Lisää rahaa ja resursseja- ratkaisu ongelmiin? : Näkemyksiä erityisen tuen oppilaiden opettamisesta ja ratkaisuja inkluusion toteutuksen ongelmiin mediassa

Abstract

Tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta pidetään suomalaisen koulun tärkeimpinä arvoina ja koulu nähdään näiden tuottajana, vaikka suomalainen yhteiskunta ei välttämättä näihin ihanteisiin yllä. Yhdenvertaisuuspuheista huolimatta ajatukset inkluusiosta jakavat opetushenkilöstöä edelleen karkeasti kahtia sitä puolustaviin ja epäröivästi suhtautuviin. Inkluusio ymmärretäänkin usein vain erityisen tuen oppilaita keskittyväksi toiminnaksi. Mediatutkimusta aiheesta on tehty vähän, vaikka mediatutkimus antaa avaimet siihen, millaista kuvaa meille annetaan ja halutaan antaa eri ilmiöistä. Tutkimuksen avulla selvitetään mitä näkemyksiä Ylen ja Helsingin Sanomien mediassa luodaan erityisen tuen oppilaiden opettamisesta ja millaisia ratkaisuja inkluusion toteutuksen ongelmiin annetaan vuosina 2018-2021.

Artikkeleiden aiheet jakautuivat 1. oppilaiden sosioemotionaalisiin haasteisiin ja väkivaltaan, 2. Opettajien uupumukseen ja resurssien puutteeseen sekä 3. vanhempien huoleen Tutkimuksen aineiston analyysissa on käytetty soveltuvin menetelmin kehysanalyysia, joka on Ervin Goffmanin muotoilema analyysimetodi. Tässä tutkimuksessa aineistosta nousseita kehyksiä ovat kasvatuksellinen kehys, psykologinen kehys, taloudellinen kehys ja lääketieteellinen kehys.

Kasvatuksellista- ja lääketieteellistä kehystä esiintyi kaikkein vähiten. Kasvatuksellisen kehyksen ilmetessä asenne erityisen tuen oppilaita ja inkluusiota kohtaan oli optimistinen ja positiivinen. Odotusten mukaisesti inkluusiota kohtaan ilmeni enimmäkseen negatiivista suhtautumista ja se nähtiin eniten ongelmia aiheuttavana asiana. Osa näki inkluusion olevan kaunis ajatus, mutta toteutuksen uupuvan. Rahan puutteen nähtiin olevan suurin ongelma siinä, miksi inkluusion toteuttamisen nähtiin olevan puutteellista. Tätä taloudellista kehystä esiintyi artikkeleissa eniten, yhdessä psykologisen kehyksen kanssa. Artikkeleissa ei tuotu lainkaan erityisen tuen oppilaiden ääntä esiin. Heidän vaikeutensa tuotiin esille vain heidän omien vanhempiensa ja asiantuntijoiden kommenttien kautta. Uutiset, joissa aiheena on erityisen tuen oppilaat ovat ongelmiin keskittyneitä. Positiivisella, onnistumisiin keskittyneellä uutisoinnilla voitaisiin muuttaa suhtautumista ja lisätä suvaitsevaisuutta.