Perusterveydenhuollon lääkäripalvelujen suurkäyttö – näkökulmia suurkäytön vähentämiseen

Abstract

Tutkimuksella selvitettiin terveyskeskuspotilaiden lääkäripalvelujen suurkäyttöä vuosina 2001–2010 sekä etsittiin keinoja pitkäaikaisten suurkäyttäjien (pTSK) tunnistamiseksi, jotta epätarkoituksenmukaista suurkäyttöä voitaisiin vähentää. Materiaalina olivat terveydenhuollon suurkäyttäjien (TSK) lääkärikäyntien rekisteritiedot (n=166 000). Pitkäaikaisen suurkäytön yleisyyttä ja pysyvyyttä selvitettiin vuosien 2001-2006 TSK-potilaiden ryhmästä (n= 4392). pTSK-potilaille tyypillisiä piirteitä, sairauksia ja oireita sekä potilaskertomuksessa käytettyjä tyypillisiä sanoja etsittiin viisi vuotta suurkäyttäjänä olleesta ryhmästä (n=49).

Tutkimukseen sisältyy kaksi interventiota. Terveyskeskuslääkäreihin kohdistuneessa interventiossa lääkärit saivat omia suurkäyttäjiään koskevan johtavan lääkärin antaman hallinnollisen informaation vuosina 2002, 2003 ja 2005. Tutkimuksessa selvitettiin retrospektiivisesti potilaskertomusrekisteristä, vähensikö tämä suurkäyttöä. Toinen interventio kohdistui kaksi vuotta suurkäyttäjinä olleisiin potilaisiin. Interventioryhmä (n=32) sai tutkimuslääkäriltä 60–90 minuutin mittaisen kognitiivisbehavioraalisen kertatapaamisen. Intervention vaikutuksia lääkärikäyntimääriin tutkittiin interventiota seuraavan vuoden lääkärikäyntimääriä analysoimalla. pTSKprofiilia selvitettiin analysoimalla viiden vuoden TSK-potilaiden taustamuuttujia sekä etsittiin heille tyypillisiä pitkäaikaissairauksia ja oireita. pTSK-ryhmän anonymisoituja potilaskertomuksen tekstejä analysoitiin käännetyn dokumentin frekvenssipainoon (IDF) perustuvalla menetelmällä.

Yhden vuoden suurkäyttäjien lukumäärä oli keskimäärin 1,8 % kaikista kävijöistä ja heidän lääkärikäyntiensä määrä oli 9,1 % vuosittaisista käynneistä. Vuosina 2001–2006 kolme vuotta TSK-potilaana olleita potilaita oli 288 (6,6 %) ja viisi vuotta olleita 49 (1,1 %). Terveyskeskuslääkäreille toistetusti annetun hallinnollisen informaation jälkeen TSK-potilaiden käyntimäärät vähenivät. Kognitiivis-behavioraalisen intervention saaneiden potilaiden sekä kontrolliryhmän potilaiden käyntimäärät vähenivät seurannassa merkitsevästi, mutta käyntien vähenemisessä ei todettu ryhmien välillä eroa. Tyypillisesti pTSK-potilas oli noin 55-vuotias työelämän ulkopuolella oleva nainen, jolla oli kroonisia sairauksia kuten depressio, astma, krooninen ahtauttava keuhkosairaus, sydämen vajaatoiminta, epilepsia tai pitkittynyt ja toistuva alaselkäkipu. Pitkäaikaisen TSK-potilaan potilaskertomusteksteistä ei löytynyt yksittäisiä sanoja tai sanapareja, jotka auttaisivat tunnistamaan pTSK-potilaan paremmin.

<b>Frequent attendance in primary health care – aspects on decreasing of frequent attendance</b>

This study concerns patients’ frequent use of general practitioner (GP) appointments in Turku primary health care centers during 2001–2010. The goals were to discovera profile for persistent frequent attenders (pFAs) and to find ways to recognize pFAs and to decrease impractical frequent attendance. The data used were health registry information of frequent attenders` (FAs) GP visits during 2001–2010 (n=166 000). The rate and stability of persistent frequent attendance were observed in a group of FAs (n= 4392) from 2001 to 2006. Features, diseases and symptoms that are typical to pFAs as well as typical words used in medical patient records of pFAs were searched in a group of patients that have been FAs for 5 years (n=49).

Two interventions were conducted in this study. The first intervention was conducted to GPs in the primary health care centers. They were given administrative information about their own FAs` names and visit rates by the chief medical officer in 2002, 2003 and 2005. The goal was to discover retrospectively whether this administrative information would reduce frequent attendance. The second intervention was aimed at FAs with a 2-year history. The intervention group (n=32) had a single 60–90minute cognitive behavioral treatment (CBT) session with the research physician. The effects of the intervention on reducing GP visit rates were evaluated by analyzing the number of GP visits in the following year. The profile of a pFA was studied by analyzing background variables found in the electronic patient records of pFAs with a 5-year history of frequent attending. Anonymized patient records of 5- year pFAs were analyzed also by the word analysis based on calculated inverse document frequency (IDF). The goal was to find words or phrases that could help to identify pFAs.

In Turku primary health care centers, FAs comprised on average 1,8% of all patients. They made on average 9,1% of all GP appointments yearly. From 2001 to 2006, there were 288 (6,6%) patients who had been FAs for three years, and 49 patients (1,1%) for five years. After the repeated information to GPs about the FAs in their own patient list the number of FA visits decreased. After CBT intervention, the number of GP visits decreased significantly both in the CBT group and in the control group. There was no difference between the groups. A typical pFA was an unemployed, approximately 55-year-old woman suffering from chronic diseases such as depression, asthma, COPD, heart failure, epilepsy, and prolonged or recurring lumbago. There were no single words or phrases found in the electronic patient records that could help to better identify pFAs.