Suomen perustuslain takeet tuomioistuinten riippumattomuudelle
Knaappila, Iida (2022-05-10)
Suomen perustuslain takeet tuomioistuinten riippumattomuudelle
(10.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022053141179
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022053141179
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on selvittää lainopin ja oikeusvertailun avulla, millaiset Suomen perustuslain muodolliset takeet turvaavat suomalaisten tuomioistuinten riippumattomuutta. Oikeusvertailua käytetään Suomen ja Ruotsin perustuslakien vertailuun. Ruotsi on suotuisa vertailukohta etenkin maiden pitkän yhteisen oikeushistorian sekä oikeuskulttuurien yhteneväisyyden vuoksi.
Vaikka tuomioistuinten riippumattomuus on globaalisti kasvanut vuosien saatossa, esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa on heikennetty tuomioistuinten riippumattomuutta. Unkarin ja Puolen kehitys on aiheuttanut keskustelua myös Suomen tuomioistuinten riippumattomuuden takeiden riittävyydestä mahdollisina poikkeuksellisina aikoina.
Tuomioistuinten riippumattomuus on laajasti hyväksytty oikeusvaltioperiaatteen osatekijä sekä ilmentymä modernista vallanjako-opista. Tuomioistuimen riippumattomuuden käsite on riippuvainen oikeuskulttuurista. Tutkielmassa määrittelen tuomioistuinten riippumattomuuden laajasti jatkuvaksi tilaksi, jossa tuomioistuimet ja tuomarit ovat lainkäytössään vapaita kaikkien tahojen – niin sisäisten kuin ulkoisten – vaikutusyrityksiltä.
Tutkielman keskeisin lähde on Suomen perustuslaki esitöineen. Muita keskeisiä lähteitä ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytäntö, Euroopan neuvoston ja Venetsian komission erinäiset suositukset sekä tuomioistuinten riippumattomuutta käsittelevä kansallinen ja kansainvälinen oikeuskirjallisuus. Oikeusvertailevan otteen vuoksi tutkielmassa tarkastellaan myös Ruotsin perustuslakeja sekä ajankohtaisia selvityksiä.
Suomen tuomioistuinten riippumattomuus on kaiken kaikkiaan vahva. Merkittävimmät reunaehdot tuomioistuinten riippumattomuudelle voidaan johtaa perustuslain 3 §:n 3 momentin säännöksestä, jonka mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Myös riippumattomuuden takaavia takeita on laaja-alaisesti, vaikka muodolliset oikeudelliset takeet ovat suurimmalta osin määritelty tavallisen lain tasolla. Toisaalta perustuslain takeet tuomioistuinten riippumattomuudelle ovat kattavat verrattaessa niitä EIT:n oikeuskäytännön asettamiin minimivaatimuksiin. Tuomioistuinten riippumattomuuden periaate on nostettu valtiojärjestyksen perustaksi ja riippumattomuus on taattu muun muassa tuomareiden korostetun vahvalla virassapysymisoikeudella. Muodollisten takeiden lisäksi Suomessa on onnistuttu rakentamaan kestävä, läpinäkyvä ja uskottava tuomioistuinjärjestelmä.
Katson, että nykyisiä perustuslaillisia takeita tulisi vahvistaa silti mahdollisia poikkeuksellisia tilanteita silmällä pitäen, sillä perustuslainsäätämisjärjestys tarjoaa takeille tavallisia lakeja vahvemman suojan. Perustuslaissa voitaisiin säännellä tarkemmin muun muassa määräaikaisten tuomareiden sekä korkeimpien oikeuksien jäsenten määrästä, tuomareiden sivutoimista, Tuomioistuinviraston roolista sekä tuomareiden nimittämismenettelystä.
Vaikka tuomioistuinten riippumattomuus on globaalisti kasvanut vuosien saatossa, esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa on heikennetty tuomioistuinten riippumattomuutta. Unkarin ja Puolen kehitys on aiheuttanut keskustelua myös Suomen tuomioistuinten riippumattomuuden takeiden riittävyydestä mahdollisina poikkeuksellisina aikoina.
Tuomioistuinten riippumattomuus on laajasti hyväksytty oikeusvaltioperiaatteen osatekijä sekä ilmentymä modernista vallanjako-opista. Tuomioistuimen riippumattomuuden käsite on riippuvainen oikeuskulttuurista. Tutkielmassa määrittelen tuomioistuinten riippumattomuuden laajasti jatkuvaksi tilaksi, jossa tuomioistuimet ja tuomarit ovat lainkäytössään vapaita kaikkien tahojen – niin sisäisten kuin ulkoisten – vaikutusyrityksiltä.
Tutkielman keskeisin lähde on Suomen perustuslaki esitöineen. Muita keskeisiä lähteitä ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytäntö, Euroopan neuvoston ja Venetsian komission erinäiset suositukset sekä tuomioistuinten riippumattomuutta käsittelevä kansallinen ja kansainvälinen oikeuskirjallisuus. Oikeusvertailevan otteen vuoksi tutkielmassa tarkastellaan myös Ruotsin perustuslakeja sekä ajankohtaisia selvityksiä.
Suomen tuomioistuinten riippumattomuus on kaiken kaikkiaan vahva. Merkittävimmät reunaehdot tuomioistuinten riippumattomuudelle voidaan johtaa perustuslain 3 §:n 3 momentin säännöksestä, jonka mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Myös riippumattomuuden takaavia takeita on laaja-alaisesti, vaikka muodolliset oikeudelliset takeet ovat suurimmalta osin määritelty tavallisen lain tasolla. Toisaalta perustuslain takeet tuomioistuinten riippumattomuudelle ovat kattavat verrattaessa niitä EIT:n oikeuskäytännön asettamiin minimivaatimuksiin. Tuomioistuinten riippumattomuuden periaate on nostettu valtiojärjestyksen perustaksi ja riippumattomuus on taattu muun muassa tuomareiden korostetun vahvalla virassapysymisoikeudella. Muodollisten takeiden lisäksi Suomessa on onnistuttu rakentamaan kestävä, läpinäkyvä ja uskottava tuomioistuinjärjestelmä.
Katson, että nykyisiä perustuslaillisia takeita tulisi vahvistaa silti mahdollisia poikkeuksellisia tilanteita silmällä pitäen, sillä perustuslainsäätämisjärjestys tarjoaa takeille tavallisia lakeja vahvemman suojan. Perustuslaissa voitaisiin säännellä tarkemmin muun muassa määräaikaisten tuomareiden sekä korkeimpien oikeuksien jäsenten määrästä, tuomareiden sivutoimista, Tuomioistuinviraston roolista sekä tuomareiden nimittämismenettelystä.