisessä sädehoitosuunnitelmassa fraktioiden määrä väheni tarkastelujaksona, vaikkakin yhden fraktion hoitoja käytettiin vähän. Saattohoitokotiin siirryttäessä 63 % ja päivä ennen kuolemaa 90 % potilaista sai säännöllisenä kipulääkkeenä vahvaa opiaattia. Ihonalainen annostelu muuttui yleisemmäksi kuoleman lähestyessä.
Johtopäätökset: Palliatiivinen interventio tulisi taata kaikille nopeasti etenevää syöpää sairastaville potilaille, joiden elinajanodote on lyhyt. Ikä ja potilaan syöpädiagnoosi vaikuttavat suonensisäisen sytostaattihoidon käyttöön viimeisten elinkuukausien aikana. Yhden fraktion hoitoja tulisi harkita useammin ja niille potilaille, jotka asuvat kaukana sädehoitoyksiköstä, tulisi taata mahdollisuus palliatiiviseen sädehoitoon. Vahvat opiaatit ovat elämän loppuvaiheen syöpäkivunhoidon perusta.
AVAINSANAT: elämän loppuvaiheen hoito, saattohoito, palliatiivinen interventio, elämän loppuvaiheen sytostaattihoito, elämän loppuvaiheen sädehoito, kipulääkitys, opiaatit
Background and Aims: The practices of the end-of-life (EOL) care of cancer patients remain unknown in Finland. The aim of this retrospective study was to study the effects of palliative intervention on cancer patients’ EOL, the use of anticancer treatments during the last year of life and the use pain medication in a hospice setting.
Methods: To evaluate the effect of palliative intervention, we performed a singlecenter study including pancreatic cancer patients treated at Turku University Hospital (TUH) during their last month of life. Of 378 patients, 76 (20%) had a contact to the palliative care unit in addition to their standard care. The use of anticancer treatments during the last year of life was assessed in a cohort study of 11,250 deceased cancer patients, of whom 3,285 received intravenous (IV) chemotherapy (CT) and 2,904 radiotherapy (RT) during the last year of life. Finally, pain medication given to 138 cancer patients was studied after transfer to hospice.
Results: Fewer treatment procedures and lower tertiary care costs during the last month of life were observed for cancer patients who were in contact with the palliative care unit. The use of IV CT remained stable across the 9-year period. Patient’s age and diagnosis affected the time from last treatment to death. The time between the last fraction of RT and death varied by diagnosis and was longer for patients living >100km from TUH. The use of single-fraction RT treatments was infrequent, even if the median number of RT fractions decreased during the observation time. In hospice, upon transfer 63% of patients, and 1 day before death 90% of patients, received regularly dosed strong opioids. The use of subcutaneous administration increased significantly during the stay in hospice.
Conclusions: Palliative care intervention should be warranted for patients with aggressive malignancies and a short life expectancy. Significant variations in EOL CT between different diagnoses and age groups were identified. Single-fraction RT should be considered more often, and palliative RT should also be made available to patients living far away from the RT unit. Strong opioids remain the foundation of pain medication in hospice.
KEYWORDS: EOL care, palliative intervention, EOL chemotherapy, EOL radiotherapy, pain medication, opioids
Tausta ja tutkimuksen tarkoitus: Syöpäpotilaiden elämän loppuvaiheen hoitokäytäntöjä ei ole kuvattu Suomessa kattavasti. Tämän retrospektiivisen väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli tutkia palliatiivisen intervention vaikutusta syöpäpotilaiden elämän loppuvaiheessa, syöpähoitoja potilaan viimeisen elinvuoden aikana ja kipulääkityksen toteutumista saattohoitokodissa.
Menetelmät: Palliatiivisen intervention vaikutusten arvioimiseksi tutkimme Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hoidettuja haimasyöpäpotilaita viimeisen kuukauden aikana ennen kuolemaa. 378 potilaasta, 76:lla (20 %) oli hoitokontakti palliatiiviseen poliklinikkaan muun hoidon lisäksi. Viimeisen vuoden aikana annettuja syöpähoitoja kartoitettiin 11 250 menehtyneen syöpäpotilaan kohortissa. Näistä potilaista 3285 sai suonensisäistä sytostaattihoitoa ja 2904 sädehoitoa. Neljännessä tutkimuksessa tutkittiin 138 syöpäpotilaan kipulääkityksen toteutumista saattohoitokodissa.
Tulokset: Potilaille, joilla oli kontakti palliatiiviseen poliklinikkaan, tehtiin viimeisen kuukauden aikana vähemmän hoitotoimenpiteitä ja tutkimuksia. Lisäksi heidän erikoissairaanhoidon kustannuksensa olivat merkittävästi pienemmät. Yhdeksän vuoden tarkastelujaksona aika suonensisäisen sytostaattihoidon päättymisestä potilaan kuolemaan pysyi vakaana. Potilaan ikä ja syöpädiagnoosi vaikuttivat viimeisen sytostaattihoidon ajankohtaan. Viimeisen sädehoidon ja kuoleman väliseen aikaan vaikutti syöpädiagnoosi ja > 100 km etäisyys potilaan asuinpaikan ja sädehoitoyksikön välillä. Viimeisessä sädehoitosuunnitelmassa fraktioiden määrä väheni tarkastelujaksona, vaikkakin yhden fraktion hoitoja käytettiin vähän. Saattohoitokotiin siirryttäessä 63 % ja päivä ennen kuolemaa 90 % potilaista sai säännöllisenä kipulääkkeenä vahvaa opiaattia. Ihonalainen annostelu muuttui yleisemmäksi kuoleman lähestyessä.
Johtopäätökset: Palliatiivinen interventio tulisi taata kaikille nopeasti etenevää syöpää sairastaville potilaille, joiden elinajanodote on lyhyt. Ikä ja potilaan syöpädiagnoosi vaikuttavat suonensisäisen sytostaattihoidon käyttöön viimeisten elinkuukausien aikana. Yhden fraktion hoitoja tulisi harkita useammin ja niille potilaille, jotka asuvat kaukana sädehoitoyksiköstä, tulisi taata mahdollisuus palliatiiviseen sädehoitoon. Vahvat opiaatit ovat elämän loppuvaiheen syöpäkivunhoidon perusta.
AVAINSANAT: elämän loppuvaiheen hoito, saattohoito, palliatiivinen interventio, elämän loppuvaiheen sytostaattihoito, elämän loppuvaiheen sädehoito, kipulääkitys, opiaatit
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2851]